Opiskelijahaalaria ei pestä koskaan ja vain teekkarit pitävät myös yläosaa – opiskelijakaupunkien väriläiskille on käyttösääntönsä

Vaikka ruskan värit katoavat syksyn kallistuessa talvea kohti, värit eivät katoa akateemisten kaupunkien katukuvasta. Siitä pitävät huolen tuhannet opiskelijat eri värisine haalareineen lukukauden lukuisissa riennoissa.

Kaksi opiskelijaa seisoo kadulla, toisella sininen haalari ja toisella vihreä. Molemmissa paljon merkkejä.
Opiskelijoiden haalarit juuret juontavat frakkiin, mikä ei ensisilmäyksellä tule mieleen. Haalareiden käyttöön ja ulkoasuun liittyy omat sääntönsä. Kuvaaja: Simo Pitkänen / Yle, editointi Marja Väänänen / Yle

Opiskelijoiden haalariperinteen taustalla on opiskelijuus elämänvaiheena. Haalarilla osoitetaan kuulumista yhteisöön ja ilmennetään opiskelijaelämän vapautta. Haalarit ovat myös ylioppilaskulttuurin karnevalisointia.

– Opiskelijan identiteetin kannalta haalarilla on merkitystä, järjestön väreillä tunnistaa kaverit, sanoo Lassi Niininen Jyväskylän yliopiston viestinnän ainejärjestö Parkusta.

Haalarivillitys rantautui Suomeen 1980-luvun alussa, kun teekkarit nappasivat idean ruotsalaisilta. Ruotsissa opiskelijoilla oli alun perin käytössä kaksi frakkia: juhlava frakki ja toinen rennompi rymyfrakki eli spyfrack.

Haalareilla on myös omat sääntönsä.

– Haalarit puetaan vain vyötärölle saakka, koska vain teekkarit saavat pitävät kokohaalaria. Merkit pitää aina ommella, ei koskaan liimata. Haalaria ei myöskään koskaan pestä, ainoa pesumahdollisuus on käydä haalarit päällä uimassa, sanoo Suomen kielen opiskelijoiden Sane ry:n Elisa Kuvaja.

– Olen käynyt Jyväsjärvessä haalareissa testaamassa, että peseytyvätkö ne. Eivät peseydy, sanoo kirjallisuuden ainejärjestö Corpuksen Sanni Hynninen.

Kaikilla ainejärjestöillä ei ole käytössä haalareita, mutta varsin monilla on – esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa on liki 40 ainejärjestöä.

– Yllättävänkin paljon on tullut haalareita pidettyä, kun nyt on ylipäätään ollut tapahtumia. Olen koittanut myös hengailla fuksien kanssa, ja silloin haalareilla näytetään, että Corpuksesta ollaan, Hynninen sanoo.

Haalareiden näkyvin juttu ovat kangasmerkit. Ne kertovat muun muassa opiskeluajoista, tapahtumista, sisäpiirivitseistä ja opiskelijavaihdoista.

– Merkeillä kerron itsestäni, niistä voi joitain salaisuuksianikin löytää, jos osaa tulkita, Hynninen sanoo.

– Oma lempparimerkkini on tämä "kielipoliisi", se kertoo intohimoisesta suhtautmisesta suomen kieleen, Elisa Kuvaja kertoo.

Haalareiden vyölenkeissä voi roikkua myös erilaisia tarvikkeita: pullonavaaja, muki tai kuksa. Mutta niistä voi olla haittaa tiiviissä biletyksessä. Haalareita koristellaan myös kangastusseilla. Kaverit voivat tussata vaikka terveisiä toisten haalareihin.

Joillakin opiskelijoilla haalarin toinen lahje on vaihdettu eri värisen haalarin lahkeeseen. Urbaanin legendan mukaan se voi tarkoittaa sitä, että opiskelija olisi käynyt yökylässä toisen alan opiskelijan luona.

– Se pitää paikkansa, yleensä tosin vaihdetaan seurustelukumppanin kanssa. Ei siinä ole mitään tiukkaa sääntöä, että riittääkö yökylä vai pitääkö olla kihloissa, Elisa Kuvaja sanoo.

–Jos pelkästään yökyläkumppaneiden perusteella vaihtaisi, niin olisi aika värikkäät lahkeet. En ole ruvennut sillä säätämään, sanoo Sanni Hynninen.

Eriparinen lahje voi tarkoittaa myös kumppanin toista alaa tai opiskelijan aikaisempaa opintoalaa, jos hän on vaihtanut "väriä" kesken opintoputken.

Haalarit ovat levinneet yliopistoista myös ammattikorkeakouluihin.

– Minulle tärkeimmät merkit ovat tämä antaa kaikkien kukkien kukkia, ja sitten tutor-merkkini, sanoo Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian Nella Manninen. Tutorit ovat ohjaavia opiskelijoita.

Ainejärjestöt hankkivat haalareita sponsorituella, mutta haalari-innon kasvaessa sponssituen saanti on vaikeutunut.

Siniset opiskelijahaalarit täynnä merkkejä.
Opiskelijoiden haalariperinteellä on taustansa ja merkeillä ja väreillä viestinsä, mutta mitä ne ovat?