Miten koronan torjuntaa pitäisi mitata? Professorin laskelman mukaan pelastetut elinvuodet ovat maksaneet kymmeniä kertoja kohtuuhintaa enemmän

Koronaa on torjuttu kohtuuttomalla hinnalla, kun käyttöön otettiin laajat sulkutoimet, professori Paul Lillrank sanoo. Koronan kustannusten mittaaminen on kuitenkin vaikeaa, koska emme tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisimme tehneet toisin.

Teho-osaston sairaanhoitaja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa lokakuussa 2021. Kuva: Arash Matin / Yle

Koronapandemia on kestänyt jo yli puolitoista vuotta. On ainakin välitilinpäätöksen aika.

Paljonko koronan torjunta on tullut yhteiskunnalle maksamaan? Onko panostus ollut hintansa väärti – mikä on hyötyjen ja haittojen suhde?

Nyt on tehty ainutlaatuinen koe, hypätty tuntemattomaan, kun on suljettu näin laajasti yhteiskuntaa tartuntataudin vuoksi.

Seuraavalla kerralla tulisi kyetä arvioimaan etukäteen paremmin eri toimien järkevyyttä taudin torjunnassa koko yhteiskunnan näkökulmasta. Se edellyttää koronan torjunnan hyötyjen ja haittojen selvittämistä.

Tässä jutussa avaamme koronan kustannuksia ja kerromme, kuinka paljon kalliimmaksi säästetyt elinvuodet ovat voineet tulla kuin normaalisti pidetään kohtuullisena.

10 miljardin hävittäjät jäävät toiseksi koronan torjunnalle

Koronan torjunnan vaikutukset ovat moninaiset ja osin vaikeita selvittää.

Plussaa ovat erityisesti vältetyt koronaan sairastumiset, sairaalaan joutumiset, kuolemat ja sen myötä säästyneet terveydenhuollon kulut.

Miinusta ovat välittömät kustannukset, kuten koronan testaus- ja jäljitysmenot sekä yritysten ja työntekijöiden taloudelliset menetykset.

Lisäksi on monia pitkäaikaisia, vaikeammin laskettavia terveydellisiä ja sosiaalisia kustannuksia, kuten hoitovelka ja mielenterveyden ongelmat.

Nyt jo tiedetään, että koronan torjunta on tullut hyvin kalliiksi.

Valtio on ottanut korona-aikana uutta velkaa historiallisen paljon, noin 30 miljardia euroa. Velkaa olisi otettu ilman koronaakin, mutta paljon vähemmän.

Julkisen talouden suunnitelmassa arvioitiin syksyllä 2019, että lainaa tarvittaisiin noin 6 miljardia euroa vuosina 2020–2021. Nyt arvioitu lainantarve on 24 miljardia enemmän. Suurin osa siitä kuluu koronan hoitoon.

Valtiovarainministeriön mukaan koronaan liittyviä menoja on päätetty 14–15 miljardilla eurolla.

Lisäksi velkaa on jouduttu ottamaan, koska pandemia ja koronarajoitukset ovat vähentäneet valtion tuloja ja kasvattaneet suhdanneluonteisia menoja.

Koronan hintalappu valtion budjetissa lienee tähän mennessä parinkymmenen miljardin euron suuruusluokkaa. Sitä voi verrata siihen, että Suomen koko terveydenhuollon menot ennen koronaa vuonna 2019 olivat 22 miljardia euroa.

Miten koronan torjunnan hyötyjen ja haittojen suhdetta, kustannusvaikuttavuutta, voitaisiin arvioida?

Pääministeri Sanna Marin (sd.) ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) kertoivat koronarajoituksista 16. maaliskuuta 2020. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Professori: “Maailmanhistoriallinen hyppy tuntemattomaan”

Terveydenhuollossa kustannusvaikuttavuuden arviointi on arkipäiväistä ja välttämätöntä. Kaikki hoito ei ole tehokasta eikä kaikkeen hoitoon ole varaa.

Nyt tilanne on kuitenkin ainutlaatuinen. Tartuntaudin torjunnassa on käytetty lääketieteellisten keinojen lisäksi ensi kertaa laajoja yhteiskunnan sulkuja. Niitä on pidetty välttämättöminä ihmisten ja sairaaloiden kapasiteetin suojelemiseksi.

Koronatoimien kustannusten mittaaminen on paljon vaikeampaa kuin yksittäisen lääkkeen tai hoidon, koska on vaikea arvioida, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme tehneet toisin.

Koronan torjunnan hintaa ovat kyseenalaistaneet ainakin Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank (siirryt toiseen palveluun), Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki (siirryt toiseen palveluun), Helsingin yliopiston infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltola (siirryt toiseen palveluun) ja tietokirjailija, vihreä poliitikko Osmo Soininvaara (siirryt toiseen palveluun).

Professori Lillrankin mielestä koronaa on torjuttu kohtuuttoman kalliisti, kun käyttöön otettiin laajat sulkutoimet, oireettomien testaukset ja karanteenit – keinoja joita maailman terveysjärjestö WHO ei pandemiasuunnittelmassaan esittänyt.

Laajat koronasulut asetettiin pelon ilmapiirissä ilman riskianalyysiä ja kustannuslaskelmia, Lillrank sanoo.

– Tehtiin maailmanhistoriallisesti ainutlaatuinen hyppy tuntemattomaan.

Lillrankin mukaan olisi pitänyt suojella riskiryhmiä, antaa koko kansalle suosituksia ja vahvistaa terveydenhuollon kapasiteettia. Muuten elämä olisi jatkunut normaalisti.

Lillrank teki jo keväällä 2020 laskelman, jonka mukaan nyt on toimittu niin kuin koronakuolema olisi kymmeniä kertoja arvokkaampi kuin muu kuolema. Lillrank on esitellyt laskelmaansa yksityiskohtaisemmin julkaisemattomassa artikkelissaan, johon Yle tutustui.

Koronarajoitukset ovat tulleet erityisen kalliiksi muun muassa ravintoloille. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Laskelma: Koronalta säästetyt elinvuodet kymmeniä kertoja normaalia kalliimpia

Professori Lillrank arvioi koronatoimien hintaa niin sanotulla laatupainotteisella elinvuodella (Qaly, Quality-adjusted life year).

Se mittaa hoitojen kustannusvaikuttavuutta säästyneillä elinvuosilla ottaen huomioon myös niiden elämänlaadun. Esimerkiksi terveen lapsen säästyneen elinvuoden elämänlaatu on parempi kuin sairaan vanhuksen.

Näin tehdään suosituksia siitä, mitä hoitomuotoja tai uusia lääkkeitä tulisi ottaa yhteiskunnan maksettavaksi.

Maailman terveysjärjestö WHO on suosittanut, mitä laatupainotettu elinvuosi saisi eri maissa maksaa. Suomessa hinta olisi 40 000 – 120 000 euroa. Meillä ei ole tehty asiasta suositusta.

Lillrankin laskelmassa laatupainotetun elinvuoden kohtuuhinta on 50 000 euroa.

Lillrank laskee, että koronapotilaan laatupainotettu elinvuosi on maksanut yli kaksi miljoonaa euroa eli lähes 50 kertaa enemmän kuin normaalisti kohtuullisena pidetty hinta.

Laskelma perustuu Lillrankin arvioihin sulkutoimien haitoista euroissa, säästyneistä ihmishengistä, elinvuosista ja niiden elämänlaadusta.

Koronakustannukset ovat laskelmassa 20 miljardia euroa. Se on hallituksen viime vuonna arvioima korona-ajan velkatarve.

Lillrank arvioi, että koronatoimet ovat säästäneet enintään noin 2 700 ihmishenkeä ja 10 800 elinvuotta, joista suurin osa elämän viimeisiä vuosia.

Tämä on laskelman kriittisin kohta. Säästyneiden ihmishenkien ja elinvuosien määrä riippuvat Covid 19 -viruksen tarttuvuudesta ja sen aiheuttamasta kuolleisuudesta. Niistä ei ole mitään yksiselitteistä totuutta.

– Johtopäätökseni voivat olla harhaanjohtavia, jos jotkut avainluvut osoittautuvat kertakaikkisen vääriksi, Lillrank sanoo.

Mikä olisi Suomen kuolleisuus ilman sulkutoimia?

Lillrankin laskelmaa on arvosteltu liian spekulatiiviseksi, koska sen pohjana olevia lukuja on niin vaikea arvioida.

Laskelma venyttää laatupainotteisen elivuoden tavanomaista laskutapaa, kun se ottaa mukaan kaikki koronan torjunnan kustannukset, kun yleensä lasketaan suppeammin lääketieteellisen hoidon tai lääkkeen hinta.

Entä kuinka paljon enemmän koronakuolemia olisi, jos emme olisi tehneet sulkutoimia? Minkä verran talous olisi kärsinyt silti, vaikka yhteiskunnan sulkuja ei olisikaan tehty?

Nyt koronaan liittyviä kuolemia on noin 1 100, mitä ei voi pitää suurena määränä. Kausi-influessaankin kuolee vuosittain arviolta 500 henkeä.

Suomea on usein verrattu löysemmän koronapolitiikan Ruotsiin. Siellä kuolemia on ollut moninkertainen määrä, ja talouskin kärsi viime vuonna lähes yhtä paljon kuin Suomessa.

Ruotsin määrillä Suomessa olisi kuollut 7 000–8 000 henkeä reilun 1 000 sijasta.

Olipa Lillrankin laskelmasta ja johtopäätöksestä mitä mieltä hyvänsä, jotenkin valtavien koronatoimien kustannusvaikuttavuutta tulisi kyetä arvioimaan.

Uusi pandemia voi tulla. Edellisen oppeja ei voi siirtää toki suoraan seuraavaan.

Valtioneuvostossa pitäisi olla kuitenkin käsikirja, josta katsoa mitä rajoituksia ei pitäisi ainakaan ensimmäiseksi ottaa käyttöön.

Minkälaista tietoa nyt kaivattaisiin?

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Koronarajoitusten vaikuttavuus hämärän peitossa

On selvää, että jos tulisi hyvin tappava ja tartuttava pandemia, olisi pakko mennä kaikkein kovimpiin keinoihin, kuten ulkonaliikkumiskieltoihin.

Lievemmät pandemiat voidaan hoitaa kevyemmin. Sen pohjaksi tarvitaan tietoa erityisesti yksittäisten koronarajoitusten vaikuttavuudesta.

Pandemian aikana THL on arvioinut eri rajoitusten vaikutusta könttäsummana: minkä verran ne yhteensä vähentävät ihmisten kontakteja ja sitä kautta tartuntoja.

Tarvitaan tarkempaa tietoa: miten esimerkiksi ravintoloiden, eri tapahtumien, liikuntakeskusten ja koulujen sulkeminen ovat vaikuttaneet tartuntoihin? Ainakin tartunnan jäljityksessä tällaista tietoa on kertynyt.

Toinen puoli koronan tilinpäätöstä on selvittää, mitä taloudellisia, terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia koronan torjunnalla on ollut.

Yritysten ja työntekijöiden välittömät taloudelliset menetykset on helpompi laskea. Vaikeampaa on arvioida esimerkiksi hoitovelan ja mielenterveyden ongelmien kustannuksia.

Ihmiset nauttivat aurinkoisesta säästä Roihuvuoren kirsikkapuistossa Helsingissä toukokuussa 2021. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Hyvinvointi koronan tilinpäätöksen mittariksi?

Koronan torjunnan kustannusvaikuttavuuden laskelmissa on käytetty muitakin mittareita kuin Lillrankin käyttämää laatupainotteista elinvuotta.

Britanniassa ensimmäiset laskelmat tehtiin jo huhtikuussa 2020, kun haluttiin arvioida, milloin yhteiskunnan koronasulku kannattaisi avata.

Arvion (siirryt toiseen palveluun) tehneet London School of Ecnomics (LSE) -yliopiston tutkijat käyttivät silloin ihmisten kokemaa hyvinvointia mittaavaa käsitettä “hyvinvointivuosi” (well being year).

Sitä on käytetty esimerkiksi eri maiden onnellisuutta vertailevissa tutkimuksissa.

LSE:n tutkijoiden arviossa koronasulun purkamisen hyötyjä olivat tulojen kasvu, työttömyyden vähentyminen, mielenterveyden paraneminen, luottamus hallintoon ja kouluttautuminen.

Haittoja olivat Covid 19 -kuolemat ja tieliikennekuolemat, työmatkaliikenne, hiilidioksipäästöt ja ilmanlaatu.

Selvityksen mukaan yhteiskunnan sulku muuttui varsin nopeasti haitalliseksi kokonaisvaikutukseltaan.

Tämänkaltainen mittari pitäisi LSE:n tutkijoiden mukaan ulottaa kaiken julkisen politiikan kustannusvaikuttavuuden arviointiin.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 21.10. klo 23:een saakka.

Lue lisää: