Analyysi: Saako työnantaja vaatia työntekijältään täyttä koronapiikkien sarjaa?

Korona on paljastanut myös työsuojelulainsäädännön reikäisyyden ja repaleisuuden. Erityisenä ongelmana ovat nyt työntekijöiden koronarokotukset, kirjoittaa Ylen oikeustoimittaja Ari Mölsä.

Telakoiden koronaryppäät ja niiden torjuntatoimet ovat nostaneet keskustelun siitä, ovatko työsuojelusäännökset pandemia-ajan tasalla. Kuva: Katja Halinen / Yle

Saako työnantaja vaatia työntekijältään koronatodistusta tai edes suullista vakuutusta siitä, että piikit on otettu ja että kaikki on muutoinkin koronan osalta kunnossa?

Viime päivinä otsikoihin ovat nousseet erityisesti Turun ja Rauman telakoiden koronaepidemiat. Telakat ovat päätyneet saman suuntaisiin ratkaisuihin, mutta eri tahdissa.

Turun Meyer-telakka on jo päättänyt, että se vaatii täyttä koronarokotussarjaa ja siitä esitettävää todistusta alihankkijoiltaan joulukuun alusta alkaen.

Rauman RMC-telakka puolestaan etenee hitaasti kiiruhtaen. Se pohtii parhaillaan mallia, kuinka se saisi verkostoyrityksiinsä vain rokotettuja työntekijöitä.

Saako sitä piikitystietoa kysyä vai eikö saa?

Jopa ykkösketjun työoikeusjuristit ovat uudessa tilanteessa sormi suussa.

Kuka näitä työntekijän rokotustietoja sitten saa kysellä ja kuka käsitellä?

Vastaus riippuu siitä, keneltä asiaa kysyy.

Vielä heinäkuussa työnantajajärjestö EK oli sitä mieltä, että työntekijöiden rokotustiedot eivät ole terveystietoja laisinkaan. Niitä siis olisi EK:n mukaan voinut kysyä.

Työntekijäjärjestö SAK oli jo silloin toista mieltä.

Tietosuojavaltuutettu totesi ykskantaan, että koronarokotustiedot ovat arkaluontoisia terveystietoja.

Työnantajan oikeudesta työntekijän terveystietojen kysymiseen on säädelty äärimmäisen tarkasti.

Pelkkä työpaikan rokotuskattavuuden selvittäminen ei anna oikeutusta tietojen kysymiselle.

Työelämää koskevan tietosuojalain mukaan terveystietoja voidaan kysyä ja käsitellä oikeastaan vain palkanmaksuun ja sairauslomiin liittyvissä asioissa.

Silloinkaan terveystiedot eivät ikinä saa levitä työnantajan sisällä edes työntekijän lähiesimiehelle. Työntekijöiden terveystietoja saavat nähdä ja käsitellä vain tarkasti määritellyt henkilöt, kuten palkanlaskija ja yrityksen omien Kela-korvausten käsittelijä.

Lainsäädännössä tulkintaerimielisyyksiä

Suomen lainsäädännössä on vain yksi pykälä, tartuntalain (siirryt toiseen palveluun) 48 §, joka käsittelee työntekijän rokottautumisvelvollisuutta.

Sekin koskee pelkästään sellaista sosiaali- ja terveyshuollon henkilöstöä, joka saattaisi tartuntataudilla vaarantaa potilasturvallisuuden.

Rokotesuojaa voidaan edellyttää esimerkiksi leikkaussaleissa työskenteleviltä.

Asian juridista monitulkintaisuutta kuvaa se, että oikeustieteilijöillä on erilaisia näkemyksiä pelkästään tuon yhden pykälän ensimmäisestä ja toisesta momentista.

Ykkösmomentissa – ja lakia koskevassa hallituksen esityksessä – kerrotaan, suomeksi sanottuna, että potilasturvallisuutta vaarantavissa tehtävissä työskentelevillä on oltava riittävä rokotesuoja. Lakitekstissä asia on tosin muotoiltu erityisen kiemuraiseksi sanomalla, että kyseisessä työssä ”saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja”.

