"Siinä ei ole enää mitään mitä kasvattaa", sanoo Matti Ilmonen hirvien tuhoamasta taimikostaan – hirvet syövät kymmenien miljoonien eurojen edestä metsää vuodessa

Hirvien määrään ja sitä kautta niiden aiheuttamiin metsävahinkoihin voidaan vaikuttaa metsästämällä. Näkemykset hirvien sopivasta määrästä voivat olla hyvin kaukana toisistaan.

Hirvien popsimasta männyntaimesta ei koskaan kasva tukkipuuta. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Saha soi, veitset viuhuvat ja vitsit lentävät Porkkalan riistapoikien lahtimajassa Koskenpäällä Jämsässä.

Meneillään on metsästyksen työläin osuus eli saaliin paloittelu. Alueen maanomistajat saavat oman osuutensa kaadetuista eläimistä siististi vakuumiin pakattuna.

– Metsästys on myös metsänhoitoa. Jos ei metsästetä, niin hirvivahingot lisääntyvät, toteaa Porkkalan riistapoikien puheenjohtaja Jorma Honkanen, maanomistaja itsekin.

Hirvenmetsästys ei ole vain metsässä partioimista. Työläin osuus alkaa vasta hirven kaadon jälkeen. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Honkanen ei näe hirveä valtavana uhkana omille metsilleen.

– Minulle tuuli on tehnyt pahemmat tuhot metsiin kuin hirvet, hän kertoo.

Pinta-aloissa mitattuna tuuli, lumi ja kuivuus aiheuttavat metsiin vaurioita noin kolme kertaa enemmän kuin hirvi. Siitä huolimatta kaikki metsänomistajat eivät suhtaudu hirveen yhtä suopeasti kuin Honkanen.

Toimittajan mainitessa hirvien aiheuttamat metsätuhot, kaikki haastateltavat alkavat miettimään sanojaan tarkemmin.

– Tästä puheenvuorosta varmaan moni käy kuumana, mutta toisilla maanomistajilla hirvet asuvat siellä ja metsälle tulee iso vahinko. Toisille ei tule vahinkoa. Todella vaikea sanoa mikä on totuus, kun pelaamme luonnon kanssa, toteaa Honkanen.

"Metsästys on myös metsänhoitoa: kun metsästäjät näkevät maastossa liikkuessaan esimerkiksi tuulenkaatoja, niin siitä ilmoitetaan maanomistajalle", kertoo Porkkalan riistapoikien puheenjohtaja Jorma Honkanen. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Osa metsänomistajista kokee hirven uhkana metsäomaisuudelleen ja toivoo, että eläinten määrää verotetaan rajusti. Sen sijaan metsästäjien tavoite on pitää kanta tarpeeksi elinvoimaisena, jotta saalista on myös tulevina vuosina.

Ristiriidat voivat juontua siitä, että hirvikanta on ollut tavoitetasoa korkeampi koko maassa jo pitkään, arvioi riistapäällikkö Jani Körhämö Pohjois-Hämeen riistakeskuksesta. Körhämö vetää valtakunnallista hirvitalousalueiden kehityshanketta (siirryt toiseen palveluun) vuoden 2021 loppuun.

– Viime vuosina hirvikantaa on pienennetty paljon. Nyt aletaan olla tilanteessa, jossa suuressa osassa maata ollaan tavoitteiden tuntumassa, hän kertoo.

Päätöksenteon pohjana vajavaista tietoa hirvituhoista

Hirvikannan tavoitetiheydestä päättävät alueelliset riistaneuvostot kolmen vuoden välein.

Hirvien määrästä päättäminen on tasapainottelua osittain keskenään ristiriidassa olevien tavoitteiden kanssa.

Maanomistajat saavat myös oman osansa kaadettujen hirvien lihoista. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Päätöksenteon pohjana käytetään sidosryhmien kuulemisen lisäksi monenlaisia tilastoja, muun muassa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvioita ja sekä tietoja hirvieläinonnettomuuksista.

Metsävahinkojen osalta on pääasiassa tarkasteltu Suomen Metsäkeskuksen metsänomistajille maksamia vahingonkorvauksia hirvituhoista.

– Vahinkokorvausten käyttö perusteena on ollut kiistanalaista, koska korvausjärjestelmän kautta tietoihin voi syntyä kolmen vuoden viive. Toisaalta ajantasaisempaakaan mittaria ei ole ollut käytettävissä, sanoo Körhämö.

Vahingonkorvaustiedot eivät siis kerro päätöshetken hirvitilanteesta mitään. Lisäksi kaikki metsänomistajat eivät hae tai eivät saa korvauksia hirvien aiheuttamista metsävahingoista.

Jorma Honkanen kertoo, että metsästystä voi keskittää alueille, jossa on hirviongelma, mutta tulos ei välttämättä ole pysyvä. Video: Simo Pitkänen / Yle

Luonnonvarakeskuksessa on kehitteillä malli hirvituhojen ennakoimiseksi, kertoo erikoistutkija Juho Matala.

– Siinä ennustetaan valtakunnan metsien inventointi-aineistoihin perustuen hirvituhojen alueellista pinta-alaa, hirvien määrän ja metsänrakenteen perusteella. Tavoitteena on tuottaa tietoa ennakoivalle päätöksenteolle.

Hirvi syö taimikon mukana metsän tuotto-odotuksen

Luonnonvarakeskuksen kesäkuiseen julkaisuun on koottu (siirryt toiseen palveluun) iso määrä hirvieläimiin liittyvää tutkimustietoa. Sieltä löytyy myös karkea arvio hirvieläintuhojen suorista metsätalouskustannuksista: noin 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Luken tuoreen tiedotteen (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuonna 2022 yksityismetsien bruttokantorahatulot tulevat olemaan noin 2 miljardia euroa. Hirvivahingot haukkaavat tulosta siis 2,5 prosenttia.

Männyntaimen tuore kasvusto on hirvien herkkua. Jatkuva typistäminen saa puut kasvamaan pensasmaisiksi. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Keskimääräisesti katsoen vahingot eivät ole valtavat, mutta luonto ei toimi laskentataulukoiden mukaan.

Eläimet eivät syö tasaisesti puuta joka hehtaarilta, vaan tuho voi olla hyvin paikallinen ja menetys yhdelle metsänomistajalle merkittävä.

Esimerkiksi toivakkalaisen Matti Ilmosen kolmen hehtaarin männikön osalta haaveet tukkipuusta voi heittää, eikä hengissä olevista männyntaimista ole enää edes kuitukäyttöön.

– Mänty on totaalisesti tuhoutunut, kun taimikkoon on pesiytynyt hirviseurue paksun lumen aikaan, hän kertoo.

Tässä oli tarkoitus kasvaa ryhdikäs mäntytaimikko, mutta hirvet päättivät toisin. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Ilmonen on saanut taimikosta vahingonkorvauksen, mutta tuhoa ei katsottu täydelliseksi.

– Korvaukset olivat ehkä alueen ensiharvennuksen tulojen verran, mutta nyt siinä ei ole enää mitään mitä kasvattaa eteenpäin.

Ilmonen istuu Keski-Suomen riistaneuvostossa edustamassa metsänomistajia, mutta metsästää myös itse.

– Se on yksi asia, millä voin vaikuttaa siihen miten noita taimikoita saadaan kasvatettua, hän toteaa.

Hirvien määrään tuhoherkillä alueilla voidaan vaikuttaa metsästyksellä. Usein pahimmat tuhot tapahtuvat eläinten talvilaidunalueilla, joille ne siirtyvät vasta jahtikauden puolivälissä.

"Tärkeintä on, että niin metsästäjät kuin maanomistajat puhaltaisivat yhteen hiileen. Yhteistyöllä päästään sopivaan tavoitteeseen", sanoo Matti Ilmonen. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Metsästysaikaa on tammikuuhun saakka.

– Välillä voi pitää taukoa ja huilata ja joulukuussa katsoa tilannetta uudelleen. Jos näyttää, että kantaa pitää vielä jossain verottaa, niin kaatolupia voi hyödyntää siinä vaiheessa sitten, sanoo Ilmonen.

Samaan aikaan kun ihmiset vääntävät siitä, mikä olisi sopiva määrä hirviä, elelevät sarvipäät metsissä samaan malliin kuin ne ovat vuosituhannet tehneet.

Hirveä ei kiinnosta kenen mailla se kulkee, syö tai lisääntyy.

Korjattu 23.10.2021 pilkkuvirhe: hirvien aiheuttamat vahingot ovat 2,5 prosettia bruttokantorahatuloista, eivät 0,25 prosenttia, kuten artikkelissa aikaisemmin sanottiin.