Sotkamolaismies kokoaa kekripukkia heinästä, jotta se voidaan polttaa perinteiden mukaisesti – katso, miltä jättiläismäinen rakennusurakka näyttää

Sadonkorjuujuhlaa eli kekriä juhlistetaan jälleen Kajaanijoen varressa marraskuussa. Lähes 20 vuoden ajan perinteenä on ollut polttaa kekripukki kelluvalla lautalla. Lokakuun lopussa pukkia rakennetaan Sotkamossa.

Perinteisen kekripukin rakentaja aikoo eläköityä Kajaanin kekrijuhlilta
Perinteisen kekripukin rakentaja aikoo eläköityä Kajaanin kekrijuhlilta

Kajaanissa on viimeisen lähes 20 vuoden ajan ollut perinteenä polttaa oljista, heinästä tai risuista valmistettu kekripukki. Pukki on säilynyt joka vuosi ehjänä polttoon asti.

Sotkamolainen luomutilayrittäjä Jouko Sormunen on ollut valmistamassa kekripukkia lähes joka kerta 18 vuoden ajan. Niin myös tällä kertaa. Kekripukin valmistusmateriaali vaihtelee lähes vuosittain, sillä yhteen raaka-aineeseen ei Sormusen mukaan voi ripustautua. Esimerkiksi viljan puinnista yli jäävät oljet eivät ole olleet pääraaka-aineena aikoihin.

– Viljan viljely vähenee koko ajan näillä korkeuksilla, niin ei voi ajatella, että olkia riittäisi kekripukin valmistukseen, Sormunen sanoo.

Tänä vuonna kekripukki saa hahmonsa pääasiallisesti apilaheinästä, sillä sitä on ollut tarjolla runsaasti. Kaiken kaikkiaan apilaa on rakennustarpeiksi varattu noin 24 kuutiometriä. Lisäksi, mikäli apilaa ei ole riittävästi, on Sormunen varannut vielä jonkin verran kuivaa heinää.

  • Kuinka kekripukki valmistuu? Voit katsoa tekijöiden haastattelun jutun pääkuvan videolta. Toimittaja Joni Takalo oli paikalla kantamassa kortensa kekoon. Koko suoran voit katsoa täältä.

Tänä vuonna kekripukin talkoissa on mukana myös Jasper Keus. Hän on päätynyt rakentamaan pukkia Joensuusta asti.

– Kekri on nykypäivänä minulle tärkeä asia. Vietän sitä perinteikkäästi, syön vatsan täyteen ja laitan kokon palamaan, Keus kertoo.

Pukki vaatii tekijöiden mukaan reilusti työtunteja. Silti kekripukin polttaminen ei tunnu pahalta. Polttaminen on osa suunnitelmaa rakentamisen alusta asti.

Jouko Sormunen kertoo, että 15 pukin jälkeen hän miettii lopettamista. Aikanaan hän oppi taidon rakentamalla pieniä olkipukkeja, kun joku pyysi häntä tekemään kekripukin.

– Minä tyhmänä lupauduin ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Toivoisin, että työlle löytyisi jatkajia. Kun olen tämän oppinut, ei voi enää kehittyä.

Talkootöillä valmistuva pukki kokee perinteisesti tulisen kohtalonsa Kajaanijoessa. Tänä vuonna kohtalonpäivä on kuudes marraskuuta. Silloin tämänkin, tähän asti korkeimman kekripukin kohtalo on nousta savuna ilmaan kekriä juhlistavan ihmisjoukon sitä katsellessa.

Lue lisää: