Hyppää sisältöön

Ilmastokriisi ei ratkea yksilön valinnoilla – Näin eri alojen asiantuntijat ja vaikuttajat vastaavat tähän ja kolmeen muuhun väitteeseen

Elokapina vaatii hallitukselta järeämpiä ilmastotekoja, koska suunnitellut toimet eivät pysäytä ilmaston lämpenemistä turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen. Pyysimme joukolta mielipidevaikuttajia näkemyksiä ilmastokriisin ratkaisemisesta.

Ympäristöliike Elokapina käyttää väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta ilmastotoimien ajamiseksi. Mielenosoittajat valtasivat Mannerheimintien 29.9.2021. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Jo viikon jatkuneessa mielenilmauksessa Elokapina on vaatinut Suomen hallitusta julistamaan ilmastohätätilan ja luomaan sitovan lainsäädännön hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2025 mennessä.

Jos mielimme todennäköisesti pysäyttää maapallon lämpenemisen turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen, ilmakehään voidaan päästää enää 227 gigatonnia hiilidioksidia (siirryt toiseen palveluun). Nykytahdilla ihmiskunta on kuluttanut hiilibudjettinsa loppuun reilussa viidessä vuodessa.

Pyysimme näkemyksiä ilmastokriisin ratkaisemisesta joukolta eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia.

Ylen esittämiin väittämiin vastasivat psykologi Kia Aarnio, kirjailija Suvi Auvinen, toimittaja Juha Kauppinen, koomikko Iikka Kivi, uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ja muusikko Hanna Yli-Tepsa.

Suomen pitäisi ryhtyä nykyistä järeämpiin ilmastotoimiin, vaikka muut maat eivät niin tekisi

Kia Aarnio: Kyllä. Ensinnäkin Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi ei ole saatu suunniteltua tarpeeksi toimenpiteitä ja niiden toteuttaminen on ollut hidasta.

Suvi Auvinen: Jos Suomi vetoaa aina vain pieneen kokoonsa globaalissa mittakaavassa, voitaisiin koko planeetan populaatio jakaa 6 miljoonan ihmisen slotteihin, joista yhdenkään teoilla ei olisi väliä. Niiltä joille on paljon annettu, voidaan vaatia paljon.

Juha Kauppinen: Ympäristökriisin ratkaisemisen yleisen hengen on oltava, että kaikki hoitavat omat asiansa kuntoon. Vauraana teollisuusmaana Suomi ei voi livetä rivistä. Ennemminkin meidän tulee toimia suunnannäyttäjänä.

Iikka Kivi: Totta kai. Vertailu muihin maihin on hedelmätöntä, koska meidän ei pidä saada päästöjä samalle tasolle kuin muiden maiden, vaan nolliin. Nopea reagointi myös antaa Suomelle työllistymismahdollisuuksia, vientiä ja kilpailuetua, koska silloin olemme edelläkävijöitä. Mitä pidempään ongelmia lykätään, sitä monimutkaisemmiksi ratkaisut käyvät, sitä kalliimpia ne ovat ja sitä todennäköisemmin ne epäonnistuvat.

Sami Pihlström: Meillä on täällä etuoikeutetut olot, eikä ilmastokriisi uhkaa meitä niin välittömästi kuin globaalia etelää. Meillä on siksi erityinen velvollisuus kuunnella tiedeyhteisön parhaita näkemyksiä, ja edistää mahdollisimman tehokkaasti ilmastoystävällistä tulevaisuutta.

Hanna Yli-Tepsa: Suomi voi olla suunnannäyttäjä ja johtaa esimerkillään muuta maailmaa järeämpiin ilmastotoimiin. Meillä on siihen varaa.

Kansalaistottelemattomuus ilmastotekojen ajamiseksi on oikeutettua

Kia Aarnio: Aktivismin ja kansalaistottelemattomuuden avulla on saatu edistettyä esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa ja syrjinnän vähentämistä. Se on tärkeä työkalu aktivistien pakissa.

Suvi Auvinen: Vapaaseen demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus osoittaa mieltä ja harjoittaa myös kansalaistottelemattomuutta. Se ei vaaranna ihmisten henkeä tai terveyttä, toisin kuin ilmastokriisi.

Juha Kauppinen: Monet Elokapinassa toimivat saattavat elää 2100-luvulle. Olisi hirveän väärin, jos he eivät saisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa täysin voimin. Demokraattinen yhteiskunta ei mene kansalaistottelemattomuudesta rikki.

