Kirjekyyhkyt olivat ilmakuvauksen pioneereja – Valokuvataiteen museo avasi remontin jälkeen näyttelyn ihmisen ja linnun suhteesta

Poliittisen valokuvan festivaali järjestetään Valokuvataiteen museossa nyt viidettä kertaa. Tänä vuonna tapahtuman teemana on linnun katse. Näyttelyssä voi tuijottaa silmiin niin broilerikanaa kuin lintuperspektiivistä kuvattua suttakin.

Ensimmäiset ilmakuvaajat olivat kirjekyyhkyjä 1900-luvun alussa. Kamera laukoi kuvia lintujen lentoreiteiltä. Saksalaiskeksintöä alettiin pian käyttää hyväksi muun muassa sodankäynnissä. Kuva: Rorhof / Stadtarchiv Kronberg & Stiftung Deutsches Technikmuseum Berlin

Suomen yleisin lintu katsoa tapittaa museokävijää jättisuuressa valokuvassa. Oikeastaan katseita on tuhansia ja osa niistä harhailee valtavan hallin seinillä, katossa ja ruokinta-automaatilla. Lintu on broileri. Niitä on Suomessa enemmän kuin pajulintuja, joka on maamme yleisin luonnonvarainen siipiveikko.

Kristo Muurimaan ottama kuva on Suomen valokuvataiteen museon vasta-avatun näyttelyn ytimessä. Nyt viidettä kertaa järjestettävän Poliittisen valokuvan festivaalin teeman on linnun katse. Tapahtumassa on näyttelyn lisäksi oheisohjelmaa, joka on tänä vuonna koronan takia verkossa.

Kristo Muurimaa ja Juho Kerola ovat jo vuosia dokumentoineet tuotantoeläinten oloja. Tämä kuva on osa sarjaa, joka on otettu broileritiloilla omistajan tietämättä. Kuva: Kristo Muurimaa

Lintu ja valokuvaus tuntuvat kuuluvan yhteen. Kamera on ollut väline tutkia ja tarkkailla eläimiä tavalla, joka on ihmissilmälle mahdotonta.

Samalla kamera on etäännyttänyt ihmisen pois luonnosta, tarkkailijan rooliin. Linnun katse -näyttely yrittää nyt kääntää asetelman toisin päin. Se tunnustaa, että muillakin lajeilla kuin ihmisellä on itsenäinen katse.

Broilerikana ei vaikuta kovinkaan itsenäiseltä ja sen katse on kelmeä. Silti näyttelyä ei voisi olla ilman sitä, sanoo toinen Poliittisen valokuvan festivaalin taiteellisista johtajista, Anna-Kaisa Rastenberger.

– Kuva kertoo, että kana ei ole vain maustekastikkeessa uiva rinta- tai siipipala. Se on eläin, jolla on oma tapa elää maailmassa lajipiirteittensä mukaan.

Linnuissa näkyy lajikato konkreettisimmillaan

Kuvat tutuista linnuista peittävät yhden museoseinän. Ne ovat suomalaisten lintuharrastajien ottamia. Suomalaiset ovat ansioituneita lintujen kuvaajia ja harrastajienkin taso on huikea.

Uhan alla -työryhmän kuvaamat linnut edustavat lajeja, joiden populaatiot on luokiteltu ei-elinvoimaisiksi. Niiden tila on esimerkiksi äärimmäisen uhanalainen, vaarantunut tai silmällä pidettävä. Linnut ovat kaikille suomalaisille tuttuja pihoilta, metsistä ja rannoilta. Listalla on varpunen, pääskynen ja hömötiainen kuten myös lokkeja, pöllöjä ja vesilintuja, silkkiuikkukin.

Anna-Kaisa Rastenberger (vas.) ja Sanni Seppo ovat kuratoineet Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyn Linnun katse. Kuva: Mårten Lampén / Yle

– Lintujen kautta on helppo hahmottaa lajikatoa, sanoo tapahtuman toinen taiteellinen johtaja Sanni Seppo.

– On paljon eläinlajeja, joista emme tiedä paljoakaan, mutta jokaisella meistä on jonkinlainen suhde lintuihin. Jokainen on joskus nauttinut niiden laulusta tai ihaillut kaunista lentoa.

Tuttujen, arkisten lintujen häviäminen tapahtuu pikkuhiljaa. Yhtäkkiä vain tajuamme, että västäräkit eivät enää hyppelekään pihapolulla.

Sanni Seppo sanoo, että lajikato tuntuu lopulliselta. Kun laji on hävinnyt, se on poissa, eikä sitä enää saa takaisin.

Lajien katoon vaikuttavat ihmisten toimet. Maa- ja metsätalous, kaupungistuminen, saasteet.

Avohakkuita vastustetaan entistä äänekkäämmin. Myös keskustelua herättänyt turvesoiden tuho (siirryt toiseen palveluun) vähentää lintujen elinmahdollisuuksia. Turpeen lisäksi soilta nostetaan rahkasammalta, jota sekoitetaan puutarhamultaan (siirryt toiseen palveluun). Siihen samaan, jota suomalaiset puutarhaharrastajat ostavat kukkapenkkiinsä kasvualustaksi. Saatamme siis tietämättämme olla osa pitkää ketjua, joka vaikuttaa lintujen katoon ympäristöstämme.

Sepon mukaan kaupunkiluontoakin pitäisi varjella niin, ettei siitä tule liian siistiä ja puleerattua. Se, mikä ihmisen silmin on ryteikkö, voi olla linnuille suojaisa pesimäpaikka.

Videotaiteilija on kuvannut susia lintuperspektiivistä

Hollantilaissyntyinen videotaiteilija ja elokuvaohjaaja Demelza Kooij on kuvannut teokseensa lintujen sijaan susia. Koojin videoteoksen perspektiivi on kuitenkin lentävän linnun.

Demelza Kooij työskentelee elokuvataiteen professorina Edinburghissa, Skotlannissa. Hän tekee myös omaa taidettaan. Kooijn Wolves from Above -videota katsotaan lattialla makoillen. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Wolves from Abowe on kuvattu droonilla kanadalaisessa susipuistossa. Kamera hyrrää kesyjen susien yllä ja kuvaa, kuinka ne kurkkivat sitä uteliaina. Sudet kommunikoivat keskenään, joku tökkii muita kuonollaan, yksi lipaisee toista, kaksi sutta hölköttää kylki kyljessä. Yksi yrittää hypätä kohti droonia.

– Susi on läpeensä poliittinen eläin. Ihmiset ajattelevat susia raivokkaina eläiminä, jotka hyökkäävät kimppuun ja tappavat. Yritän haastaa tämän näkemyksen, Kooij sanoo.

Demelza Kooij ei kiellä etteivätkö sudet söisi lihaa tai metsästäisi. Mutta se, miten vaarallisia ne ovat ihmiselle, on hänestä vahvasti liioiteltua.

Kuva Demelza Kooijn videoteoksesta, joka kuvaa kesyjä susia lintuperspektiivistä. Sudet kurkkivat uteliaina yläpuolella pörräävää kamerakopteria. Kuva: Demelza Kooij

Kooijin susia tarkkaillaan kattoon ripustetusta monitorista niin, että katsoja makaa lattialla tyynyjen päällä. Ihminen on susien ylä- ja alapuolella samaan aikaan. Lintuperspektiivi on keikahtanut nurinniskoin.

Kirjekyyhkyt valjastettiin kuvaamaan ilmakuvia

Lintuperspektiivi on yksi Linnun katse -näyttelyn aiheista. Ennen kuin ihmisen käytössä oli kuvauskoptereita ja lentokoneita maisemia kuvattiin ihan oikeasti lintujen avulla. Rorhof-osuuskunnan valokuvissa patsastelee kuvauskyyhkynen.

Saksalaiset kehittivät 1900-luvun alussa pienen kameran, joka kiinnitetiin kyyhkysen kaulaan. Itsenäisesti kuvia ottava kamera tallensi maisemia kyyhkyjen lentoreiteiltä. Tekniikkaa alettiin pian hyödyntää karttojen piirtämisessä mutta myös sodankäynnissä.

– Kirjekyyhkyt mahdollistivat sen, että me voimme hahmottaa maailmaa lintuperspektiivistä. Voimme vierailla paikoissa Google Earthin tai Street Wiewin kaltaisilla sovelluksilla, Anna-Kaisa Rastenberger pohtii.

Ilmakuva Sarvinevasta Kihniössä, Pirkanmaalla. Suolta on korjattu rahkasammalta, jota sekoitetaan myytävään puutarhamultaan. Linnut ja muut eläimet ovat kadonneet suolta. Kuva: Pirkanmaan luonnonsujeluyhdistys

Tänä päivänä ilmakuvaus on tärkeää myös luonnonsuojelussa. Ilmasta kuvattujen kuvien avulla voidaan kartoittaa ympäristötuhoja ja niiden laajuutta.

Uusi uljas museokeskittymä avautuu vaiheittain

Sepon ja Rastenbergerin kuratoima Poliittisen valokuvan festivaali on ensimmäinen tapahtuma, joka on avattu Suomen valokuvataiteen museossa mittavan remontin jälkeen. Remontti kuitenkin jatkuu vielä tilojen kellarikerroksessa. Sinne sijoitetaan ensi vuonna pysyvä valokuvanäyttely museon kokoelmista.

Kolmen museon kokonaisuus avautuu remontoituna tämän ja ensi vuoden aikana. Hotelli- ja ravintolamuseo sekä Valokuvataiteen museo ovat jo avanneet ovensa. Teatterimuseota viimeistellään. Viereen nousseen Tanssin talon avajaiset ovat helmikuussa 2022. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Samassa Kaapelitehtaan siivessä sijaitsevat Hotelli- ja ravintolamuseo sekä Teatterimuseo saavat tai ovat saamassa remontoidut tilat käyttöönsä pian. Voit lukea lisää museokeskuksesta ja se remontista tästä:

Museoiden viereen avautuu helmikuussa 2022 JKMM-arkkitehtien Teemu Kurkelan suunnittelema Tanssin talo. Se on Suomen ensimmäinen tanssille omistettu tapahtumatila.

Korjattu ingressiä 12.10. klo 11.13: Poliittisen valokuvan festivaali ei ole Valokuvataiteen museon järjestämä tapahtuma, toisin kuin ingressissä luki, vaan se järjestetään museossa.

Korjattu otsikkoa 13.10. klo 9.15: Otsikossa luki aiemmin, että kirjekyyhkyt ottivat ensimmäiset ilmakuvat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, vaikka linnuilla on ollut merkittävä rooli ilmakuvauksen historiassa.