Auramiehelle huudellaan törkeyksiä jatkuvasti – työmaapäällikkö: "Siinä oppii itsekin uusia kirosanoja"

Ensimmäiset liukkaat kelit ja lumisateet tuovat teille ja kaduille myös hiekoittajat ja aura-autot. Teiden kunnossapito on yleensä hyvin kiittämätöntä työtä ja monesti kuljettajien saama palaute menee jopa henkilökohtaisuuksiin.

Aurakuskille sataa lokaa niskaan, oli auransa kanssa sitten missä ja mihin aikaan vaan, sanoo työmaapäällikkö. Kuva: Arash Matin / Yle

Ensimmäiset lumihiutaleet osuvat maahan ja työmaapäällikkö Marko Kovanen pohtii, tarvitaanko Mikkelin kaduilla liukkauden estoa tai aurausta. Sama pohdinta on käynnissä joka puolella Suomea syksystä kevääseen, kun ajoradat ja kevyenliikenteen väylät on pidettävä kunnossa.

Lähtee kunnossapitokalusto liikkeelle tai ei, on kansan suusta kuultu palaute lähinnä kirosanoja ja muita törkeyksiä. Työmaapäällikön puhelin soi solkenaan ja työntekijät näkevät ja kuulevat kitkerää palautetta työtilanteissa.

– Tilanteessa kuin tilanteessa joku tulee rähjäämään. Ja pakko on sanoa, että miesten kanssa vielä pärjää, mutta naisilta tulee kyllä sellaista tekstiä, että huh. Siinä oppii itsekin uusia kirosanoja, Mikkelin katujen kunnossapidosta vastaavan Viherpalvelut Hyvösen työmaapäällikkö Marko Kovanen toteaa.

Alkutalvesta työnä on liukkauden esto, eli sepelin levittäminen. Jos liukkaalla väylällä liukastuu, voi käydä pahasti ja syyllinen on monen mielestä juuri Kovanen kollegoineen.

Kovanen muistuttaa, että talvella on lähtökohtaisesti kesähelteitä liukkaampaa.

– Pitäisi vaan muistaa, että on meillä on talvi vuodenaikana. Talvikeli ei ole ehkä niin pitävä kuin kesällä, mutta ei se nyt välttämättä erityisen liukaskaan ole, ellei ole lumen päälle vettä tullut.

Marko Kovasen mukaan moni suivaantunutkin ihminen rauhoittuu, kun on saanut asiansa sanottua ja häntä on hetken kuunnellut. Mutta aina ei näin ole. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle

Kunnon lumisateiden jälkeen kansaa kuohuttaa auraaminen ja sen puute. Mikäli aura-auto lähtee liikkeelle yöllä, valitetaan melusta. Mikäli ei lähdetä, tulee valitusta siitä, että lumien takia ei päästy töihin.

– Ylläpito on sellainen laji, ettei se ikinä kelpaa läheskään kaikille. Omasta mielestäsi palvelet kansaa ja palautteena on kirosanoja, keskisormea, lumipallojen heittelyä ja haarahyppyjä kaluston edessä.

Mitä voi tehdä tilanteessa, jossa palaute annetaan huutamalla ja joskus mennään jopa henkilökohtaisuuksiin?

– Kyllä siinä on voittanut, jos pysyy rauhallisena, mutta ikävä kyllä se ei aina onnistu. Jos huutaminen ei lopu ja menee henkilökohtaisuuksiin, niin yleensä sanon, että palaute on vastaanotettu ja painan punaista luuria.

Kovanen pyytää hieman ymmärrystä teiden ylläpidon henkilöstölle ja muistuttaa, että niin sanottu lähtökäsky on monesti yhden päivystäjän harkinnasta kiinni.

– Kun lähtemisen raja on neljä senttiä, ja lunta tuleekin kolme ja puoli senttiä, niin päivystäjän pitää miettiä, että lähdetäänkö. Se on vaikea päätös tehdä yksin, pimeässä, kuntalaisten keskisormien ympäröimänä.

Millaisia kokemuksia sinulla on teiden kunnossapidosta? Oletko menettänyt malttisi aura-auton kuljettajalle? Voit keskustella aiheesta 21.10. klo 23.00 saakka.