Tessan, 26, palkka putosi yli tuhat euroa, kun taas Atte, 24, sai palkankorotuksen – koronapandemia repi kuilun nuorten tuloihin

Alle kolmekymppiset nuoret ovat tilastojen valossa korona-ajan suurimpia taloudellisia häviäjiä. Ikäryhmän sisälle syntyi kuitenkin suuria eroja, jotka kasvattivat taloudellista epätasa-arvoa nuorten aikuisten välillä. Asiantuntijat pelkäävät, että lasku pandemiasta jää niin ikään nuorten harteille.

Tessa Airilan, 26, valtasi epätoivo, kun hän katsoi tilinauhaansa. Palkkaa oli maksettu 1 500 euroa. Tavallisesti palkkapussi oli ollut yli 1 000 euroa suurempi. Epätoivoa seurasi ahdistus ja itku.

Oli huhtikuu 2020 ja Airila oli joutunut vaihtamaan ravintolasta kauppaan töihin. Helsinkiläisnaiselle kävi pandemiassa kuten monille muillekin ravintola-alan työntekijöille.

Samaan aikaan Jyväskylässä Atte Kesti, 24, eteni urallaan ja sai yli 500 euron palkankorotuksen. Siitä asti palkka on ollut 2 900 euroa kuukaudessa henkilöstöasiantuntijan työstä.

Alle kolmekymppisten välinen taloudellinen kuilu repesi pandemian aikana.

Nuoret maksavat pandemiasta eniten

Airila ja Kesti kuuluvat ikänsä puolesta siihen ryhmään, joista tuli korona-ajan suurimpia taloudellisia häviäjiä Suomessa. Tilastojen valossa alle kolmekymppiset nuoret aikuiset kärsivät koronasta suhteellisesti eniten sekä työttömyysluvuilla että palkkasummilla tarkasteltuna.

Monet asiantuntijat ovat huolissaan nuorten tilanteesta ja siitä, millaisen jäljen pandemia lopulta heidän talouteensa jättää. Asiantuntijoiden pelkona on lisäksi se, että nuoret joutuvat lopulta maksamaan korona-ajan jättämän laskun.

Muutokset Airilan tuloissa näkyvät esimerkiksi ruokakaupassa. Aiemmin laadusta ei haitannut maksaa enempää. Nyt kahdesta vaihtoehdosta on kuitenkin valittava halvempi.

– Ennen pystyin ostamaan parempaa spagettia, jos halusin. Nyt en, koska ei yksinkertaisesti ole varaa siihen.

Airila kertoo myös, että ei pysty enää hankkimaan kaikkea mitä tarvitsisi. Tarve olisi esimerkiksi uusille silmälaseille ja hammaslääkärissä pitäisi käydä.

Huoli raha-asioista on kasvattanut stressiä, mikä heijastuu arkeen monella tapaa.

– Tuntuu, että olen koko ajan todella ärsyyntynyt, en nuku kunnolla, ruoka ei meinaa maistua ja oikeastaan mitään ei huvittaisi tehdä, Airila luettelee.

Tessa Airila kertoo korona-ajan olleen jatkuvaa epätietoisuudessa elämistä. Lähtö ravintolatöistä kauppaan saattoi tulla parin päivän varoituksella. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Airila ei ollut ainoa, jonka työt ravintola-alalla loppuivat pandemian takia. Tammi-huhtikuussa 2020 majoitus- ja ravintola-alalla oli työttömänä yli 8 000 25–29-vuotiasta nuorta. Tämän vuoden tammi-huhtikuussa määrä oli reilusti yli 4 000.

Monella alalla tilanne oli toinen. Esimerkiksi julkinen hallinto, hoitoala, vesi-ja jätehuolto ja koulutus ovat toimialoja, jossa työskentelevät alle kolmekymppiset menettivät melko vähän työpaikkoja pandemian aikana. Jyväskyläläinen Atte Kesti kuuluu siihen joukkoon, joka pärjäsi hyvin pandemiasta huolimatta.

Kesti kertoo, että hänen työnsä ei ollut missään vaiheessa uhattuna. Pandemian aikana työmäärä jopa kasvoi. Kesti eteni kahden vuoden aikana nykyiseen työtehtäväänsä henkilöstöasiantuntijaksi.

Uralla eteneminen merkitsi korotusta palkkaan, mikä on mahdollistanut muun muassa säästämisen sijoittamalla. Kuukaudessa Kesti sijoittaa noin 500 euroa. Lisäksi kodin sisustusta on pystynyt parantamaan huonekaluilla ja muutenkin säästöt ovat tuoneet varmuutta tulevaisuuden suhteen.

– Isompien hankintojen tekeminen ei vaadi aivan yhtä pitkää pohdintaa kuin aiemmin. Laatuun panostaminen on ollut mahdollista esimerkiksi retkeilyvarusteissa, innokkaaksi partiolaiseksi tunnustautuva Kesti kertoo.

Atte Kesti kertoo, että säästöjä voisi tulevaisuudessa käyttää muun muassa oman asunnon ostamiseen. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Airilalla asiat ovat päinvastoin, sillä korona-aikana rahaa ei jäänyt säästöön. Päinvastoin heikko työtilanne pahensi asiaa ja aiempia säästöjä joutui syömään.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan ekonomisti Sanna Kurrosen mukaan pandemia vei töitä erityisesti matkailu-, ravintola- ja palvelualoilta, joihin rajoitukset iskivät suuresti. Juuri näillä aloilla työskentelee paljon nuoria aikuisia.

Toisiin pandemian seuraukset iskivät kovemmin kuin toisiin. Työllistyminen saattoi olla erityisen vaikeaa esimerkiksi silloin, jos oli juuri valmistunut.

Osa nuorista putosi rajoitusten takia työelämästä pidemmäksi aikaa kuin toiset. Esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö MaRa ry kritisoi pandemian aikana sitä, että Uudellamaalla rajoitukset olivat tiukempia ja kestivät pidempään kuin muualla.

Suomen eriytymisestä kertoo sekin, että rahan arvo on erilainen eri puolilla maata. Varkaudessa pienen kerrostalokaksion saa ostettua 10 000 eurolla, Iisalmessa 150 neliön omakotitalo maksaa 72 000 euroa. Helsingin Kalliossa yksiö maksaa yli 250 000 euroa.

Helsingissä asumiskustannukset ja palkat eivät kulje käsi kädessä

Airila asuu avopuolisonsa ja koiransa kanssa vuokra-asunnossa Helsingin Pitäjänmäessä. Kaksio sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä ydinkeskustasta. Asunnossa on sauna ja oma pieni piha. Vuokra on reilut 1 100 euroa kuussa.

Haaveissa on, että joskus hän voisi omistaa asunnon. Airila ei kuitenkaan usko, että haave toteutuu hetkeen, ainakaan Helsingin hinnoilla.

Airilan mielestä asumiskustannukset ja palkat eivät kulje pääkaupunkiseudulla käsi kädessä. Airila kertoo, että hänen vuokransa on noussut viime vuosina jopa yli 60 eurolla vuodessa. Viimeksi lokakuun palkkaan tuli 1,9 prosentin suuruinen indeksikorotus. Edellinen indeksikorotus oli 0,6 prosenttia. Korotukset eivät riitä kattamaan nousseita vuokria.

Airilan mukaan ravintoloiden aukiolorajoitukset veivät työntekijöiltä ilta- ja yölisät, koska työtunteja ei kertynyt iltaisin ja öisin. Airilan mukaan kolaus oli kova muutoinkin matalasti palkatulle alalle. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Kouluttautuminen voisi Airilan mielestä olla vaihtoehto, jolla parempia tienestejä voisi tavoitella. Korkeat asumiskustannukset tulevat kuitenkin vastaan.

– Minulla ei ole varaa kouluttaa itseäni. Ei Helsingissä elä opintotuella ja asumislisällä.

Myös jyväskyläläinen Kesti asuu vuokralla kerrostalokaksiossa avopuolisonsa kanssa. Koti sijaitsee Lutakon kaupunginosassa, joka on niemen kärki Jyväsjärven rannalla. Matkaa Jyväskylän ydinkeskustaan on pari kilometriä.

Kesti pohtii, että esimerkiksi Helsingissä tai Tampereella hän ei pystyisi asumaan vastaavassa asunnossa yhtä hyvällä sijainnilla. Kestin asunnon vuokra on 750 euroa kuussa.

Jyväsjärven rannalla sijaitseva Lutakko on yksi Jyväskylän halutuimmista asuinalueista. Kesti on asunut nykyisessä asunnossaan Lutakossa noin vuoden. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Evan ekonomisti Sanna Kurronen nostaa asumiskustannukset ja asuntojen hinnat yhdeksi taloudellisia eroja synnyttäväksi tekijäksi. Etenkin kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat nousseet korona-aikana.

Kurrosen mukaan tästä kärsivät erityisesti ne, joilla ei ollut valmiiksi omaa asuntoa. Ne, joilla asunto oli, nauttivat nyt kohonneista asuntojen arvoista. Ensimmäistä asuntoa hankkivat puolestaan pulittavat asunnosta korkeamman hinnan.

Asumiskustannusten erot näkyvät suurina jo suurten kaupunkien kuten Jyväskylän ja Helsingin välillä. Kontrasti on maakuntien välillä vielä suurempi.

Elokuussa Suomen halvimmat neliövuokrat löytyivät tilastokeskuksen mukaan Porista. Porissa keskustan ulkopuolella olevien asuntojen neliövuokrat olivat elokuussa 10,01 euroa. Kalleinta oli Helsingin keskustassa, jossa vuokran suuruus oli 23,18 euroa neliöltä.

Nuoret saattavat joutua koronalaskun maksajiksi

Nuorten taloustilanteesta, työllisyydestä ja jaksamisesta on keskusteltu korona-aikana. Esiin on nostettu muun muassa etäopiskeluun, mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä haasteita.

Evan ekonomisti Sanna Kurronen pelkää, että koronan lasku jää nuorten maksettavaksi. Tällöin nuorista ja nuorista aikuisista tulisi koronan kaksoiskärsijöitä: ensin tulivat taloushaasteet ja perässä seuraa lasku.

Talouskasvun on ennustettu olevan pitkällä aikavälillä hidasta, mikä Kurrosen mukaan lisää nuorten haasteita. Esimerkiksi eläkemaksuihin, jotka kaatuvat työssäkäyvien maksettavaksi, tulee korotuspaineita, jos taloudessa menee huonosti.

Laskua saattaa syntyä lisäksi työttömyyden kautta. Koronan tuoma työttömyys osui erityisesti nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Vuoden 2020 tammikuuhun verrattuna pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut eniten juuri 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä.

Etenkin nuorten mielenterveys on saanut korona-aikana kovia iskuja kun opinnot tai työt takkuavat. Kurrosen mukaan nuorisotyöttömyyden aiheuttamat mielenterveysongelmat saattavat heijastua talouteen pitkäänkin.

Airilalla ja Kestillä riittää uskoa tulevaan

Kesti kertoo, että haluaa edetä urallaan yhä vaativampiiin töihin. Niiden myötä hän uskoo tulotason kasvavan edelleen. Vielä nyt Kesti kokee, että haluaa asua kaupungissa, kun kaikki on lähellä.

– Tulevaisuudessa voisin kuitenkin kuvitella asuvani myös kauempana keskustasta ja lähempänä luontoa.

Airila puolestaan uskoo, että oman talouden palautumiseen menee jonkin aikaa ja lähiajat tulevat olemaan haastavia. Vaikka tulotaso on palautunut lähes ennalleen, kuluu rahaa pandemian aikana kertyneiden luottolaskujen ja lainan maksuun.

Niiden jälkeen toiveissa olisi päästä matkustelemaan ainakin vähän ja saada rahaa säästöön häitä varten. Helsingistä Airila ei aio muuttaa pois, sillä suuri osa ystäväpiiristä ja perheestä asuu siellä.

– Ja minulla on täällä aivan ihana työ, jota rakastan todella paljon.

Keskustelu on suljettu, koska se ei teknisistä syistä toiminut tässä artikkelissa kaikille käyttäjille.

Lue lisää: