Kirkko tutkii omaa osuuttaan saamelaisvainajien jäänteiden kaivamisista 1930-luvulla – jäänteet on tarkoitus haudata uudelleen ensi kesänä

Kirkon saamelaisasioiden sihteeri Erva Niittyvuopio haluaa selvittää, miksi kirkko on ollut myötämielinen saamelaisten vainajien hautarauhan rikkomiseen tieteellisten tutkimusten takia.

Erva Niittyvuopio toivoo, että aiheesta voitaisiin keskustella avoimesti niin saamelaisyhteisössä kuin myös kirkon sisällä. Kuva: Vesa Toppari / Yle

1930-luvulla kaivettiin monenkymmenen saamelaisvainajan luut Inarijärven Hautuumaasaarelta, inarinsaameksi Jaamišsuálui. Nämä jäänteet kaivettiin opetusministeriön pyynnöstä suomalaisen tiedeakatemian antropologisen toimikunnan tutkimusta varten.

Kirkon saamelaisasioiden sihteeri Erva Niittyvuopio on selvittänyt kirkon osuutta näihin tapahtumiin artikkelissaan Saamelaisten jäänteet ja kirkon rooli, joka julkaistiin kulttuurilehti Kaltiossa.

Niittyvuopion selvityksen mukaan evankelis-luterilainen kirkko on ollut vahvasti tukemassa jäänteiden kaivamista tutkimuskäyttöön. Arkistolähteiden kautta ilmenee, miten tuomiokapituli ja Inarin seurakunnan silloinen kirkkoherra myöntyivät hautojen avaamiseen ja vainajien jäänteiden luovuttamiseen tutkimuskäyttöön.

Oulun piispa Jukka Keskitalon mielestä asian perusteellinen selvittäminen on tärkeää. Hänen mukaansa kirkon toimia 1930-luvun tapahtumissa on tarkasteltava uudestaan.

– Kirkon tuolloinen päätös luvan antamisesta kaivauksiin heijastelee valitettavasti 1930-luvulla vallinnutta ajattelua. Kirkon ohella tiedeyhteisön on syytä käydä kriittisesti läpi tuolloista toimintaansa ja sen taustalla olleita arvoja, sanoo piispa Jukka Keskitalo Oulun tuomiokapitulin tiedotteessa.

Tulevaisuuden kannalta välttämätöntä selvittää asian taustat

Erva Niittyvuopiota kiinnostaa, miksi kirkko ei ole 1930-luvulla huomioinut hautarauhan kunnioittamista ja miksi kirkko on lähtenyt tällaiseen tutkimukseen mukaan.

– Kun ensimmäistä kertaa luin näitä papereita Suomen kansallisarkistossa ajattelin, että tämä on hyvin kivulias asia. Se nosti esiin erittäin ikäviä tunteita ja surua siitä, mitä on tapahtunut, mutta on hyvä puhua myös siitä, että kirkko vihdoin tunnustaa nämä tapahtumat.

Erva Niittyvuopio haluaa selvittää asian nyt, kun myös saamelaisten totuus- ja sovintoprosessi on ajankohtainen. Hänestä asian selvittäminen on välttämättömänä yhteisen rauhallisen tulevaisuuden rakentamisen kannalta. Kirkon toimista tarvitaan yhä lisää tutkimusta, sanoo Niittyvuopio.

– Tutkimukseen pitäisi myöntää rahaa, jotta voisimme selvittää yhteistä taustaamme ja historiaamme. Kirkko voisi tukea työtä samalla tavalla kuin Ruotsin kirkko. Siellä on myönnetty varoja tutkimukseen saamelaisten ja kirkon suhteesta.

Saamelaisvainajien jäänteistä koostunut kokoelma on ollut Helsingin yliopiston anatomian osastolla hallussa vuosikymmeniä, kunnes 1990-luvulla palautettiin ja haudattiin ensimmäiset jäänteet uudestaan Inariin. Loput jäänteet palautettiin Inariin vuonna 2001 ja niitä on hallinnoinut siitä lähtien saamelaismuseo Siida ja saamelaiskäräjät.

Saamelaismuseo ja saamelaiskäräjät ovat jo muutaman vuoden käyneet keskustelua siitä, miten jäänteet tulisi haudata uudestaan arvolleen sopivalla tavalla. Ensi vuoden elokuulle on nyt suunnitteilla tilaisuus, jossa tämä prosessi viedään loppuun ja loputkin vainajat pääsevät takaisin haudanlepoon.