1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Björn Wahlroos

Björn Wahlroosin kommunistiaika loppui pyyntöön urkkia isän papereita – näin nuorisoradikaalista tuli yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä

UPM:n ja Sammon hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos kertoo muistelmiensa ensimmäisessä osassa nuoruusvuosistaan vasemmistoradikaalina, nousujohteisesta akateemisesta urasta sekä kasinovuosien pankkiajasta.

Björn Wahlroos kuvattiin Hullu vuosi 1991 -dokumenttiohjelmaan, jossa hän muisteli muu muassa Ericssonin kosiomatkoja Nokian ostamiseksi. Kuva: Yle Kuvapalvelu

"Marxilaisuus ei enää näyttänyt niin aukottomalta filosofiselta järjestelmältä, eikä tulevaisuus katkeroituneena vasemmistovirkailijana tuntunut erityisen houkuttelevalta", Björn Wahlroos kertoo muistelmissaan. Usko vasemmistolaisiin oppeihin alkoi horjua.

Siitä hän päätyi kauas vastakkaiseen suuntaan markkinatalouden ja kapitalismin puolustajaksi. Miljonääri Wahlroos on yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä.

Metsäyhtiö UPM:n ja vakuutusyhtiö Sammon hallitusten puheenjohtaja kertoo muistelmiensa ensimmäisessä osassa Barrikadeilta pankkimaailmaan vuosistaan Mandatum-pankin perustamiseen asti vuoteen 1992. Muistelmat perustuvat päiväkirjamerkintöihin.

Hän kertoo ensi kertaa laajemmin myös teinivuosistaan vasemmistolaisena radikaalina.

Vasemmistolaisuus oli 1960-luvulla nuorison suosimaa valtavirtaa siinä missä rock, huumeet ja hippiliikekin. Yhdysvalloista levinnyt oppositioliike ajautui kuitenkin Wahlroosin mukaan Suomessa lähemmäs laitavasemmistoa kuin muualla.

Björn Wahlroos ja Leif Salmén osallistuivat Helsingissä Esplanadin puistossa Teiniliiton mielenosoitukseen opetushallitusta vastaan vuonna 1969. Kuva: Caj Bremer / Lehtikuva

Tie vasemmistopiireihin avautui, kun Wahlroosia pyydettiin koulunsa teinikunnan puheenjohtajaksi. Teinikunnat edustivat kouluissa Suomen Teiniliittoa, joka 1960-luvun lopulla politisoitui.

Liiton aktivisteja valistettiin kesäkurssilla muun muassa kolmannen maailman kehitysongelmista, Vietnamin sodasta ja Kuuban vallankumouksen ikonisesta hahmosta Che Guevarasta. Liike kannatti vapaata kasvatusta ja purnasi korkeakoulujärjestelmän vanhoillisuutta.

Esikuvia haettiin Vietnamista ja Kuubasta, mutta Neuvostoliiton reaalisosialismi ei ollut kiinnostavaa.

Wahlroos oli kurssilla Leif Salménin kanssa, josta tuli myöhemmin toimittaja ja kirjailija.

“Kurssilta kotiin palattuamme mikään ei enää näyttänyt entiseltään. Mielessäni olin jättänyt lapsuuden taakseni ja valmistunut täysipäiväiseksi vasemmistoaktiiviksi”, Wahlroos muistelee.

Oppositioliikkeen keskuskomitea toimi kulosaarelaishuvilan kellarissa.

“Sinne, hienostokaupunginosan ytimeen, rakensimme uuden vallankumouksen johtokeskuksemme ja varustimme sen puhelimella, kahdella kirjoituskoneella ja monistuskoneella. Toimiston peräseinää koristivat sirppi ja vasara.”

Kurssittaminen oli vilkasta. SAK:n Pohjolan Opistolla Wahlroos veti Teiniliton kesäkurssia Erkki Liikasen kanssa. Kurssilla istui muun muassa Olli-Pekka Kallasvuo. Liikanen on toiminut muun muassa EU-komissaarina ja Suomen Pankin pääjohtajana ja Kallasvuo on Nokian entinen toimitusjohtaja.

