Pelastusopisto selvittää, miten Kalajoen suurpalo levisi ja lopulta sammutettiin – tutkimus valmiiksi ennen seuraavaa maastopalokautta

Sisäministeriön rahoittamalla tutkimuksella selvitetään monesta eri näkökulmasta pelastustoimintaa Kalajoen maastopalon aikaan.

Maastopalo tuhosi Kalajoella yli 200 hehtaaria metsää. Tämä kuva on otettu 27. heinäkuuta. Kuva: Timo Nykyri / Yle

Kalajoen Rautiossa viime heinä-elokuussa riehunutta maastopaloa sammutettiin harvinaisen pitkään, kaksi viikkoa. Aluksi työtä tehtiin Jokilaaksojen pelastuslaitoksen ja lähimpien pelastuslaitosten voimin. Varsin pian apua saatiin pelastuslaitoksilta eri puolilta Suomea.

Paloalueeksi määriteltiin lopulta 227 hehtaaria. Se sijoitti onnettomuuden Suomen toiseksi suurimmaksi maastopaloksi sitten 1970-luvun.

Kaikki päättyi lopulta paremmin kuin pelättiin, sillä metsäisellä alueella raivonnut palo ei levinnyt asutulle alueelle. Silti nyt halutaan tietää, mitä tehtiin oikein ja missä olisi vielä parantamisen varaa. Jokilaaksojen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jarmo Haapasen mukaan ajatus tutkimuksen tärkeydestä syntyi oikeastaan heti ensimmäisellä paloviikolla.

Sisäministeriön pelastusosasto on nyt osoittanut tutkimustehtävän Pelastusopistolle. Työtä tekee ja yhteistyökumppaneiden ponnisteluita koordinoi erikoistutkija Alisa Puustinen. Näkökulma on se, kuinka voitaisiin saada kokemukset ja oppi talteen.

Kättä pidempää pitäisi olla pelastuslaitoksilla käytössään jo ennen ensi kevään ja kesän maastopalokautta.

– Tarkoitus on selvittää, mitä Kalajoen Rautiossa on kesällä tapahtunut palon leviämisen suhteen, millaista johtamista siellä oli, millaista apua vastaanotettiin ja mitä kalustoa käytettiin. Myös sammutusmenetelmiä tutkitaan, listaa Puustinen.

Tuloksia odotetaan jo

Tutkimukselta halutaan vastausta esimerkiksi siihen, miten pelastuslaitoksilla voitaisiin etukäteen varautua tilanteisiin, joissa toiseen päähän Suomea lähetetään miehistöä ja kalustoa apuun. Silloin oman alueen voimavarat heikkenevät tilapäisesti.

Toisaalta taas sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla on mietittävä apua vastaanottavan pelastuslaitoksen toimintaa ja mahdollisuuksia.

– Kansainvälisesti EU-tasolla puhutaan Host Nation Support - toiminnasta. Sitä ei Suomessa ole tarvinnut juurikaan harjoitella vielä. Ei ole ollut suuria kriisejä tai katastrofeja. Jatkossa ilmastonmuutos voi lisätä tämäntyyppisiä paloja. Kokemukset Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta antavat ymmärtää, että nämä voivat lisääntyä, analysoi Puustinen.

Pelastuslaitoksilta on jo useaan otteeseen otettu yhteyttä ja kyselty ennakkotietoja tutkijalta. Moni taho haluaa malttamattomana tietää, onko löytynyt hyviä käytänteitä. Alisa Puustinen lupaa, että marraskuussa kerrotaan alustavia ajatuksia ja loppuvuodesta koossa on jo valmiimpi paketti.

Myös Pelastusopistolla odotetaan, että löydökset auttavat parantamaan ammattilaisten koulutusta jatkossa.

Laaja tutkimus ja monta yhteistyötahoa

Kattava analyysi ei synny Pelastusopistolta pelkästään omin voimin.

Apuna Pelastusopistolla on ensinnäkin Jokilaaksojen pelastuslaitos, jonka kanssa on käyty useaan otteeseen paikan päällä esimerkiksi kuvaamassa palopaikkoja.

Mukana on myös Itä-Suomen yliopiston opinnäytetyöntekijä kartoittamassa maastoa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Spek on tehnyt kyselyä paikalla olleiden sammuttajien keskuudessa. Heiltä on selvitetty esimerkiksi käytetyt varusteet ja suojautuminen.

Lisäksi joukkueenjohtajille ja johtamiskeskuksessa työskennelleille aiotaan tehdä haastatteluita. Tarkoitus on jopa ottaa selvää, millaista keskustelua aiheesta on sosiaalisessa mediassa käyty palon kestäessä.

Lue seuraavaksi:

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun tiistaihin 19.10. kello 23 saakka.