Osa Trumpin raja-aidasta sortui tulvassa ja huuhtoutui Meksikon puolelle – miksi aita petti luonnonvoimien edessä? Lue viisi syytä

Maailman kallein raja-aita on paikoin korjauskelvoton. Monsuunisateiden aiheuttamat tulvat osoittautuivat teräspalkeista tehtyä aitaa voimakkaammiksi.

Rajan ylitys on helpompaa Trumpin aidan jälkeen, sanoo Jeremiah Leibowitz.
Rajan ylitys on helpompaa Trumpin aidan jälkeen, sanoo Jeremiah Leibowitz.

DOUGLAS Arizonan kaakkoisimmasta kaupungista Douglasista on puolen tunnin ajomatka hiekkatietä pitkin Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle. Presidentti Donald Trump rakennutti rajalle aidan, mutta elokuun lopussa se murtui monsuunisateiden voimasta.

Ympäristönsuojelujärjestö Cuenca los Ojosin toiminnanjohtaja Jeremiah H. Leibowitz osasi odottaa katastrofia.

– Tämä ei ollut yllätys kenellekään, joka asuu tai työskentelee tällä alueella ja ymmärtää valuma-alueiden dynamiikan, toteaa Leibowitz rikkoutuneen aidan vieressä Ylelle.

Yksi entisen presidentin Donald Trumpin vaalilupauksista oli rakentaa maan etelärajalle edullisesti ”suuri ja kaunis” aita, jonka Meksiko maksaisi.

Noustuaan presidentiksi vuonna 2017 Trump julisti kansallisen hätätilan. Sen nojalla hän sai katettua aidan kustannukset siirtämällä rahaa muista liittovaltion projekteista.

727 kilometrin pituinen pätkä uutta aitaa tuli maksamaan 13 miljardia euroa eli 56 miljoonaa euroa kilometriltä. Se on maailman kallein raja-aita. Meksiko ei maksanut siitä senttiäkään.

Raja-aidan lähellä kohoavat Sierra Ceniza -vuoret ovat osa Sky Islands -vuoristoaluetta, joka ulottuu Meksikoon ja neljän osavaltion alueelle Yhdysvalloissa. Se on merkittävä suojelukohde biologisen monimuotoisuuden takia. Kuva: Johanna Juntunen / YLE

Luonnonvoimat aitaa väkevämmät

Rajavartioston helikopterit pörräävät San Bernardinon luonnonsuojelualueen läpi kulkevan aidan yläpuolella.

Leibowitz kertoo, miten Silver Creek -joesta tulvinut vesi sekä sen kuljettamien oksien, juurien, pensaiden, maa-aineksen ja kivien voima iski useita metallisia tulvaportteja pois saranoiltaan, vaurioitti niiden kiinnityksiä ja repi portteja kokonaan irti.

Portit on suunniteltu avautumaan Yhdysvaltojen puolelle, ja ne olivat auki monsuunikauden varalta.

– Osa porteista oli kettingillä kiinni toisissaan, osa hitsattu yhteen, mutta ne eivät mahtaneet mitään veden voimalle. Jotkut niistä huuhtoutuivat Meksikon puolelle, selittää Leibowitz.

Tulvaveden voima repi monet tulvaportit irti saranoiltaan. Nyt villieläimet pääsevät taas kulkemaan vapaasti elinalueellaan. Kuva: Johanna Juntunen / YLE

Arizonan ja Meksikon rajalle pystytetyn aidan alaosissa on monin paikoin tulvaportteja syrjäisillä alueilla. Raja-vartijoiden pitää avata portit käsin ja jättää ne auki kesän monsuunikauden ajaksi, jotta tulvien mukanaan kuljettama aines ei kerry padoksi ja vahingoita varsinaista aitaa.

Listasimme viisi syytä sille, miksi aita ei kuitenkaan kestänyt tulvia.

1. Ympäristölakien kiertäminen

Aidan rakentamisessa kierrettiin monia sääntöjä ja määräyksiä, joiden tarkoituksena on suojella uhanalaisia lajeja, vesistöjä, ilmaa ja historiallisesti arvokkaita kohteita, kertoo Jeremiah Leibowitz.

Lakeja noudattamalla varmistetaan myös, että miljardeja maksavan hankkeen kanssa on järkevää edetä, ja että aita ei romahda vain muutamia vuosia rakentamisen jälkeen.

– Suurin ja välittömin vaikutus aidalla oli alueen luontoon. Aiemmin eläimet pääsivät liikkumaan vapaasti erämaassa etsiessään ruokaa, vettä ja kumppaneita, sanoo Leibowitz.

Cuenca los Ojos -järjestön työntekijät joutuivat kaivamaan kaivoja Meksikon puolella olevalle suojelualueelle, koska monet villieläimet, kuten jaguaarit, antiloopit, puumat, oselotit ja ilvekset, tulevat veden perässä Arizonaan.

Cuenca los Ojos -ympäristöjärjestön toiminnanjohtaja Jeremiah H. Leibowitz esittelee tulvan raja-aidalle aiheuttamia vahinkoja. Kuva: Johanna Juntunen / YLE

2. Kiire ja huolimattomuus

Rakentamisvaiheen aikana paikalla oli valtava määrä työmiehiä ja kalustoa, jotta aita saataisiin valmiiksi mahdollisimman nopeasti, muistelee Leibowitz.

Hänen mukaansa rakennustyöt irrottivat hauraan aavikon maa-ainesta, kiviä ja kasvillisuutta. Ne lähtivät nopeasti liikkeelle monsuunisateen mukana ja patosivat aidan.

Alueen kunnostusta ollaan vasta aloittamassa, mutta aita jää ainakin toistaiseksi paikoilleen.

– Meidän on opeteltava elämään aidan kanssa ja alettava käsittelemään ympäristöön ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, Leibowitz huokaa.

3. Työn ulkoistaminen

Aidan rakennustöitä valvoivat armeijan insinöörit, mutta suuri osa työstä ulkoistettiin yksityisille yrityksille.

Southwest Valley Constructors vastasi rakentamisesta Arizonassa 2,3 miljardin euron sopimuksen turvin. Yritys kuitenkin suoristi mutkia ja rikkoi lakeja, eikä tehnyt työtä kunnolla.

Viranomaisten mukaan yritys vaaransi ja saastutti alueen vesivaroja pumppaamalla kymmeniä tuhansia litroja vettä sementin tekemiseen. Yksityiset maanomistajat väittävät, että heidän pihoilleen lensi suuria kivilohkareita räjäytysten takia.

He ovat haastaneet yrityksen oikeuteen, ja sitä vastaan on nostettu syytteitä myös työsuojelulakien rikkomisesta.

4. Tosiasioiden unohtaminen

Alueella oli jo aiemmin kameravartiointi, liiketunnistimia ja partioivia rajavartijoita. Olosuhteet kaukana asutuksesta sijaitsevan rajan osalla eivät suosi maahantuloa. Lämpötila kohoaa kesäisin 40–48 asteeseen ja talvella aluetta ympäröivät vuoret peittyvät lumeen.

– Ennen aidan rakentamista tällä erämaa-alueella ei ollut suurta ongelmaa laittomien rajanylitysten suhteen, joten aita on tarpeeton, toteaa Leibowitz.

Teiden rakentamisen jälkeen alueella on helpompi liikkua. Leibowitz kertoo kuulleensa, että urakan aikana jotkut siirtolaiset olivat tekeytyneet rakennustyöntekijöiksi ja kulkeneet uutta tietä pitkin kaupunkiin.

Aita on lähinnä hidaste, sillä sen voi myös helposti ylittää tikapuilla (siirryt toiseen palveluun). Huumeiden salakuljettajat ovat sahanneet aitaan aukkoja (siirryt toiseen palveluun) rautakaupasta saatavilla työkaluilla.

Teiden ja aidan rakentamisen jälkeen rajanylitykset ovat lisääntyneet jonkin verran, sanoo Leibowitz. Leveä ja hyväkuntoinen hiekkatie vie rajalta Douglasin kaupunkiin. Kuva: Johanna Juntunen / YLE

5. Luonnonvoimien aliarviointi

Teräsaidat ovat 5,5 metriä korkeita. Ne on upotettu kolme metriä maan alle valettuun sementtikerrokseen, jottei tunneleita pystyisi kaivamaan aidan ali. Aidan tolpat ovat 15 sentin levyisiä ja täytetty sementillä. Tolpat ovat 10 sentin päässä toisistaan.

Rakennelma oli kuin tulitikkutalo tulvaveden myllerryksessä. Silver Creek -joen veden arvellaan nousseen 6,7 metriä myrskyn aikana. Vettä virtasi joen äyräiden yli 425 000 litraa minuutissa.

Tulvaportteja tuhoutui myös muualla Arizonassa. Texasissa tulvapatojen tasoittaminen aidan tieltä jätti satoja tuhansia Rio Grande -joen varrella asuvia ihmisiä alttiiksi tulville (siirryt toiseen palveluun).

Ilmastokriisin takia voimistuneet monsuunisateet ovat osoittaneet, että ne voivat viedä mukanaan kaiken eteen tulevan. Odotettavissa on lisää tuhoja.

Voit keskustella aiheesta 20.10. klo 23:een saakka.