Vallankumouksesta ja vasemmiston organisoinnista puhuttiin viinilasit kädessä.

Björn Wahlroos koki vuonna 1969 vasemmistolaisen virtauksen omakseen. Kuva: Yle

Lukio-opinnot läpi pikavauhtia

Vallankumouksen riennoissa koulu jäi kesken. Wahlroos suoritti lopulta lukion oppimäärän pikakelauksena viidessä kuukaudessa. Ylioppilaskirjoitusten yleisarvosanaksi tuli silti laudatur. Papereilla pääsi suoraan sisään Hankenille.

Opiskelun alkukin kului enimmäkseen ylioppilaspolitiikassa. Wahlroos oli perustamassa Sosialistiset Taloustieteiden Opiskelijat ry:tä ja pääsi Hankenin ylioppilaskunnan edustajistoon.

Yhteisö alkoi liukua yhä enemmän vasemmalle, niin että vastaan tulivat perinteiset suomalaiset kommunistit ja taistolaiset. Poliittiset keskustelut varsinkin oman ystäväpiirin ulkopuolisten ”tovereiden” kanssa eivät enää miellyttäneet Wahlroosia. Hän alkoi vieraantua porukasta.

“Kun nämä ideologiset johtajat ja heidän lakeijansa pari vuotta myöhemmin alkoivat ilmaantua tapaamisiin pukeutuneina partiopukua muistuttaviin sinisiin Itä-Saksan Freie Deutsche Jugend -mallisiin paitoihin, alkoi ainakin omalta osaltani lähtölaskenta.”

Wahlroos ryhtyi vakavissaan opiskelemaan. Taloustieteen opinnot päihittivät marxilaisen talousajattelun, niin että hän alkoi pitää Marxin oppeja jopa harhaanjohtavina.

Viimeinen pisara oli taistolaisaktiivin pyyntö

"Viimeinen pisara, tai ennemminkin loraus, tuli sitten elokuussa 1973", Wahlroos kertoo.

Ollessaan vanhempiensa kodissa Oulunkylässä, hän sai puhelinsoiton, jossa taistolaisaktiivilla oli pyyntö:

”Isälläsi on varmaan paljon papereita kotonaan. Meille voisi olla suureksi avuksi, jos voisit joskus vilkaista niitä. Ei mitään erikoista, mutta jos siellä on jotakin talouspolitiikkaa tai kauppaa koskevaa, niin siitä voisi varmaan olla liikkeelle hyötyä.”

Wahlroosin isä oli kauppa- ja teollisuusministeriön pitkäaikainen kansliapäällikkö Bror Wahlroos.

Wahlroos ei tiennyt olivatko taustalla pelkät poliittiset motiivit tai vaikkapa Tehtaankadun lähetystö.

Wahlroos erosi kaikista vasemmistolaisista järjestöistä 20-vuotiaana ja sai kuulla olevansa luokkavihollinen. Monet ystävät jättivät kuitenkin laitavasemmiston niin ikään 1970-luvulla.

Radikaalivuosien opeista Wahlroos toteaa kirjassa, että kokemusten takia hän ei aina ole poliittisesti korrekti eikä pyydä anteeksi nykyisiä markkinaliberaaleja mielipiteitään. Hän valittelee sitä, että aktivistit nähdään yleensä markkinaliberaaleja eettisempinä.

“Ääriliikkeille ominainen ennakkoluuloisuus, valheellisuus ja piittaamattomuus ihmisten ja yksilöiden perusoikeuksista ovat mielestäni parhaita argumentteja avoimuuden, markkinatalouden ja edustuksellisen demokratian puolesta.”

Vuonna 1986 Björn Wahlroos oli edennyt SYP:n johtopaikoille. Kuva: Timo Hämäläinen / Lehtikuva

Akateeminen menestys vaihtui pankkiuraksi

Opintoja seurasi nousujohteinen yliopistoura Hankenilla. Hän väitteli kauppatieteiden tohtoriksi ja eteni aikaa myöten apulaisrehtoriksi. Kahteen otteeseen Wahlroos toimi vierailevana luennoitsijana Yhdysvalloissa, ensin Brownin ja myöhemmin Northwesternin yliopistossa. Saara-vaimo ja kaksi lasta seurasivat mukana.

“Minulle on suotu enemmän kuin yksi elämä. Olen voinut tehdä akateemisen, yrittäjän ja liikkeenjohtajan uran", Wahlroos toteaa kirjansa esipuheessa. Hankenin jälkeen uusi vaihe alkoi Yhdyspankissa.

Kasinovuodet olivat kuumimillaan, löysä raha virtasi kalliisiin kohteisiin. Sijoitushuuma nosti esiin pörssipelureita kuten Pentti Kourin, Peter Fryckmanin ja Taito Tuunasen.

Historiaan jääneet pankkiryhmät SYP, KOP ja SKOP kävivät kovaa valtataistelua, pankkien ylin johto kyräili toisiaan ja riitautui. Wahlroos kuvaa seikkaperäisesti muun muassa sijoitusyhtiö Sponsorin omistuksen pyörittelyn ja Kouri-kaupat.

Nokia oli vähällä päätyä Ruotsiin

Ericssonin kosiomatka -luku kertoo, miten Nokia oli vähällä päätyä ruotsalaisyhtiön omistukseen.

Nokialla meni 1980-luvun lopulla huonosti, yhtiö oli rönsynnyt useille aloille kuten televisiotekniikkaan eivätkä matkapuhelimet olleet vielä mikään bisnes.

Ericsson lähestyi ostoaikeissa osakkeiden enemmistöomistajista ensin KOPia ja vakuutusyhtiö Pohjolaa. Mukaan tuli myös Yhdyspankki, jossa Nokiasta oli alettu pitää luottoriskinä. Wahlroos kuvaa neuvotteluja myös Ylen Hullut vuodet -dokumentissa.

Neuvotteluja käytiin muun muassa Arlandan lentokentän kupeessa. Tapaamisessa Ericssonin hallituksen puheenjohtaja Björn Svedberg totesi, että "Nokialla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta menestyä. Uudet digitaaliset vaihteet edellyttävät valtavia T&K-panostuksia. Ericsson on sijoittanut yli 10 miljardia kruunua uuteen digitaaliseen keskukseensa. Nokialla ei sellaisia rahoja ole.”

Vuonna 1992 Wahlroos toimi Suomen Yhdyspankin varatoimitusjohtajana. Kuva: Pekka Sipilä / Yle

Ericssonin tarjous oli hyvä, mutta yhtiö ei halunnut kontolleen tappiollista kulutuselektroniikkaa. Kauppa kuitenkin eteni, niin että sen ehdot oli tarkoitus vahvistaa puhelinkokouksessa.

Myyjäpuoli kuunteli neuvotteluhuoneessa kaiuttimen kautta, kun Ericssonin talousjohtaja Carl Wilhelm Ros ilmoitti,ettei yhtiö voi ottaa kulutuselektroniikan riskiä eikä kauppaa ei synny.

KOPin johtaja Peter Fagernäs otti uutiset raskaasti.

"Katsoin Peter Fagernäsiä, jonka silmät näyttivät lukkiutuneen odottamattoman viestin välittäneeseen puhelinlaitteeseen. Hänen tavanomainen hymynsä hyytyi ja hänen kasvoilleen levisi yllättynyt ilme, joka sitten muuttui joksikin muuksi. En tiedä, oliko se kuvittelua, mutta hetken hänen kasvonsa näyttivät mielestäni aivan harmailta, kuin verenkierto olisi lakannut. KOP:lla oli ilmeisesti suurempia ongelmia kuin olin ymmärtänyt. 300 miljoonan markan myyntivoitto Nokia-osakkeista olisi ilmeisesti tullut tarpeeseen."

Seuraavaksi Wahlroos oli kaavailemassa Nokian ostamista pois pörssistä yritysryhmittymän voimin, mutta hanke ei lopulta onnistunut. KOP myi Nokia-osakkeensa, mutta SYP piti omansa pitempään ja pääsi nauttimaan niiden arvonnoususta.

klo 16.12 Korjattu Erkki Liikasen toimineen EU-komissaarina, ei europarlamentaarikkona kuten jutussa aiemmin luki.