1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. videopelaaminen

Jopa 70 prosenttia aktiivisesti pelaavista nuorista kokee häirintää tai vihapuhetta – Iida Laiho, 25: "Ehdin sanoa moi ja häirintä alkoi heti"

Pelatessa voi kokea nimittelyä, uhkailua tai jopa seksuaalista ahdistelua. Eniten häirintää kokevat naiset, alaikäiset pojat ja seksuaalivähemmistöt. Pelaajayhteisöihin kaivataan sovittuja pelisääntöjä ja moderointia keskusteluun.

Pelaavat naiset joutuvat kokemaan sukupuoleen kohdistuvaa häirintää. Iida Laiho haaveili ennen striimaamisen aloittamista äänenmuuntimesta, jotta hänen sukupuolensa ei paljastuisi pelatessa. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Jyväskylässä asuva Iida Laiho, 25, osti ensimmäisen peliläppärinsä ylioppilasrahoilla ja alkoi pelata taistelupelejä. Hän on kuitenkin kokenut pelatessaan sukupuoleensa kohdistuvaa häirintää ja ahdistelua.

– Ehdin sanoa vaan “moi” mikkiin, ja häirintä alkoi heti eli se ei voinut liittyä muuhun kuin sukupuoleeni, koska peli ei ollut ehtinyt varsinaisesti alkaa.

Tuttuja pelikavereita ei alkuun ollut, joten niitä oli etsittävä tuntemattomista. Usein peleistä ei tullut mitään, koska miespelaajat vain tekivät pusuääniä mikkiin, kehottivat palaamaan keittiöön tai seurasivat pelissä, jolloin ei ainakaan ollut mahdollisuutta voittaa. Pahimmillaan häirintä on ollut suoraa seksuaalista ahdistelua ja huorittelua.

– Surullisin oli, kun äänen perusteella noin 12-vuotias poika sanoi “tuu tänne imee mun munaa”. Harmillista, että vanhemmilta pelaajilta saa tällaisen esimerkin, Laiho sanoo.

Iida Laiho on kohdannut häirinnästä huolimatta enemmän kivoja tyyppejä peleissä. Hän kertoo, että tuskin jaksaisi pelata, jos kokemukset olisivat pääosin huonoja. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Moni välttelee mikin käyttöä

Moni kilpailullisia videopelejä harrastava nuori joutuu häirinnän kohteeksi pelatessaan. Jopa 70 prosenttia alle 30-vuotiaista aktiivisista pelaajista on kokenut itseensä kohdistuvaa häirintää tai vihapuhetta.

Aihetta on selvittänyt Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden ylläpitämä Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke. Kyselyyn vastasi 156 aktiivisesti kilpailullisia videopelejä pelaavaa 15–29-vuotiasta nuorta. Heistä yhdeksän kymmenestä toivoi myös, että häirintään ja vihapuheeseen puututtaisiin enemmän.

Selvityksestä käy ilmi, että eniten häirintää kokevat naiset, seksuaalivähemmistöt ja alle 18-vuotiaat pojat. Joka kolmas alle 18-vuotias pelaaja kertoo tulevansa kiusatuksi ikänsä takia pelien äänichatissä. Tämän vuoksi moni välttelee sen käyttöä, jotta heidän ikänsä ei tulisi ilmi.

15-vuotias pelaaja sivuuttaa kommentit

Peleissä tapahtuva vihapuhe ja häirintä voi olla esimerkiksi nimittelyä, uhkailua tai uuden pelaajan taitojen arvostelua. Selvityksen mukaan valtaosa vihapuheesta ja häirinnästä jää aikuisilta huomaamatta tai nuoret eivät siitä kerro. Peleistä ulkopuolelle jättämisestä raportoidaan useammin kuin muunlaisesta häirinnästä.

– Hankkeen tavoitteena on kehittää pelikulttuuria avoimeksi sekä vihapuheesta ja häirinnästä vapaaksi harrastukseksi lisäämällä tietoisuutta peleissä tapahtuvasta häirinnästä ja kehittämällä keinoja siihen puuttumiseen, sanoo Non-toxic -hankkeen projektisuunnittelija Riikka Lehtinen.

Kuopiolaisen 15-vuotiaan Tomi Tirrosen mielestä peleissä on enemmän hyvää, vaikka häirintää jonkin verran tapahtuu. Hän mainitsee hyviksi puoliksi esimerkiksi kielitaidon karttumisen ja uudet tuttavuudet. Tirronen on pelannut tietokoneella viitisen vuotta ja sitä ennen pelitunteja on kertynyt konsoleilla.

– Tietynlainen herjaaminen mielestäni kuuluu peleille, mutta joillakin ihmisillä se menee pahasti yli. Taistelu- ja strategiapeleissä sitä tapahtuu enemmän, Tirronen pohtii.

Tomi Tirronen on monesti puuttunut peleissä tapahtuvaan häirintään, vaikka se tuntuu välillä vaikealta. Kuva: Marianne Mattila / Yle

Hän kertoo, että omien kavereiden kesken erimielisyydet ratkotaan puhumalla, mutta varsinaista häiriköintiä ei ole. Nimittelyä tai häiriköintiä tulee joskus tuntemattomilta pelaajilta. Saatetaan ampua omia pelaajia tai potkia ulos pelistä, mutta enimmäkseen haukutaan pelitaitoja, jos matsi ei menekään hyvin. Tirronen itse yleensä vain sivuuttaa kommentit.

Tirronen muuttaisi pelikulttuuria vain joidenkin pelaajien osalta. Asiattomuuksia ei ole kiva kuunnella, mutta niihin puuttuminen tuntuu välillä vaikealta.

Yhteiset säännöt ja keskusteluihin moderointi

Suomen elektronisen urheilun liitto haluaa edistää yhdenvertaisuutta laajentamalla pelaajakuvaa ja järjestämällä koulutuksia häirinnän kitkemiseksi. Erilaisia pelaajia ja heidän motivaatiotaan pelaamiseen on esitelty videolla, jolla kampanjoidaan syrjinnästä ja häirinnästä vapaan pelikulttuurin puolesta.

Liitolla on myös eettinen ohjeisto, joissa on oma osio pelaajille ja tapahtumien järjestäjille. Pelaajia kehotetaan positiivisempaan kommunikointiin ja muistutetaan, että verkossa käytävissä keskusteluissa on samat normit kuin kasvokkain.

Kuopion kaupungin nuoriso-ohjaaja Niko Leinonen ohjeistaa Pelitalo Muikussa nuoria muun muassa mitä tehdä, jos kohtaa häirintää pelatessaan tai miten voi itse huolehtia positiivisen ilmapiirin ylläpitämisestä peleissä. Kuva: Marianne Mattila / Yle

Non-toxic -hankkeen projektikoordinaattori Sonja Ahtiainen kertoo, että he ovat järjestäneet SEULin kanssa yhteistyössä koulutuksia ja työpajoja e-urheiluorganisaatioille ja pelitapahtumien järjestäjille. Hanke on kouluttanut myös muun muassa nuorisotyöntekijöitä syrjimättömästä pelikulttuurista. Niissä käydään läpi lista konkreettisia ehdotuksia, joita voi soveltaa omaan toimintaan sopiviksi. Niitä ovat esimerkiksi sääntöjen laatiminen ja niiden pitäminen näkyvällä paikalla, keskustelukanavien moderointi ja oppaiden laatiminen aloittelijoille, jotta kynnys tulla toimintaan mukaan alenisi.

– Voi myös tehdä toimipaikkaan turvallisemman tilan periaatteet yhdessä nuorten kanssa, jotta kaikki tietävät olevansa tervetulleita omana itsenään, projektisuunnittelija Riikka Lehtinen ehdottaa.

Erityisesti tytöt eivät usein uskalla olla omana itsenään pelatessaan ja välttelevät sukupuolen paljastavia käyttäjätunnuksia ja mikrofonin käyttöä. Naispelaajien taitoja ja oikeutta pelata vähätellään ja kyseenalaistetaan edelleen paljon pelikulttuurin sisällä. Aihe puhututti myös Twitterissä keväällä 2021, kun striimaajat ja pelaajat jakoivat kokemuksiaan naisiin kohdistuvasta vihapuheesta pelikulttuurissa #bannitnaisvihalle -tunnisteella.

Ei hiljaista hyväksyntää toksisuudelle

Iida Laiho piti välillä taukoja pelaamisesta, mutta ei halunnut häirinnästä huolimatta lopettaa harrastusta, koska vastaan tuli myös paljon hyviä tyyppejä. Vuonna 2018 hän aloitti oman pelaamisen striimaamisen. Sitä kautta hänelle on rakentunut positiivinen peliyhteisö ympärilleen.

Iida Laihon mielestä peleissä ei tarvitsisi olla häirintää lainkaan, mutta hän uskoo osan pelaajista saavan herjaamisesta taistelutahtoa. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Laihon mielestä pelikulttuurissa on ylipäätään toksinen ilmapiiri, mutta miehiä ei kohdella huonosti pelkästään heidän sukupuolensa perusteella.

Iida Laiho kokee, että viime vuosina pelikulttuuri on kehittynyt tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta parannettavaakin on vielä. Hänestä olisi tärkeää, että hyvät tyypit eivät hiljaisuudella hyväksyisi toksisen pelaajan käytöstä vaan puuttuisivat siihen. Tyttöjä hän kannustaa olemaan rohkeasti omana itsenään pelatessaan, jotta naisten pelaaminen normalisoituisi.

Lue myös:

24-vuotias Tapio Shnoro valvoo vahingossa aamuun asti ja saattaa unohtaa syödä – pelaaminen voi auttaa, kun oma elämä ei pysy hallinnassa

Videopelien maailma on yhä varsin miehinen – naisten perustama yhdistys pyrkii luomaan tasa-arvoisempaa pelikulttuuria

World of Warcraft -pelin kehittäneen yhtiön johto sulki silmät työntekijöiden raiskausvitseiltä – miksi pelialalla kytee seksismiä?