Huippuarkkitehdin ikioma projekti

Finlandia-palkittu Teemu Kurkela teki Iissä sijaitsevasta Akolasta kokeellisen kartanon, mutta löysi sieltä myös juurensa.

Syysaurinko kirkastaa ruskan värit. Punamullalla maalatun talon kuvajainen väreilee pihalle rakennetun peilialtaan pinnalla.

Vuosia kestänyt remontti on ohitse, ja yli kaksisataa vuotta vanhan Akolan kartanon historiassa on kääntynyt uusi luku.

Olemme saapuneet Iihin, pieneen kuntaan Oulun pohjoispuolella. Vaihdetaan kengät, ja astutaan sisään.

Huippuarkkitehti Teemu Kurkela peri Akolan vuonna 2017 ja päätti remontoida rapistuneen kartanon kokonaisuudessaan. Talon mansardikattoinen ulkokuori mukailee perinteitä, mutta sisällä on tapahtunut paljon.

Kunnostustyö oli Kurkelalle ammatillisesti mielenkiintoinen, mutta siitä tuli myös matka omille juurille.

Helsingissä asuva Kurkela ajatteli aiemmin olevansa kotoisin Kauhajoelta, mutta yhteydet sinne ovat katkenneet. Kosketus omiin juuriin ja ihmisiin, jotka ovat tunteneet hänen sukunsa, löytyi pohjoisesta.

Olen vaihtanut paikkaa, josta olen kotoisin.

Teemu Kurkela

Teemu Kurkela on yksi maamme tunnetuimmista arkkitehdeistä. Hänet palkittiin maanantaina arkkitehtuurin Finlandia-palkinnolla Kirkkonummen kirjaston Fyyrin pääsuunnittelijana. Lisäksi esimerkiksi Helsinkiin viime vuonna valmistunut Tanssin talo on Kurkelan käsialaa.

Hän on suunnitellut myös Suomen paviljongit vuoden 2010 Shanghain ja lokakuun alussa avautuneeseen Dubain maailmannäyttelyihin.

Kurkelan varhaisimmat kokemukset Iistä ja Akolasta ajoittuvat lapsuuden kesiin 1970-luvulle. Kartanoon kokoonnuttiin myös jouluisin.

Yläkerran varasto oli lapselle aarreaitta. Sieltä saattoi löytää mitä tahansa. Rakennettiin lauttoja, ja juostiin joella tukkisumassa. Kaikkea sellaista, mitä ei nykypäivänä anneta lasten tehdä.

Teemu Kurkela

Akolan kartano on rakennettu vuonna 1796. Tilaa kolmessa kerroksessa on yli 700 neliötä. Lähellä kulkee Suomea halkova Nelostie.

Laamanni Julius Konrad Antellin rakennuttama kartano siirtyi Kurkelan suvun omistukseen vuonna 1910.

Näkyvällä paikalla Iijoen törmällä sijaitseva myöhäiskustavilainen rakennus ehti olla tyhjillään kolmisenkymmentä vuotta.

Kurkela aloitti suojellun rakennuksen remontoinnin isänsä kanssa ikkunoista vuonna 2010. Niistä tuiskutti talvisin sisään lunta. Remontti seisahtui muutamaksi vuodeksi, kun Kurkelan isä kuoli.

Rakennus piti kunnostaa kokonaan: purkaa vaurioituneita rakenteita, uudistaa vesijohdot, viemärit ja sähköt, tehdä uudet kattorakenteet.

On ollut kivaa tehdä välillä jotain itsellekin. Tämä on ollut minulle harrastus, vaikka se sattuu olemaan myös ammattini.

Teemu Kurkela

Hirsiseinistä kaivettiin esiin entisten aikojen seinä- ja tapettikerrostumia. Rakennuksessa vuorottelevat nyt uusi ja vanha.

Uusia tapetteja on painettu vanhoja kuvioita mukaillen.

Kurkela kertoo pohtineensa pitkään, pitääkö hänen säilyttää vanhoja kalusteita. Käyttää niitä esimerkiksi sisustuksen osana tai jossain huoneessa. Onko se hänen velvollisuutensa?

