Enää ei riitä intohimon kiihkeä polte – lukijat vaativat faktoja historiallisilta romaaneilta

Historiallisten romaanien lukijat ovat aiempaa valveutuneempia. Jotkut jopa etsivät virheitä historiallista tapahtumista tai paikoista. Kirjailijat käyttävät apunaan historiantutkijoita.

Kirjailijat Kristiina Vuori, Jenna Kostet ja Ann-Christin Antell ammentavat aiheensa romaaneihinsa historiasta.

TURKU Suomessa julkaistaan tänäkin vuonna paljon historiallisia romaaneja. Niiden kirjoittajat eivät kuitenkaan pääse helpolla. Monet lukijat vaativat, että historiallinen miljöö ja tapahtumat ovat tosia.

Turun yliopistossa työskentelevä filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen saa usein vastata kysymyksiin, jotka askarruttavat lukijoita.

– Tutut saattavat soittaa ja kysyä, onko tämä ihan oikeasti näin. Lukijat ovat tarkkoja varsinkin silloin, kun he tuntevat ympäristön. Jos turkulainen lukee vanhaan Turkuun sijoittuvaa romaania, faktojen on oltava kohdillaan.

Toropainen on tarkistanut kahden uutuuskirjan historiallisen todenperäisyyden. Kristiina Vuoren Samettiin kätketty ja Jenna Kostetin Margaretan synti sijoittuvat Toropaiselle tuttuun aikakauteen eli 1600-luvun Turkuun. Toropainen on tehnyt väitöskirjansa 1600-luvun oikeuden pöytäkirjoista, joihin romaanien tapahtuvat perustuvat. Jopa rakennusmateriaalit ja paikkojen sijainti on mietitty niissä hyvin.

– Kirjailijat ovat olleet tarkkoja ja tehneet taustatyönsä hyvin. Kristiina Vuori kysyi minulta, jos ei ollut varma, miten joku asia oli oikeasti tapahtunut. Joistain pienistä asioista historioitsijana nipotin, kun en ollut aivan varma. Ehdotin jotain muuta kyseiseen kohtaan, kertoo Toropainen.

Kuuntele alta Toropaisen mietteitä kirjailijoiden kyvystä pysyä historiallisissa faktoissa.

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen kiittää historiallisten romaanien kirjoittajia tarkkuudesta. –Joistain pienistä asioista historioitsijana nipotin, kun en ollut aivan varma. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Kristiina Vuori kirjoittaa esiin naisen historiaa

Yksi suosituista historiallisten romaanien kirjoittajista on Kristiina Vuori. Hänen kymmenennellä kirjallaan on vahva faktapohja. Päähenkilö kätilö-Margaretan tarina löytyi vanhoista oikeuden pöytäkirjoista.

Kirjailija haluaa tuoda historiaa esiin, mutta tarina ja henkilöt menevät tarvittaessa historiallisen faktan yli. Historiantutkijat Hannele Klemettilä ja Anu Lahtinen ovat lukeneet läpi Vuoren aiempia kirjoja.

– Olen vaatinut historiallisten faktojen tarkastajaa alusta asti. Suomalaiset lukevat fiktiota kuin faktaa, ja vähän niin kuin piru raamattua. He etsivät virheitä, ja koko kirja voi menettää maineensa, jos sinne on lipsahtanut virhe mukaan. Olen löytänyt henkilöni historiasta, mutta tarinan niin vaatiessa en pidä väkisin kiinni historiallisesta faktasta, vaan sovitan sen romaanin puitteisiin. Voin kertoa loppusanoissa, miksi tein näin, kertoo Vuori.

Vuorelle historialliset kirjat ovat olleet lempigenre lapsuudesta lähtien. Silloin viehättivät ulkokultaisuus, upeat puvut, kampaukset, miehet haarniskoissa ja hevoset.

– Aikuisena tajusin, miten huonossa asemassa nainen on ollut ja miten epätasa-arvoista elämä oli. Minua kiehtoo myös uskonto. Haluan kirjoittaa naisen ääntä kuuluviin. Historiallisista naisista kirjoitetaan liian vähän, pohtii Vuori.

Kuuntele alta Kristiina Vuoren haastattelu.

Jenna Kostet nauttii fiktion kirjoittajan vapaudesta

Jenna Kostetin kirja Margaretan synti sijoittuu samaan kaupunkiin ja aikakauteen kuin Kristiina Vuoren romaani. Päähenkilökin on saman niminen, mutta tässä teoksessa kyse on porvarisrouva Margaretasta. Hänenkin tarinansa löytyi oikeuden pöytäkirjoista.

