Laura Puntila, 33, bloggaa seksistä avoimesti, vaikka kirjoitusten jälkeen alkaa pommitus alapääkuvilla ja paheksunta

Bloggaaja ja yrittäjä Laura Puntila haluaa ravistella käsitystä siitä, voiko nainen 2020-luvulla kirjoittaa seksuaalisesta halusta ja pukeutua paljastavasti menettämättä vakuuttavuuttaan. Tai saamatta kikkelikuvia.

Pitäisi olla jo itsestäänselvyys, että naisen pukeutuminen minihameeseen ei ole kutsu raiskata. Mainostuotantoyhtiön osakas, lauluopettaja ja bloggaaja Laura Puntilan maailmassa seuraava askel olisi, että naisen puhe seksuaalisesta halusta tai blogikirjoitus BJ-päivästä eli suihinottopäivästä ei olisi kutsu lähettää alapääkuvia.

– Mutta maailma ei ole vielä valmis. Olen kuullut, että en voi olla esimerkiksi pätevä esihenkilö, jos kirjoitan naisen orgasmista. Olisi laitettava tissit piiloon ja käyttäydyttävä.

Puntila kirjoittaa blogissaan avoimesti seksuaalisuudesta ja parisuhdeasioista. Hän ihmettelee, miksi nainen ei voisi 2020-luvulla puhua seksistä niin kuin siitä, mitä maitoa ihminen haluaa kahviinsa. Pukeutua yhtä lailla verkkareihin kuin korkkareihin ja silti välttyä häirinnältä tai tyrkyksi leimautumiselta.

Laura Puntila on saanut tunnustusta niin maskeerauksistaan kuin mallina toimimisesta eri ammattikuvaajille. Kuvassa mukana Juho Korpelan ottama kuva. Kuva: Sami Takkinen / Yle

– Miksi Teuvo Hakkarainen voi esiintyä ilman paitaa, Trump-lippis päässä ja olla vakuuttava, mutta paljastavasti pukeutuva nainen ei olekaan vakavasti otettava?

Puntila saa säännöllisesti dickpicejä ja suorasukaisia ehdotuksia bloginsa (siirryt toiseen palveluun) ja Instagram-tilinsä kautta. Joku tyytyisi poistamaan saamansa kikkelikuvan ja estämään viestin lähettäjän some-kanavallaan, mutta Puntila on halunnut keskustella kuvien lähettäjien kanssa.

Hän yritti herätellä eräänkin alapääkuvan lähettäjän miettimään, toimiiko viestittely ja saako sillä oikeasti naisen lähtemään vaikkapa kahville, parisuhteeseen ja kasvattamaan perhettä yhdessä.

– Luulisi, että jos on lähettänyt 200 dickpiciä ja kukaan ei ole vielä lähtenyt edes kahville, heräisi epäilys, toimiiko tämä.

Osakkuus mainostuotantoyhtiö Alias Creativessa ja yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen ovat Laura Puntilalle mieluinen haaste. Kuva: Sami Takkinen / Yle
Laura Puntila kirjoittaa blogia, jossa pohtii avoimesti esimerkiksi parisuhteita ja seksuaalisuutta. Puntila herättelee keskustelua siitä, miksi näistä aiheista kirjoittava nainen saa asiattomia ehdotteluviestejä ja alapääkuvia.

Puntila osoittelee käsillään suurieleisesti kehonsa eri kohtia ja tehostaa sanottavaansa.

– Vaikka olisi hieno elin kuvassa, ei sillä saa vastavuoroisesti minulta kuvaa rinnoista tai alapäästä.

Kun intialaismies lähetti ensimmäisenä viestinään kuvan rinnoista ja kyseli millaiset rinnat Puntilalla on, hän kertoi, että erilaiset kuin saamassaan kuvassa: keskustelu johti pohtimaan suomalaista saunakulttuuria ja sitä, että suomalaiset ovat tottuneet näkemään toisia alasti.

Mies keskusteli aikansa suhteellisen asiallisesti, mutta viestittely päättyi Puntilan harmiksi siihen, mikä on tullut keskustelunavauksena jo tuskastuttavan tutuksi.

– Sitten häneltäkin tuli se kikkelikuva.

Häirintä ja tasa-arvo puhuttavat, mutta saavatko some-kampanjat aikaan muutosta? Laura Puntila ihmettelee, miksi 2020-luvulla keskustelu tasa-arvosta polkee paikoillaan. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Oma lukunsa ovat ne blogin lukijat ja some-seuraajat, joiden mielestä naisen pitää olla tyytyväinen, jos herättää kenenkään kaksilahkeisen mielenkiintoa. Tai joiden mielestä miesvaltaiseen ammattiin tai miesenemmistöiseen bändiin hakeutuminen tarkoittaa, että nainen altistaa itseään tahallaan häirinnälle.

– Bändiini on valittu jäsenet soittotaidon, eikä sukupuolen mukaan. He ovat minulle kuin perhettä: he eivät käyttäydy epäasiallisesti minua kohtaan.

Maailmanlaajuinen #metoo-kampanja on nostanut viime vuosina myös Suomessa esiin elokuvan ja musiikin tekijöiden seksuaalista häirintää. Heinäkuussa anonyymi Punkstoo-niminen Instagram-tili jakoi kokemuksia punk-piirien ahdistelusta ja väkivallasta.

Keskustelulle ei näy loppua.

Laura Puntila haluaa puhua myös heidän puolestaan, jotka eivät saa ääntään aina kuuluviin. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Miesten kokemasta häirinnästä puhutaan vielä vähän

Puntilan mielestä myös muut sukupuoli-identiteetit kuin naiseus tungetaan ahtaaseen muottiin. Hän haluaa ravistella ajatusmalleja, jotka saavat ihmiset lokeroimaan toisiaan ja päättelemään, että ulkoiset ominaisuudet tai sukupuoli määrittävät sen, miten kukin saa pukeutua, kirjoittaa tai käyttäytyä.

Hän muistuttaa, että moni asenne on kulttuurin tai uskonnon meihin valamaa, joten jonkun elämäntavasta ärsyyntyminen tai raivostuminen voi nousta tiedostamattomastakin ajattelutavasta, alitajunnastakin.

Mutta voiko nainen puhua myös miesten tai muunsukupuolisten tasa-arvon puolesta? Vai onko jopa niin, että naiset tarvitaan puhumaan ilmiöstä, joka on leimattu setämiesten ilmiöksi, johon myös muut sukupuolet syyllistyvät.

– Siitä ei puhuta vielä tarpeeksi, että miehetkin kärsivät häirinnästä, koska miehenhän kuuluu haluta. Jos rokkarimieheen tartutaan kesken keikan, hän tuskin edes kertoo siitä kenellekään.

Ehdotteluviestit ja dickpicit ovat monen somevaikuttajan arkea. Puntilan mielestä niin ei kuuluisi olla. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Puntilalle on kuitenkin huomautettu, että ei voi väittää olevansa yhtä aikaa kainalokarvafeministi ja ajaa miestenkin tasa-arvoa.

Suurin osa bloggaajan saamista ehdottelu- ja häirintäviesteistä on miehiltä. Naiset lähestyvät hillitymmin ja heidän viestittelynsä loppuu ei-sanaan.

Miehelle ei on edelleen ehkä, sanoo Puntila. Se on pelottavaakin. Armeijan käynyt bloggaaja on miettinyt, onko kohde tai saalis sitä kiinnostavampi, mitä haastavampi taistelu siitä käydään. On niitäkin, jotka jatkavat viestittelyä vuosikausia, vaikka eivät saa vastakaikua.

Onko seksistä puhuva nainen tyhmä?

33-vuotias Laura Puntila on opiskellut neljä eri korkeakoulututkintoa, voittanut useita kansainvälisiä tunnustuksia maskeerauksistaan, saanut juuri taideapurahan ja kertoo, että jo alakoulussa huomattiin hänen nopea oppimiskykynsä ja älynsä.

Silti palauteviesteissä häntä saatetaan haukkua tyhmäksi – sanoilla, joita Puntila ei halua toistaa.

Eloisa ja puhelias Laura Puntila kertoo, että hänellä on vielä tekemistä sen kanssa, että hän ei pienentäisi itseään toisten seurassa. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Pitääkö ihmisen kutistaa tai peittää itseään, että mahtuisi muottiin, vaikka työskentelee kauniita kuvia ja persoonallisia ihmisiä vilisevällä mainosalalla?

Puntilan silmiin syttyy innostus.

– Pienennän itseäni koko ajan, koska koen olevani monelle liikaa. Se prosessi on koko ajan kesken. Onneksi olen vain puolitoista metriä pitkä, ehkä se sitten auttaa asiassa.

Työssään Puntila haluaa olla ystävällinen ja kiinnostunut tekeillä olevasta asiasta. Moni yhteistyökumppani on luullut, että asiakkaaseen keskittynyt ja iloinen nainen flirttailee heille.

– Sitten tulee jo viesti, että tulen sua kohta panemaan.

Kun hän kirjoitti ja julkaisi kuvakaappauksia yhteistyökumppaneidensa epäammattimaisista yhteydenotoista, useampikin heistä pyysi anteeksi.

Silloin teksti aiheutti juuri sen, mitä pitikin. Suurin tavoite on saada ihmiset miettimään omaa maailmankuvaansa tai omaa käytöstään uudelta näkökannalta.

Puntilan blogikirjoitukset ovat aiheuttaneet myös välirikkoja. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Blogikirjoituksista myös kiitosta ja luennointipyyntöjä

Käsitys omista kokemuksista jäsentyy koko ajan. Viimeksi niin kävi alkuvuodesta, kun Puntila kutsuttiin Tallinnan yliopistoon luennoimaan naiseudesta, tasa-arvosta ja markkinointialalla toimimisesta naisena.

Ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, että mainostoimiston studiolla istuu kahvimuki kädessään hymyilevä nainen, joka puhuu yhtä luontevasti asuntosijoittamisesta, yrittäjyydestä ja intohimoisesta suhteestaan elämään.

Herännäis-kristillinen puoli suvusta olisi istuttanut Puntilan jatkumoon, jonka mukaan rippikoulu käydään tietyssä paikassa ja tavoitteena siellä on löytää tuleva aviomies. Nuori nainen päätti toisin. Uskonnon ja parisuhteen yhteyttä käsittelevien tekstien jälkeen Puntila päätyi välirikkoon joidenkin läheistensä kanssa.

Miksi sitten kirjoittaa aiheista, jotka tuovat palauteryöppyjä? Koska tulee myös niitä viestejä, joissa kerrotaan, miten blogikirjoitukset ovat saaneet lukijan muuttamaan elämäänsä.

– Joku on hakeutunut pariterapiaan tai irtisanoutunut töistään, joku taas lähtenyt väkivaltaisesta parisuhteesta tai toteuttanut unelmiaan.

Ne viestit auttavat unohtamaan ne toiset, joissa sanotaan, että kirjoittajalla on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö tai että hän on vitun leuhka huora.

Lue myös: