Kallosta puuttuu pala eikä muisti pelaa – skuuttionnettomuus vei Taavi Myyryläisen teho-osastolle: "Sähköpotkulautaan en koske enää koskaan"

Taavi Myyryläinen haluaa kertoa tarinansa, jotta ihmiset tajuaisivat skuuttien vaarallisuuden.

Onnettomuuden jälkeisessä aivoleikkauksessa Taavi Myyryläiseltä poistettiin osa kalloa. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle

Mikkeliläinen Taavi Myyryläinen, 25, vietti iloista syyskuista perjantai-iltaa pelaten biljardia ystäviensä kanssa. Kun kotiin lähdön aika pikkutunneilla koitti, mies nappasi alleen sähköpotkulaudan, eli skuutin. Jossain vaiheessa kotimatkaa skuutin rengas otti kiinni johonkin, Myyryläinen kaatui ja löi päänsä.

Seuraavat muistikuvat ovat Kuopion keskussairaalan teho-osaston sängystä.

– Se oli järkytys. Tiesin, että jotain on tapahtunut, mutta en tiennyt mitä. Lääkäri käski ottaa rauhallisesti.

Vanhemmat ja lääkärit ovat jälkeenpäin kertoneet tapahtumista, joita Myyryläinen ei itse muista.

Kaatuessaan Myyryläinen oli lyönyt päänsä asfalttiin. Paikalle pysähtyneiden auttajien mukaan Myyryläisellä ei ollut naarmujen lisäksi näkyviä vammoja ja hän oli tajuissaan. Ambulanssissa Myyryläiseltä meni taju, ja Mikkelin keskussairaalasta mies kuljetettiin nopeasti Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.

– Vanhemmilleni soitettiin aamuyöllä, että minulla oli aivoverenvuoto ja paine aivoissa kasvoi koko ajan. Seuraavaksi oli soittanut kirurgi, joka kertoi leikkauksen olevan aamuseitsemältä.

Etelä-Savon sairaanhoitopiiri kuntayhtymä Essotelta kerrotaan, että sähköpotkulautojen käyttöönoton jälkeen Mikkelin yhteispäivystyksessä on ollut viikoittain muutamia potkulautojen käyttöön liittyviä vammapotilaita. Näin on käynyt useissa muissakin kaupungeissa pitkin Suomea.

Tapaukset painottuvat viikonloppuihin, iltoihin ja öihin ja loukkaantunut on usein päihtynyt. Useinmiten vammat ovat lieviä.

Myyryläinen tapaus kuitenkin muistuttaa, että pahastikin voi käydä.

Myyryläinen iski oikean puolen päästään katuun, mutta aivoverenvuoto havaittiin kallon vasemmalla puolella. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle

"Olen onnekas, että pystyn kävelemään"

Myyryläisen kallosta puuttuu suuri pala, kasvot ovat turvonneet ja pää on lommolla. Ohimolta kiertää pään yli pitkä arpi. Hiljalleen hiukset alkavat peittää arpea, eikä pään muotokaan jää toispuoleiseksi.

– Noin kuukauden päästä, heti kun aivojen turvotus on laskenut, päähän laitetaan biolasiproteesi. Sen jälkeen kallo on niin kuin ennenkin.

Noin kuukausi onnettomuuden jälkeen Myyryläinen juo keittiössään aamukahvia ja syö pullaa. Arki on muuttunut rajusti, mutta tilanne ei ole toivoton. Lähimuisti ei pelaa ja monet asiat pitää kirjoittaa ylös, että aivot pääsevät vähemmällä. Kauppakassia ei voi kantaa, ettei aivopaine nouse, mutta päivät luistavat jo hyvin.

– Katson telkkaria ja pelaan tietokonepelejä, mutta kaikki tavallisetkin asiat rasittavat aivoja. Sitten tulee päänsärky. Asioissa, joita normaali ihminen jaksaa kahdeksan tuntia, minulle tulee raja vastaan kahdessa. Eikä siihen auta kipulääke, vaan ainoastaan lepo.

Viikkojen ajan Myyryläinen näki sairaalassa potilaita, joille oli käynyt pahemmin kuin hänelle. Niitä hetkiä hän kuvaa rajuiksi.

– Mietin, että olen onnekas, että pystyn kävelemään ja pystyn puhumaan toiselle, niin että minua ymmärretään. Siitä on saanut uutta näkökulmaa.

Tämän näkökulman Myyryläinen haluaa jakaa myös muille.

"Hirvitti katsoa ihmisiä, jotka kulkivat skuuteilla"

Kotiuduttuaan Myyryläinen jakoi kuvansa ja tarinansa Mikkelin Puskaradio-ryhmässä Facebookissa. Tykkäyksiä ja tsemppiviestejä tuli yli tuhat. Tarkoituksena ei ollut kerätä sääliä, vaan muistuttaa varovaisuudesta ja kypärän tärkeydestä. Myyryläisellä ei kaatuessaan ollut kypärää, mikä nyt kaduttaa.

– Sairaalan ikkunasta hirvitti katsoa ihmisiä, jotka kulkivat skuuteilla kaupungilla todella kovaa ilman kypärää.

Edessä on vielä pitkä kuntoutus, mutta todennäköisesti Myyryläinen palaa automekaanikon työhönsä alkuvuodesta. Auton rattiinkin mies uskoo pääsevänsä vielä. Kypärä on ehdoton varuste, mikäli mies vielä pyörän selkään nousee.

– Mutta sähköpotkulautaan en koske enää koskaan.