Iikka Kivi: Kyllä, jos se on luonteeltaan väkivallatonta. Kansalaistottelemattomuudella on saatu aikaan suuria muutoksia ennenkin ja nyt tarvitaan ennennäkemättömän suuri muutos.

Sami Pihlström: Elokapina on väkivallaton ja rauhanomainen mielenosotus, jonka ainoa haitta on liikenteen katkaiseminen. Koska kyseessä on kriisi, jossa kannamme huolta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä, ymmärrän, että kansalaistottelemattomuuteen voidaan turvautua.

Hanna Yli-Tepsa: Ilmastolakkolaiset ovat istuneet Eduskuntatalon portailla kolme vuotta. Onko tällä ollut vaikutusta päättäjiin? Vaikuttaa siltä, että mielenilmaisuun tarvitaan nyt järeämpiä keinoja.

Yksilön valinnoilla on vain vähän merkitystä ilmastokriisin ratkaisemisessa

Kia Aarnio: Yksilön valinnat ja niistä kertominen muokkaavat sitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä, trendikästä ja normatiivista. Kun yksilö kertoo olevansa lentolakossa, häntä lähellä olevat ihmiset seuraavat helposti mukana.

Suvi Auvinen: Yksilöiden tekojen voima on niiden nopeudessa ja skaalautuvuudessa. Jokainen voi vaikka heti päättää jättää naudanlihan lautaseltaan, ja sillä on valtava merkitys. Kukaan ei kuitenkaan ratkaise ilmastokriisiä yksin. Tarvitaan sekä yritysten, yksilöiden että valtioiden panosta.

Juha Kauppinen: Kotitaloudet tuottavat suuren osan kasvihuonepäästöistä, mutta ilmaston lämpeneminen on niin iso uhka, että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan nimenomaan rakenteellisia muutoksia, jotta yksilöt eivät joudu tekemään isoja valintoja yksin.

Iikka Kivi: On ja ei. Suurin vastuu on suurimmilla saastuttajilla. Yksilöiden valinnat laskevat aidosti päästöjä, mutta ne eivät korvaa lainsäädäntöä ja yritystoiminnan sääntelyä.

Sami Pihlström: Yhteisöjen valinnat muodostuvat yksilöiden valintojen summana. Voisi ajatella, että kenenkään valinta ei ole merkityksetön.

Hanna Yli-Tepsa: Meidän on muutettava radikaalisti kulutustottumuksiamme. Kaikki lähtee yksilön toiminnasta, joka voi kasvaa joukkovoimaksi.

Maailman pelastaminen on nuorten harteilla

Kia Aarnio: Maailman pelastaminen ei saa olla nuorten harteilla, mutta heitä valitettavasti tarvitaan tällä hetkellä osoittamaan ilmastohätätila ja vaatimaan tekoja. Aikuisten tehtävä on nousta heidän rinnalleen ja tehdä ilmastotoimia nopeasti ja tehokkaasti.

Suvi Auvinen: Nuorten tekojen syynäämisen sijaan kannattaa painostaa niitä, joiden teoilla on merkittävin ja nopein vaikutus.

Juha Kauppinen: Maailman pelastaminen on niiden harteilla, joilla valta on. Kansalaistottelemattomuus ja mielenosoittaminen on osa vallankäyttöä. Se ei tietenkään riitä. Rikkailla, yritysjohtajilla ja poliitikoilla on merkittävästi enemmän valtaa kuin muilla, ja heillä on myös suuri vastuu.

Iikka Kivi: Maailman pelastaminen on meidän kaikkien harteillamme ja ennen kaikkia niiden, joilla on eniten valtaa, eli Suomessa hallituksella ja elinkeinoelämän suurimmilla tekijöillä.

Sami Pihlström: Kriisin seuraukset koskevat konkreettisimmin sitä maailmaa, jossa nuoret tulevat elämään. Siksi on erittäin hyvä, että he tuovat äänensä kuuluviin. Vastuu ratkaisuista on kuitenkin heillä, jotka ovat nyt poliittista tai taloudellista valtaa käyttävissä asemissa.

Hanna Yli-Tepsa: Työskentelen nuorten kanssa, ja monet heistä kokevat, että aikuiset siirtävät vastuun tulevaisuuden päättäjille ja ilmastokriisiin ratkaisu on nuorten harteilla. Ilmastoahdistus on konkreettista.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkona 6.10.2021 kello 23 saakka.

Lue myös:

.
.