Afrikan tähden loi 19-vuotias Tarzan-kirjojen fani kolonialismin kulta-aikana – miten peliin pitäisi nyt suhtautua?

Keskustelu Afrikan tähti -pelin kolonialismista on viime päivinä ryöpsähtänyt käyntiin. Tutkijat pitävät keskustelua hyvänä asiana mutta näkevät myös, että peliä voi hyvin pelata, kun ymmärtää sen olevan aikansa tuote.

Afrikan tähdessä etsitään jalokiviä ympäri maanosaa. Pelin päätarkoituksena on löytää suuri timantti. Tosielämässä jalokivien louhiminen Euroopan valtioiden toimesta on aiheuttanut Afrikassa paljon inhimillistä ja taloudellista kärsimystä ja epätasa-arvoa. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Lautapeli Afrikan tähti on viime päivinä ollut vilkkaan somekeskustelun keskiössä. Keskustelu sai alkunsa, kun Helsingin yliopiston maantieteen ainejärjestön tapahtumassa osa opiskelijoista oli pukeutunut pelin hahmoiksi ja yliopiston saksalainen vaihto-opiskelija kritisoi valintaa kuvapalvelu Instagramissa. Myös Iltalehti (siirryt toiseen palveluun) uutisoi asiasta.

Keskustelu laajeni nopeasti käsittelemään Afrikan tähteä pelinä ja sen edustamaa kolonialismia. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra (vihr.) otti sometileillään (siirryt toiseen palveluun) kantaa pelistä käytävään keskusteluun. Hänen isänsä on kotoisin Malista, joka itsenäistyi Ranskan siirtomaavallasta vasta Afrikan tähden julkaisun jälkeen.

Päivityksessä Diarra kertoo pelanneensa peliä itsekin lapsena ja olevansa iloinen siitä, että keskustelua käydään Suomessa nyt ja sitä kautta arjessa olevia rasistisia elementtejä aletaan tunnistaa.

Toisaalta moni on kyseenalaistanut voimakkaasti keskustelun Afrikan tähdestä ja ollut huolissaan siitä, ollaanko klassikkopeliä nyt kieltämässä. Kysyimme tutkijoilta, miltä 70-vuotias peli tänä päivänä vaikuttaa.

Tarzan-kirjat nuoren miehen esimerkkinä

Afrikan tähden ideana on etsiä pelilaudalta yhtä timanttia ja samalla kerätä muita jalokiviä ja varoa rosvoja. Lopuksi pelaajat kiirehtivät pelilaudan alku- ja loppupisteisiin Kairoon ja Tangeriin.

Pelin kehitti 1940-luvun lopussa vain tuolloin vain 19-vuotias Kari Mannerla, ja se julkaistiin vuonna 1951. Tuolloin suuri osa Afrikan valtioista oli vielä Euroopan siirtomaavallan alaisia.

Tutkija Olli Löytty Turun yliopistosta kertoo osallistuneensa keskusteluun Afrikan tähden kolonialistisuudesta jo 1990-luvun lopulla. Tuolloin hän sai Kari Mannerlalta pelin de luxe -version postissa, ja mukana oli saatekirje. Siinä Mannerla kertoo Löytyn mukaan olleensa pelin tekoaikaan vielä Tarzan-kirjailija Edgar Rice Burroughsin "uhri" ja että perehtyminen Afrikan historiaan oli sittemmin osoittanut hänen kuvansa olleen kovin romanttinen. Mannerla kuoli vuonna 2006.

– Pelissä näkyy jo 1800-luvulta peräisin oleva seikkailukirjojen ja tutkimusmatkailun kuvasto. Sen julkaisuajankohta oli vielä kolonialismin kulta-aikaa, Löytty kertoo.

Kolonialismilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa ihmiset ja valtiot ottavat hallintaansa toisten ihmisten asuttamia valtioita ja alueita ja puuttuvat niiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Ilmiöön liittyy usein taloudellinen hyväksikäyttö.

Afrikan tähti on ollut monelle suomalaiselle ensimmäinen kuva Afrikasta. Tutkija Olli Löytyn mukaan se lisää pelin kulttuurihistoriallista merkitystä. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

– Pelissä etsitään Afrikan suurinta aarretta, mitä siellä oikeasti tehtiinkin. Se on helppo nähdä kolonialismin larppauksena, Löytty sanoo.

1940- ja 50-luvuilla usempien suomalaisten kuva Afrikasta maanosana oli hyvin hatara ja perustui pitkälti populäärikulttuuriin. Monen mielikuvat tulivat 1900-luvun alussa julkaistuista Burroughsin Tarzan-kirjoista, jotka kertovat englantilaista, aatelista syntyperää olevan miehen asumisesta ja seikkailuista Länsi-Afrikassa apinoiden kasvattamana "villimiehenä".

– Tuohon aikaan tietoa Afrikasta ei saatu vielä juurikaan televisiosta, vaan ehkä joistain seikkailuelokuvista ja -kirjoista sekä matkakertomuksista. Suomalaiset myös tekivät lähetystyötä etenkin Namibiassa. Kouluissa saatettiin opettaa jotain etenkin Afrikan luonnosta, mutta toki kaikki tapahtui kolonialistisessa viitekehyksessä, kertoo historian tutkija Essi Huuhka Turun yliopistosta.

Afrikan maat itsenäistyivät siirtomaavalloista pääosin 1960-luvulla.

Pelissä lähdetään Pohjois-Afrikasta ja palataan sinne. Pelaaja saa valita, lähteekö Kairosta vai Tangerista, mikä on monelle kirkas lapsuusmuisto. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Eksoottinen alue, johon lähteä seikkailemaan

Afrikan tähdessä pelaaja asettuu ikään kuin kolonialistin asemaan: hän etsii jalokiviä "villistä" Afrikasta rosvoja väistellen ja pelin lopuksi palaa takaisin pohjoiseen, tai ainakin Pohjois-Afrikan satamakaupunkeihin asti. Afrikkalaiset itse näkyvät pelissä vain karikatyyrimäisinä kuvituksina pelilaudalla.

– Afrikka kuvataan ikäänkuin tyhjänä alueena, jossa ei ole valtioita tai valtakuntia, vaan jännittävää luontoa, johon on hyvä lähteä seikkailemaan. Se on eksoottinen paikka, ja myös ihmiset on kuvattu eksoottisina, Huuhka sanoo.

Tosiasiassa siirtomaavallan aika ja Euroopan maiden kolonialismi aiheutti taloudellisen hyväksikäytön lisäksi valtavasti inhimillistä kärsimystä esimerkiksi orjakaupan ja hirmuhallinnon muodossa. Myös jalokivien louhinta ja timanttikauppa on aiheuttanut runsaasti ongelmia Afrikassa, ja aiheuttaa edelleen.

– On liikaa odottaa 1950-luvun lautapeliltä, että siinä kommentoitaisiin näitä asioita. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö siitä voitaisi nyt myöhemmin käydä kriittistä keskustelua. Peliä voi hyvin pelata, mutta on hyvä tunnistaa sen asiayhteys ja se, millaista kuvastoa se edustaa.

Afrikan tähdestä julkaistiin tänä vuonna 70-vuotisjuhlapainos, jonka on kuvittanut Matti Pikkujämsä. Siinä alkuperäisen pelin rosvot on korvattu leopardeilla. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Merkitystä maailmankuvalle ei voi kiistää

Afrikan tähti on todennäköisesti Suomen tunnetuin Afrikan kuvaus ja monen ensimmäinen kosketus maanosaan. Olli Löytty huomauttaa, että pelin kulttuurihistoriallista merkitystä ei voi kieltää etenkään siihen vedoten, että se on suunnattu lapsille.

– Kyllähän se vaikuttaa maailmankuvaan. Leikeissä omaksutaan ne asiat, jotka vaikuttavat siihen, miten maailman näkee, Löytty sanoo.

Olli Löytty sanoo, ettei ymmärrä, miksi jotkut ihmiset ajattelevat, että jos asioita kritisoidaan, se tarkoittaisi, että ne halutaan kokonaan kieltää.

– Kulttuurihistoriaa ei voi eikä pidä deletoida. Peli on mahtava mahdollisuus käydä keskustelua siitä, millaisena maailma on joskus nähty.

Nyt käytävässä keskustelussa on myös esitetty, että koska Suomella ei ole itsellään ollut siirtomaita, täällä voidaan pelata Afrikan tähteä rauhallisin mielin ilman kolonialismikeskustelua.

– Se on aika yksinkertainen argumentti. Suomi oli kuitenkin osa maailmankulttuuria ja jakoi maailmankuvan, jossa oli vielä vähän aikaa sitten normaali asia, että otetaan toisia maita haltuun ja käytetään niitä hyväksi.

Huuhka huomauttaa, että keskustelu Afrikan tähdestä liittyy osaksi jo useiden vuosien ajan käytyä keskustelua suomalaisista tuotteista ja niiden rasisitisesta kuvastosta.

– On hyvä, että sitä keskustelua käydään.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Toimittaja Amani Al-mehsen kokosi viisi olennaista faktaa aiheesta. Kommentteja antavat HYYn puheenjohtaja Jessika Isomeri, SOCOn puheenjohtaja Jenny Kasongo ja nykytaiteilija, sekä kirjailija Sasha Huber.