Lopulta hän päätti, että taloon ei jää vanhoja huonekaluja, vaan kaikki tehdään kokonaan uusiksi. Hän suunnitteli itse Akolan huonekalut ja lisäksi valaisimia.

Se oli myös halvempaa. Kalusteita tarvittiin paljon, ja designhuonekalujen hankkiminen olisi tullut kalliiksi.

Mutta jos ostan lautaa, se muuttuu mahdolliseksi.

Teemu Kurkela

Itse suunnitelluista huonekaluista tuli koko sisustuksen punainen lanka. Taloon eivät enää sovi perinteiset ylidesignatut esineet, Kurkela toteaa.

Kurkelan rakennukset tunnetaan äärimmäisen pitkälle viedystä yksinkertaistamisesta. Sama linja jatkuu huonekaluissa.

Pelkistäminen ja yksinkertaisuuden etsiminen vievät aikaa. Joskus kuluu vuosi tai kaksi löytää ratkaisu siihen, että rakenne voisi olla niin yksinkertainen kuin se on.

Teemu Kurkela

Materiaali ja liitokset ovat olennaisimpia asioita. Huonekalujen ja rakennusten suunnittelussa on lopulta paljon samaa, Kurkela pohtii.

Yksi Akolan erikoisuuksista on pieni kylpylä.

Vesi juoksee japanilaista tyyliä henkivän tilan altaaseen puista kourua pitkin.

Kurkelalle kartanon rakkain paikka on kuitenkin tupa. Niin oli jo lapsuudessa.

Tupaan astutaan ensimmäisenä ja kokoonnutaan sen laidoilla oleville penkeille. Kurkela muistaa lapsuudestaan myös siellä olleen sängyn, jossa hänkin nukkui.

Isoisän äiti tiskasi tuvassa ja katseli pellolle. Hän vahti, että miehet eivät tule töistä liian aikaisin. He odottelivat metsässä, että uskalsivat tulla kotiin.

Teemu Kurkela

Akolan kartanon uusi ilme on noteerattu myös laajemmin.

Se on yhtenä kymmenestä suomalaiskohteesta ehdolla EU:n arkkitehtuuripalkinnon saajaksi (siirryt toiseen palveluun), samalla viivalla esimerkiksi Olympiastadionin satojen miljoonien suurremontin kanssa. Kilpailussa on mukana myös Finlandia-palkittu Fyyri.

Akolan ehdokkuus tuli Kurkelalle yllätyksenä.

Ajattelin, että tämä on pieni kohde eikä kiinnosta ketään.

Teemu Kurkela

Ehkä ajan hermolla on se, että hankkeiden ei tarvitse olla valtavan suuria. Myös korjausrakentaminen on kiinnostavaa, Kurkela pohtii.

Teemu Kurkela on viettänyt kartanossa jonkin verran aikaa ja tehnyt pandemia-aikana siellä etätöitä. Pysyvästi hän ei kuitenkaan ole kartanoon asettumassa.

Kurkelan ajatuksissa kokeellisen korjausrakentamisen maatalo muuttuu jatkossa kokeelliseksi majataloksi.

Kartanosta ei tule pientä hotellia, vaan Kurkela haluaisi rakentaa uudenlaista matkailukonseptia yhteisön ympärille.

Tämä ei ole hiihtokeskus, hotelli tai mummola. Miten maaseudusta rakennetaan elämys, joka halutaan kokea?

Teemu Kurkela

Majoituksen lisäksi yhteisö auttaisi löytämään myös tekemistä ja ajankulua. Tekeminen voisi vaihdella kalastamisesta kokkailuun, joogaan tai traktorin korjaamiseen, Kurkela sanoo.

Hän kutsuu vierailijoiden ja palveluntarjoajien joukkoa Akolan ystäviksi.

Akolan kartanosta näyttää tulleen Teemu Kurkelalle paikka, josta hän löysi juurensa mutta jossa hänellä on myös vapaus kokeilla kokonaan uusia asioita.

Tekijät

Teksti

Hanna Juopperi

Kuvat ja videot

Timo Nykyri ja Hanna Juopperi

Julkaistu 6.10.