Kakkosmomentissa puolestaan luetellaan nimeltä neljä rokotesuojaa vaativaa tautia: tuhkarokko, vesirokko, influenssa ja ”imeväisikäisiä hoitavilla” hinkuyskä. Koronaa tuossa luettelossa ei ole.

Yhden juristikoulukunnan mielestä ykkösmomentti on pääsääntö, joka sisältää myös koronan. Kakkosmomentti taas luettelee vain esimerkkejä, jolloin ainakin rokotesuojaa on vaadittava. Kun tartuntatautilakia kirjoitettiin, koronasta ei ollut vielä tietoakaan.

Toisen koulukunnan mielestä taas kakkosmomentin yksityiskohtainen luettelo neljästä taudista on sitova eikä sitä voi tulkinnoilla laventaa.

Sekä työnantajat että työntekijät vaikeassa tilanteessa

Nykytilanne on tukala sekä työnantajien että työntekijöiden näkökulmasta.

Työturvallisuuslaki vaatii, että jokaisen työnantajan on huolehdittava siitä, että työpaikka on turvallinen ja että kukaan ei sairastu omalla työpaikallaan työolojensa takia.

Koronarokotuskaan ei varmuudella estä virukseen sairastumista, joten myös rokotetun työntekijän suojelusta on huolehdittava.

Myös aluehallintovirastojen (AVI) työsuojelutarkastajat ovat vaikeuksissa. Edes ahtaiden telakkatyömaiden, suurten rakennusparakkityömaiden ja avokonttoreiden rokotusvaatimuksista laki ei sano halaistua sanaa.

Rohkeimmat työsuojeluvirkamiehet ovat tuoneet oman voimattomuutensa esiin poikkeuksellisesti jopa yleisönosastokirjoituksessa (siirryt toiseen palveluun).

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelulakimiehet Aki Eriksson ja Anna Pärtty ovat sitä mieltä, että “työelämän lainsäädäntö ei vastaa nykytilanteeseen riittävästi – ei työnantajien, työntekijöiden eikä edes valvovan viranomaisen näkökulmasta”.

Kun rajoituksista luovutaan, rokotusvaatimukset ovat erityisen ongelmallisia

Työelämään liittyvän koronajuridiikan soppaa sakeuttaa vielä sekin, että työsuhteissa ja julkista valtaa käyttävissä virkasuhteissa sovelletaan erilaisia pelisääntöjä.

Turun yliopiston työoikeuden professori emeritus Seppo Koskinen pitää selvänä, että sekä valtion että kuntien ja hyvinvointialueiden virkamieslakien poikkeussäännökset antavat työnantajalle laajat mahdollisuudet (siirryt toiseen palveluun) selvitellä virkamiehen terveydentilaa niin työhön otettaessa kuin virkasuhteen jo voimassa ollessa.

Sen sijaan työsuhteessa olevia työntekijöitä koskeva työsopimuslaki ei samanlaisia poikkeussäännöksiä sisällä. Työnantajalla ei ole lakisääteistä oikeutta vaatia koronarokotustietoja sen enempää työhön otettaessa kuin työsuhteen ollessa jo voimassa.

Koskinen kuitenkin muistuttaa, että nykytilanteessa, jossa koronarajoituksista ollaan laajasti luopumassa, rokotustietojen vaatiminen millä tahansa työpaikalla – myös virkamiehiltä – olisi erityisen ongelmallista.

Se johtaisi helposti rokottamattomien syrjintään. Lisäksi: rokotettukin voi olla taudin levittäjä.

Oikeuskäytäntöä koronarokotusten vaatimisesta ei ole.

Siksi lopullisen juridisen totuuden koronarokotuskiistoista saamme kuulla vasta tuomioistuimista, jos joku päättää asiansa sinne asti viedä.

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja.

Voit keskustella aiheesta 11.10.2021 kello 23 saakka.

Aiheesta lisää: