Hyppää sisältöön

Johanna Malisen kolumni: Tämän päivän opiskelijat eivät odota aamuun asti kestäviä ryyppäjäisiä yhtä innokkaasti kuin aiemmat sukupolvet

Perinteiset opiskelijatapahtumat ovat murroksen edessä, kun pelkkä ronski ryyppääminen ei enää riitä täyttämään uuden opiskelijasukupolven asettamia hauskanpidon kriteerejä, kirjoittaa Malinen. Kolumnin voi myös kuunnella.

Osallistuin viisi vuotta sitten ensimmäistä kertaa Kauppakadun appro -tapahtumaan.

Perinteikkäässä jyväskyläläisessä opiskelijatapahtumassa tuhannet korkeakouluopiskelijat kiertävät baareja ja keräävät paperinpalaan leimoja juomalla alkoholia.

Ensimmäisenä opiskeluvuonna leimoja on tarkoitus kerätä kahdeksan. Viidennen vuoden opiskelijoiden tavoitteena on kerätä jopa 19 leimaa. Aikaa on muutama tunti ja palkinnoksi annetaan haalarimerkki.

Illan agenda oli fuksillekin selkeä: Tänään pidetään hauskaa. Eli ryypätään.

Approtapahtumat ovat hyviä esimerkkejäopiskelijatapahtumista, joissa hauskanpidon idea rakentuu pääasiassa alkoholin varaan. Kokoonnutaan juomaan viinaa, ja tehdään kännissä uusia tuttavuuksia, joita kutsutaan myöhemmin työhakemuksissa verkostoiksi.

Opiskelijoiden alkoholinkulutus on ollut jo pitkään laskussa, eikä muistin menettäminen shottirallin jälkimainingeissa ole yhtään niin coolia kuin ennen. 

Nyt perinteikkäät alkoholipainotteiset opiskelijatapahtumat ovat merkittävän murroksen edessä.

On nimittäin käynyt niin, että ronski ryyppääminen ja humalassa koheltaminen kiinnostavat entistä harvempaa uutta opiskelijaa. Opiskelijoiden alkoholinkulutus (siirryt toiseen palveluun) on ollut jo pitkään laskussa, eikä muistin menettäminen shottirallin jälkimainingeissa ole yhtään niin coolia kuin ennen.

Alkoholittomasta elämäntavasta– tai ainakin oman alkoholinkäytön kyseenalaistamisesta – on tullut sosiaalisen median trendi-ilmiö, jota kutsutaan termillä sober curious. Somessa jaetaan mocktail-reseptejä ja podcasteissa kerrotaan kokemuksia (siirryt toiseen palveluun) siitä, kuinka alkoholinkäytön vähentäminen on helpottanut ahdistusta. Ja ylipäätään tehnyt elämästä kivempaa.

Opiskelijajärjestöjen on aika pohtia, kuinka perinteiset tapahtumat pidetään kiinnostavina uudelle opiskelijasukupolvelle, jonka ensisijainen käsitys hauskanpidosta ei ole änkyräkänni ja kaamea krapula.

Vaikuttaakin siltä, että tämän päivän opiskelijat eivät odota aamuun asti kestäviä ryyppäjäisiä yhtä innokkaasti kuin aiemmat sukupolvet. Esimerkiksi eräs lääketieteen opiskelija kertoi pari vuotta sitten Helsingin Sanomille (siirryt toiseen palveluun) yllättyneensä siitä, kuinka keskeinen rooli kännäämisellä on opiskelijatapahtumissa.

Vaikka alkoholi ei niin kiinnostaisi, odotetaan opiskeluajalta epäilemättä edelleen hauskanpitoa. Etenkin mälsän korona-ajan jälkeen yhteisöllisyyttä kaivataan kipeämmin kuin koskaan.

Opiskelijajärjestöjen on aika pohtia, kuinka perinteiset tapahtumat pidetään kiinnostavina uudelle opiskelijasukupolvelle, jonka ensisijainen käsitys hauskanpidosta ei ole änkyräkänni ja kaamea krapula. Jallupullo-leikit eivät enää riitä illanvieton vetonaulaksi, vaan tilalle on keksittävä jotain uutta.

Tyhjästä ei tarvitse nyhjäistä, sillä monissa opiskelijajärjestöissä on jo vuosia panostettu myös alkoholittomiin tapahtumiin, kuten erilaisiin liikuntatempauksiin ja kulttuuritapahtumiin.

Viime vuosina biletapahtumissakin on ollut tapana korostaa, että tervetulleita ovat nekin, jotka eivät halua juoda alkoholia.

Jo viisi vuotta sitten Kauppakadun approilla kerrottiin, että leimakortin voi täyttää myös ostamalla kokista ja vettä. Alkoholittoman vaihtoehdon korostaminen tuntui kuitenkin aika päälleliimatulta tapahtumassa, jonka idea oli selvästi alun perin suunniteltu alkoholin ympärille.

Opiskelijatapahtumista saadaan houkuttelevia kaikille suunnittelemalla niiden ohjelma niin, että yhteinen tekeminen on hauskaa, olipa osallistujan juomapolitiikka mikä tahansa.

Siitä lähtökohdasta suunnitellut tapahtumat ovat taatusti viihdyttäviä myös meistä, jotka tykkäävät välillä lipittää bileissä viiniä. Pelkkä juominen kun ei ole kovin ikimuistoista tekemistä.

Kauppakadun approistakin mieleeni ovat jääneet lähinnä ällömakeat shotit, hirveä tungos ja liian kiireiset moikkailut tuttujen kanssa. Hauskempiakin tapahtumia on opiskeluvuosieni varrelle mahtunut.

Niissä alkoholi on ollut korkeintaan hauskanpidon lisämauste.

Johanna Malinen

Kirjoittaja on toimittaja ja yliopisto-opintojaan viimeistelevä humanisti.

Kolumnista voi keskustella 14.10. klo 23.00 saakka.