Suomalaiset retrokankaat kiehtovat japanilaisia – niistä löytyy yhteys kimonoon

Rohkeat kukkakuosit yhdistävät kimonoa ja suomalaista 1960-luvun tekstiilisuunnittelua. Nostalgiset kankaat kaivettiin uudelleen myös kotimaiseen vaatemallistoon Forssan museon arkistosta.

Värikkäitä kangasnäytteitä kuusikymmentäluvulta.
Forssan kuosikeskuksen projektikoordinaattori Kristiina Huttunen kertoo, mikä on ollut ominaista menneiden vuosikymmenten kangassuunnitellulle. Toimittaja Eeva Hannula ja mediatoimittaja Ville Välimäki.

Varsin moni Forssassa aikoinaan suunniteltu kangaskuosi on päässyt Finlaysonin uuteen mallistoon. Paluun tekee myös kotitakki – tai oikeastaan kotimekko, joka ommellaan nyt Taimi-kankaasta. 1960-luvun alun tyyliä kuvastavan kuosin suunnitteli vuonna 1961 forssalainen Aini Vaari, joka työskenteli Finlaysonilla Forssan ateljeen suunnittelijana 50–70-luvuilla.

Vuosikymmeniä sitten kotimekko syntyi arkiseen tarpeeseen. Äidit tarvitsivat sisätakin, joka yllä voi tehdä kotitöitä likaamatta muita vaatteita.

– Tämän päivän kotimekko on arkinen, mutta siisti asu. Sen taskuihin saa avaimet ja kännykän, jos tulee kiire ulos, kertoo Finlaysonin pääsuunnittelija Osmi Koskinen.

Mekko on osa yrityksen uutta, ensimmäistä kotimaista vaatemallistoa 1970-luvun jälkeen. Koskinen sanoo, että Finlayson on vuosien mittaan tehnyt paljon yhteistyötä Forssan Kuosikeskuksen ja forssalaisten suunnittelijoiden kanssa.

– Esimerkiksi Aini Vaarin kanssa olemme tehneet töitä vuosikausia. Olemme saaneet häneltä paljon vinkkejä vanhoista kuoseista.

Forssan museon amanuenssi Asta Louhelo ja projektikoordinaattori Kristiina Huttunen iloitsevat aalto-kuosin väreistä. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Nyt arkistojen kätköistä on nostettu kangasmalleja uuteen vaatetuotantoon. Tekstiiliperintö on tallessa Forssan museon uuden Kuosikeskuksen arkistoissa palo-ovien takana. Sieltä löytyy suuri määrä kangasnäytteitä ja kuosien malleja eri vuosikymmeniltä.

Painotekniikka ja muoti sanelivat kuosien malleja

Eri vuosikymmenten kangasmalleilla on oma leimansa. 1960-luvulla Finlaysonin kuosit olivat värikkäitä ja kirkkaita. Yhdessä kankaassa oli paljon oranssia, keltaista, turkoosia ja vihreää, koska Forssassa pystyttiin käyttämään saman aikaisesti eri värejä kankaita painettaessa.

Kukkakuosit olivat trendikkäitä.

– Värit kirkastuivat. 1950-luvun himmeistä ja tyylikkäistä pastelleista hypättiin leiskuvampaan suuntaan. Kuosit olivat kaksiulotteisia ja voimakkaasti abstraktimpia, kertoo Forssan kuosikeskuksen projektikoordinaattori Kristiina Huttunen.

1980-luvulla kuoseissa seurattiin kansainvälisiä trendejä. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Geometriset kuviot ja pienempi kuosimaailma leimasivat 1970-luvun kankaita. Kansallisromanttistakin kuviomaailmaa näkyi. Tällöin tekstiilivalmistusta sääteli myös öljykriisi ja painetut kuosit jäivät vähemmälle. Samaan aikaan värit kovenivat, kertoo Kristiina Huttunen.

– Erilaiset päävärien yhdistelmät, kova punainen ja tumma sininen, toisaalta taas valkoinen ja musta, olivat tyypillisiä 70-luvulla. Samaan aikaan värit olivat mausteisia ja maanläheisiä. Yhden vuosikymmenen aikana saatettiin tehdä erilaista suunnittelua.

Suomessakin ryhdyttiin seuraamaan enemmän kansainvälisiä trendejä 1980-luvulla. Silloin suunnittelussa rikottiin kuosin pintaa ja esittävä muotoilu vaihtui pinnan rakentamiseen erilaisin tekstuurein.

– Luonnoksia saatettiin tehdä juuriharjalla tai erilaisilla hiertimillä. Näin saatiin aikaan tietynlainen pinta. Värit pelkistyivät, tyhjä tila ja minimalismi nousivat muotiin, kertoo Huttunen.

Vaatetuotanto hiljeni 1990-luvulla, kun idänkauppa tyrehtyi.

Forssan museon Kuosikeskuksessa tekstiiliaineisto on visusti arkistoituna. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Japanilaiset kiinnostuivat kukkakuoseista

Suomalaiset tekstiilit ovat jo varhaisvaiheessa herättäneet kiinnostusta ulkomailla. Vuosikymmeniä sitten Finlaysonin, Nanson ja Marimekon vaatevienti oli merkittävää. Finlayson vei vaatteita Keski-Eurooppaan, Neuvostoliittoon, Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin. Nyt vanhoista kuoseista valmistetut vaatteet menevät ainakin ensin kotimaan myyntiin.

Retrolla on nostalgia-arvonsa.

– Kaipaamme mennyttä. Voi olla, että retrolla on merkitystä nimenomaan heille, jotka ovat eläneet nuoruuttaan tai syntyneet 1970-luvulla. Kuosit saattavat tuntua kotoisilta, pohtii projektikoordinaattori Kristiina Huttunen.

Japaniin yhteyksiä pitävä projektityöntekijä Reika Vesala Forssan museosta kertoo, että suomalaisilla ja japanilaisilla kuoseilla on yhtäläisyyksiä. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Finlaysonin pääsuunnittelija Osmi Koskinen uskoo, että edessä on jälleen valoisampi tulevaisuus myös ulkomailla. Esimerkiksi japanilaiset ovat kiinnostuneet suomalaisesta tekstiilisuunnittelusta. Finlaysonin 200-vuotisjuhlanäyttely kiertää parhaillaan Japania ja on nyt Kiotossa. Mukana on materiaalia myös Forssan Kuosikeskuksesta.

Japaniin yhteyksiä pitävä projektityöntekijä Reika Vesala Forssan museosta kertoo, että suomalaisilla ja japanilaisilla kuoseilla on yhtäläisyyksiä.

Esimerkiksi japanilaisessa kimonossa on suomalaisia kuoseja muistuttavia isoja, rohkeita kukkakuoseja ja selkeitä linjoja. Yhtäläisyyksiä saattaa olla myös kuvioiden aiheissa.

– Japanilaisilla ja suomalaisilla saattaa olla samanlainen luontoyhteys ja yhteys ympäröivään maailmaan. Tämä voi ulottua jopa kaukaisiin kansanuskoihin. Kalevalakin on käännetty japaniksi, muistuttaa Vesala.