Kostet kertoo, että hän vältteli aiemmin historiallisen romaanin kirjoittamista – siitäkin huolimatta, että hänellä on taustaa historian parissa. Kostet on koulutukseltaan museoalan ammattilainen ja työskentelee Turun linnassa. Lisäksi hänen isänsä on museoviraston entinen pääjohtaja Juhani Kostet.

Lopulta Margaretan tarina oli kerrottava.

– En voinut ohittaa häntä, koska hän on niin kiinnostava. Kirjoittaminen tuntui luontevalta ja tarinoiden hakeminen menneisyydestä omalta jutulta, kertoo Kostet.

Hän kertoo kuitenkin pelkäävänsä virheiden tekemistä. Kostet muistuttaa itseään, ettei tee tutkimuskirjallisuutta, ja historiallista romaania luetaan eri tarkoitukseen kuin tutkimuksia.

– Tutkijan pitää pitäytyä lähteissä, mutta minä voin kirjoittaa mitä vaan. Voin mennä 1600-luvulle mielikuvituksessani ja rakentaa maailman sellaiseksi kuin itse haluan. Totta kai pyrin kirjoittamaan oikeista asioista, mutta minulla on fiktion kirjoittajan vapaus.

Kostet kertoo, ettei olisi voinut kirjoittaa Margaretan tarinaa kysymättä mielipidettä Veli Pekka Toropaiselta. Toropainen korjasi muutamia yksityiskohtia, mutta antoi siunauksen Kostetin tekstille.

– Toropainen on löytänyt Margaretan hahmon oikeuspöytäkirjoista. Halusin tietää, olenko nähnyt tämän henkilön oikealla tavalla. Oli tärkeä tietää, etten ole tehnyt vääriä tulkintoja hänen persoonastaan ja roolistaan siinä yhteiskunnassa, jossa hän eli.

Veli Pekka Toropainen kiittää Kostetin kykyä saada Margaretin hahmo elämään.

– Jenna Kostetin kirja on rankka. Tuntuu siltä, että näin juuri päähenkilö Margareta on voinut asian elää ja kokea. Minäkin pääsin kirjan henkilöiden pään sisään eri lailla, kertoo Toropainen.

Kuuntele alta Jenna Kostetin haastattelu.

Ann-Christin Antell ei väitä, että kaikki kirjassa olisi totta

1800-luvun Turkuun sijoittuva Ann-Christin Antellin kirja Puuvillatehtaan varjossa oli kevään myyntimenestys. Teos aloitti sarjan, jonka toinen kirja julkaistaan keväällä.

Nuori kappalaisen leski Jenny Malmström liikkuu Koroistenniemellä, matkustaa kirjassa muun muassa Aurajoella ja vierailee Ruissalon pitsihuviloissa. Tärkein miljöö on kuitenkin oikeasti Aurajoen rannassa sijainnut Barkerin puuvillatehdas.

Antellin mielestä on tärkeää, että mielikuvitukselle jää tilaa. Hän ei väitä, että kaikki olisi totta. Koulutukseltaan Antell on arkeologi ja kerännyt aineistoa kirjaansa kymmenen vuoden ajan.

– Monet kirjoittajat kertovat, että kompromisseja täytyy tehdä varsinkin ajallisesti. Tapahtumia on nopeutettava, jotta ne saadaan sopimaan juoneen. Minusta se on sallittua.

Historialliset romaanit ovat kiehtoneet Antellia teini-iästä lähtien. Parhaillaan Antell on virkavapaalla työstään Turun kirjastosta. Esikoisromaanin menestys yllätti.

– Kirjoitin romaanin vuodessa. Lähetin sen kustantamoihin, että saisin vähän palautetta. Olin hämmästynyt, kun tuli kustannussopimus, kertoo Antell.

Turku on Antellin mielestä mainio kohde historiallisten kirjojen näyttämöksi. Siellä kirjoittaja ja lukija pystyvät eläytymään historiaan.

– Se on aivan täydellinen. Turku on Suomen vanhin kaupunki, ja täällä on onneksi säilytetty paljon vanhaa. Varsinkin 1800-lukua on vielä paljon nähtävissä Vanhalla suurtorilla ja Ruissalon pitsihuviloissa, kertoo Antell.

Samaa mieltä on Kristiina Vuori.

– Kirjoitin ensimmäisissä kirjoissani keskiajasta, ja siihen aikaan valta keskittyi Turkuun. Mielenkiintoisimmat tarinat, jotka tutkijat ovat kirjoittaneet meille luettaviksi, löytyvät Turusta, kertoo Vuori.

Kuuntele alta Antellin haastattelu.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 10.10. kello 23.

Lue lisää: