1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. Muotisuunnittelu

Kun elämä siirtyy verkkoon, vaatteistakin alkaa tulla virtuaalisia – tällaista on digitaalinen muoti, josta toivotaan ratkaisua pikamuodin ongelmiin

Ensimmäiset ainoastaan virtuaalisiin vaatteisiin keskittyvät muotitalot ovat jo aloittaneet toimintansa. Vaikka vaatekappaleet eivät ole fyysisiä, halvasta muodista ei ole kyse: luomukset voivat maksaa jopa kymppitonnin.

Tältä näyttää digitaalinen muoti, josta toivotaan ratkaisua pikamuodin ongelmiin
Tältä näyttää digitaalinen muoti, josta toivotaan ratkaisua pikamuodin ongelmiin

Olemme tottuneet ajattelemaan, että vaatteet ovat fyysisiä tavaroita, joita maailman tehtaat meille suoltavat shoppailtavaksi.

Mutta tarvitseeko sen olla niin?

Kertakäyttökulttuuriin liittyvät ongelmat ovat luoneet pohjaa digitaaliselle muodille, eikä sosiaalisessa mediassa näkyvä vaate välttämättä enää ole fyysinen kappale. Yksi digitaalisen muodin tienraivaajista on suomalais-hollantilainen muotitalo The Fabricant, joka luo hyperrealistisia vaatesimulaatioita nimenomaan somekäyttöön. Vaatteita voi myös sovittaa virtuaalisesti netissä.

The Fabricantin digitaalista Ruby 9100M -mallistoa. Kuva: The Fabricant
The Fabricant-muotitalon digitaalista mallistoa. Kuva: The Fabricant
The Fabricantin digitaalinen Iridescence-vaate. Vaatteen nimi viittaa irisointiin, jossa esimerkiksi saippuakuplan pintaa saatta loistaa sateenkaaren väreissä. Kuva: The Fabricant

The Fabricantin motto on selkeä: muotitalon perustajan Kerry Murphyn mukaan maailmaan ei enää kaivata lisää fyysisiä vaatteita.

– Kolme vuotta sitten meitä kutsuttiin tyhmiksi, toissa vuonna meille kerrottiin, että teette hienoja juttuja mutta muuten tuosta ei tule mitään. Koronapandemian aikana ihmiset ovat kuitenkin alkaneet ymmärtää, että elämä kulkeutuu yhä enemmän digitaaliseen suuntaan, ja että digitaaliset vaatteet voisivat tuoda lisäarvoa tulevaisuuteemme.

The Fabricant alkoi niittää kansainvälistä mainetta toissa vuonna, jolloin se myi Sothebyn huutokaupassa lohkoketjuteknologian avulla yksilöidyn digitaalisen mekon, jonka hinta hipoi kymppitonnia. Lohkoketju on ytimeltään hajautettu tietokanta, jossa eri tapahtumat tallennetaan toisiaan seuraaviin lohkoihin. Sen avulla pystytään varmistamaan, että digitaalinen vaate on aito ja uniikki.

The Fabricant -muotitalon perustaja Kerry Murphy. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kerry Murphy on aiemmin työskennellyt digitaalisten erikoistehosteiden parissa, ja The Fabricant käyttää samoja ohjelmistoja kuten elokuva- ja pelialakin: Mayaa, Unreal Engineä ja Houdinia.

– Digitaalisten vaatteiden kohdalla rajana on mielikuvitus. Toisaalta taas teknologiaosaamisen ohella pitää hallita muotisuunnitteluun oleellisesti liittyvä käsityötaito, johon kuuluvat kaavat ja ompeleminen. Tämä osaaminen ja logiikka pitää sitten tuoda 3D-suunnitteluun.

Muotialalla digitaalisuus on vielä suhteellisen uusi asia, mutta esimerkiksi videopeleissä virtuaalivaatteita on hyödynnetty jo parin vuosikymmenen ajan. Kerry Murphyn mukaan digitaalisuus mullistaa käsityksiä tulevaisuuden muodista.

– Ihmiset heräävät aamulla ja pohtivat, mitä laitan tänään kahdenkymmenen eri avatarini päälle Instagramiin, peleihin tai LinkedIniin. Digitaalisen muodin etuihin kuuluu skaalaus: fyysisessä maailmassa muotibrändin pitää tehdä miljoona uutta vaatetta jos miljoona ihmistä haluaa pukeutua niihin. Digitaalisessa maailmassa asiat ovat toisin.

The Fabricantin digitaalista Nighttime-mallistoa. Kuva: The Fabricant
The Fabricantin digitaalista Puma-mallistoa. Kuva: The Fabricant

Uusia mahdollisuuksia sekä suunnittelijalle että kuluttajalle

Desingmuseon tuore Intiimin kosketus -näyttely kurkistaa siihen, miten digitaalisuus muokkaa pukeutumistamme. Muotia tutkivan professori Annamari Vänskän mukaan digitaalisuus on yksi osa muodin tulevaisuutta, mihin liittyy useita positiivisia puolia.

– Prototyypit ja vaatteiden sovitukset voidaan nykyisin tehdä digitaalisessa maailmassa, jolloin säästetään aika kangasta. Digitaalisten työvälineiden avulla voidaan jopa ohittaa tietyt suunnitteluvaiheet. Tämän lisäksi digitaalisista maailmoista on tullut yhä tärkeämpiä paikkoja kokea muotia – paikoin muoti on muuttunut ykkösiksi ja nolliksi.

Digitaalinen vaate tarjoaa myös valtavan määrän uusia mahdollisuuksia – sekä suunnittelijalle että kuluttajalle.

– Suunnittelijoiden ei tarvitse ottaa huomioon fyysisiä lainalaisuuksia. Mielikuvitusta voidaan käyttää enemmän siinä, millaiselle keholle vaatetta luodaan, eikä vaatteen tarvitse noudattaa fyysisen kehon asettamaa mittakaavaa. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia visuaaliseen hullutteluun.

Muoti on tärkeä asia myös videopeleissä: kuvassa Heli Salomaan suunnittelemia vaatteita Remedyn Control-peliin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Leevi Ikäheimon No Pain, No Glamour -mallistoa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Intiimin kosketus -näyttelyn on kuratoinut muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Sosiaalinen media ei vaikuta pukeutumiseen ainoastaan digitaalisten vaatteiden muodossa, vaan se on inspiroinut myös muotisuunnittelija Autuas Ukkosen Posh Lost -mallistoa. Se vetää överiksi Instagramin tarjoamaa kuvastoa ja ajatusmaailmaa.

– On kiinnostavaa, kuinka luomme sosiaalisessa mediassa itsestämmme valheellisia versioita. Voimme kertoa rajatusti, keitä me olemme. Henkilö, jota olen kuvittanut Posh Lostiin haluaa olla yläluokkainen seurapiiriperhonen. Hän on kuitenkin tulkinnut glamourin ja ylellisyyden symboleja hieman väärin, Ukkonen toteaa.

Niinpä coctailtikut toimittavat muhkeassa takissa paljettien virkaa, värejä on paljon ja ne ovat räikeitä – kaikki on hyvin kitsch.

– Viinaa on juotu: sehän kertoo seurapiiriprinsessan elämäntarinaa. Hän on juossut kaikissa kissanristiäisissä ja haluaa, että myös sinä tiedät sen.

Autuas Ukkonen pukeutuneena Posh Lost -tyylin mukaisesti. Koruja on hankittu kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Suomalaiset muotisuunnittelijat haluavat ottaa kantaa

Posh Lost -mallistoa voisi pitää hassunhauskana kokeiluna, ellei siihen liittyisi myös vakavampi puoli. Autuas Ukkosen mukaan sosiaalisessa mediassa ryöpsähtelevä huijaaminen linkittyy myös kerskakulttuuriin.

– Tähän kuuluu ajatus, jonka mukaan materiaali määrittää meidän arvomme ihmisenä. Julkisuuden henkilöt esittelevät sosiaalisessa mediassa ylellistä elämäntyyliään, me seuraamme heitä ja haluamme sitä samaa.

Autuas Ukkosen Posh Lost -mallistoa. Takkia on koristeltu coctailtikuilla. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Tämä taas on johtanut kertakäyttökulttuurin lisääntymiseen: kun Kim Kardashian esiintyy Instagramissa yhden ainoan kerran samassa asukokonaisuudessa, hän antaa samalla osviittaa seuraajilleen, että tämä on coolia.

– Julkisuuden henkilöt ovat tietysti tehneet tätä jo vuosikymmenten ajan, mutta nyt tuntuu siltä, että tällainen sosiaalisessa mediassa trendaava ajattelumalli on tulossa koko ajan lähemmäksi tavallisen ihmisen kulutustottumuksia. Näen tämän suurena ongelmana.

Intiimin kosketus -näyttelyssä Annamari Vänskän huomio on kiinnittynyt kotimaisten muotisuunnittelijoiden tiedostavuuteen.

– Suomalaiset muotisuunnittelijat haluavat ottaa kantaa siihen, millainen maailma on tällä hetkellä. Kantaa otetaan esimerkiksi ekologiseen kestävyyteen, mikä tässä näyttelyssä on oikeastaan jokaiselle suunnittelijalle itsestään selvä lähtökohta. Samalla huomioidaan sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys: vaatteista pyritään tekemään saavutettavia ja monimuotoisia.

Suomalaisen muodin nykytilasta Vänskällä on selkeä analyysi:

– Me olemme etujoukoissa.

Lisää aihepiiristä:

Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään