Hyppää sisältöön

Puolet suomalaisista ei ole koskaan pyytänyt palkankorotusta, Liisa Salonen keräsi siihen rohkeutta viikkoja – "On tuntunut ahneelta ja likaiselta"

Miehet pyytävät useammin ja isompia palkankorotuksia kuin naiset ja odottavat myös saavansa haluamansa, kertoo tuore kyselytutkimus.

– Palkankorotuspyynnöt ovat vaatineet viikkojen rohkeuden keräämistä. Tilanteet ovat olleet sellaisia, että on tuntunut ahneelta ja likaiselta, vaikka pyynnölle on ollut syytä, sanoo jyväskyläläinen Liisa Salonen. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Miten saada palkankorotus? Pyytämällä useimmiten.

Noin puolet suomalaisista ei ole saanut palkankorotusta pyytämättä sitä itse.

Palkankorotuksissa sukupuolten väliset erot ovat isoja. Miehet saavat useammin lisää liksaa pyytämättä kuin naiset. Nämä tiedot käyvät ilmi aTalentin teettämässä kyselytutkimuksessa.

Ylipäätänsä miehet saavat naisia useammin palkankorotuksen. 24 prosenttia naisista ei ollut saanut koskaan palkankorotusta, miehistä luku oli 17 prosenttia.

Tässä palkankorotuksilla tarkoitetaan sellaisia korotuksia, jotka eivät tule automaattisesti työehtosopimuksen kautta esimerkiksi yleiskorotuksina.

“Rohkeutta pyyntöön piti kerätä pari viikkoa”

Jyväskyläläinen Liisa Salonen tekee sisältömarkkinointityötä teknologiayrityksessä. Aiemmissa töissään hän on pyytänyt palkankorotuksia.

– Olen kokenut, että työn vastuullisuus ja sisältö on muuttunut, eikä ole vastannut palkkaa, hän sanoo.

Välillä työnantaja on myös tarjonnut palkankorotuksia.

– Kummatkin isommat palkankorotuspyynnöt ovat vaatineet viikkojen rohkeuden keräämistä. Tilanteet ovat olleet sellaisia, että on tuntunut ahneelta ja likaiselta, vaikka pyynnölle on ollut syytä, Salonen pohtii.

Työnantaja on suostunut pyyntöihin eli ne ovat olleet aiheellisia. Pyytämättä tulleet korotukset ovat olleet isompia kuin itse pyydetyt, Salonen sanoo. Hän kertoo, että usein keskustelu on lähtenyt avoimesti siitä, että palkkaa pitää tarkastaa. Ei siis tarkoista summista.

Pyytämättä tulleet korotukset ovat olleet isompia kuin itse pyydetyt, Liisa Salonen sanoo. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Palkoista puhutaan liian vähän, Salonen arvioi. Jos palkoista ei puhuta ja niitä ei voi verrata, ei työntekijä voi määritellä omaa arvoaan. Salonen kertoo, ettei ole varsinaista palkkashoppailua harjoittanut. Kerran hän vaihtoi työpaikkaa, koska palkankorotus jäi odotettua pienemmäksi.

– Palkoista on viisasta puhua, se ei ole kaikki kaikessa, mutta kertoo siitä, että työssä arvostetaan.

Melkein puolet suomalaisista ei ole pyytänyt palkankorotusta

Kaikki eivät edes uskalla, tajua tai halua kysyä lisää liksaa. Vain hieman yli puolet suomalaisista oli pyytänyt palkankorotusta.

Samaan aikaan 23 prosenttia olettaa, että korotus tulee vain pyydettäessä.

– Jos kokee, että on oikeutettu palkankorotukseen, sitä kannattaa pyytää, aTalentin toimitusjohtaja Niklas Huotari muistuttaa.

– Firmojen suuntaan nostaisin huomion, että jos on hyvä työntekijä, joka on oppinut ja kehittynyt matkalla, on firman etu proaktiivisesti tarjota palkankorotusta, vaikka henkilö ei pyytäisi.

Vaikka osa osaa palkkaansa hilata ylöspäin, vain hieman alle puolet työntekijöistä odottaa saavansa palkankorotuksen vuosittain.

Tässäkin on sukupuolten välillä eroa. 46 prosenttia miehistä odotti vuosittaista palkankorotusta, naisista sama luku oli 42 prosenttia.

Miehet pyysivät myös isompia palkankorotuksia, yli 500 euroa, naiset hieman alle 450 euroa.

Miehet myös käyttävät työpaikan hakua palkkavipuna. He hakevat useammin uutta työtä vain korottaakseen palkkaansa.

– Työntekijä voi näin testata omaa arvoaan, Huotari sanoo.

Se kertoo myös siitä, että keskusteluilmapiiri töissä on ollut sellainen, että palkoista voi puhua avoimesti.

– Muutenhan tämä olisi voitu selvittää keskustelemalla, ilman toisen työpaikan hakemista, Huotari sanoo.

Siis jos ei kehtaa pyytää, ei palkankorotusta usein myöskään saa. Toki palkankorotukselle pitää myös löytää perusteet. Miksi juuri minä ansaitsen palkankorotuksen?

– Ei tietenkään vaikuta kauhean hyvältä, jos pyytää koko ajan lisää palkkaa ilman että on ottanut vastaavasti lisävastuita.

“Naisten pitäisi olla hyvällä tavalla röyhkeitä”

Jyväskylän kauppakorkeakoulun henkilöstöjohtamisen professori, dekaani Anna-Maija Lämsä sanoo, että kyselyn tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa.

Taustalla on Lämsän mukaan sekä yksilöllisiä, sosiaalisia että rakenteellisia syitä.

– Tutkimuksissa on aika usein todettu, että naisilla on usein, kasvatuksesta ja kokemuksesta johtuen vähemmän uskoa omiin kykyihinsä, Lämsä sanoo. Nämä ovat yksilöllisiä syitä.

Tutkimuksessa käsitteenä on “minäpystyvyyden tunne”. Lämsän mukaan jopa kokeneet johtajanaiset tarvitsevat enemmän tukea.

Sosiaaliset tekijät kuten roolimallit, stereotypiat, sosiaaliset normit ja odotukset vaikuttavat myös.

– Naisen kuuluu olla kiltti ja ystävällinen, ei voi olla aggressiivinen ja pyrkyri. Naiset eivät halua leimautua vaikeiksi tyypeiksi, Lämsä kuvailee.

Hän muistuttaa, että harva ajattelee näin tietoisesti. Silti mallit ovat vahvassa.

– Olen itsekin huomannut, että nuoria naisia täytyy vahvistaa, he tarvitsevat roolimallia ja kannustusta, esimerkiksi palkankorotusten pyytämiseen, Lämsä sanoo.

Kolmas vaikuttava tekijä ovat työpaikan kulttuuri, ilmapiiri ja roolimallit.

Miehiä ja naisia saatetaan kannustaa eri tavalla, vaikka tasa-arvoinen palkkapolitiikka olisi tavoitteena. Tutkimuksissa on verrattu esimerkiksi nais- ja miesinsinöörejä sekä nais- ja miesekonomeja. Uran alkuvaiheessa saman koulutuksen saaneet naiset useimmiten työllistyvät määräaikaisempiin töihin näillä aloilla ja saavat pienempää palkkaa, Lämsä muistuttaa.

– Naisia kehottaisin olemaan riittävän rohkeita, ja arvostamaan oman tekemisensä korkealle. Pitää olla rohkea ja tehdä se näkyväksi esihenkilöille.

Lämsä sanoo, että esihenkilöiden pitäisi olla kykeneviä tarkastelemaan omia asenteitaan. Huomaanko miehet paremmin? Osoitanko naiset avustaviin tehtäviin, äärimmillään kahvinkeittoon?

– Ja tärkeää on, että tasa-arvotoiminta ei ole vain lakisääteistä, vaan tietoista työtä tasa-arvoisen palkkauksen eteen. Henkilöstöihmisille sanoisin, että johdolle tasa-arvokysymyksiä pitää perustella hyötynäkökulmasta, ei vain oikeudenmukaisuudella, vaikka toki sekin on tärkeää. Se on kieli, jota päätöksentekijät ymmärtävät.

Kun taidot, kokemus ja osaaminen kertyivät ja samalla vastuut, oli luontevaa pyytää palkkaa lisää

Turkulainen Aleksis Tulonen on malliesimerkki siitä, kuinka aktiivisesti pyytämällä palkkaansa voi nostaa, jos vain kasvaa tehtävissään ja on valmis ottamaan vastuullisempia töitä.

Tulonen kertoo aloittaneensa työt jo opiskelujen aikana runsaan 2200 euron kuukausipalkalla. Palkka nousi työpaikkaa vaihtamalla ensin koeajaksi 2500 euroon ja siitä vielä 2700 euroon.

Työnantaja harvoin ryhtyy palkankorotuksiin pyytämättä. – Jouduin itse pitämään puoliani. Jokaikinen vuosi pyysin palkankorotusta, Aleksis Tulonen kertoo. Kuva: Jouni Koutonen / Yle

– Muutoin oli oman aktiivisuuden ansiota pitkälti, että pyytämällä, vastuisiin ja kertyneisiin taitoihin vedoten, sain hilattua palkkaa jonnekin 3500 euroon neljässä vuodessa. Tuolla 3500 euron palkalla jatkoin pari vuotta uudessa työpaikassa Turun seudulle muuttaessa. Lähdin kuitenkin hakemaan isompia vastuita toiseen firmaan taas, kun työuraa oli 5–6 vuotta takana ja palkka asettui 4300 eroon. Tuohon tuli kyseisessä paikassa pieniä korotuksia, mutta ei kuitenkaan yli 4500 euroa, hän sanoo.

Nyt hän on eri työpaikassa, projektipäällikkönä turkulaisessa digitaalisia tuotteita tekevässä Taiste-nimisessä yrityksessä, ja saa noin 4800 euroa kuussa.

– Vielä opiskelijana en vaatinut työnantajalta lisää palkkaa. Konsulttina kerran kaksi vuodessa oli yleisiä kehityskeskusteluja. Ne olivat luontevia paikkoja puida palkkaa, Tulonen sanoo.

Kun taidot, kokemus ja osaaminen kertyivät ja samalla vastuut, oli luontevaa pyytää palkkaa lisää.

Tulonen pyysi itse palkkaa. Hänellä ei ollut juuri tietoa muiden työntekijöiden palkoista. Vasta kun tutustui työkavereihin paremmin, tuli palkkakin puheeksi.

– Itselläni on tietynlainen sopiva itseluottamus kun keskusteluihin lähtee. Sitä yleensä helpottaa, kun on perusteita, että vastuu tai taidot ovat kasvaneet siitä kun nykyinen palkka on sovittu.

Ilman itseluottamusta ja tervettä röyhkeyttä voisi olla vaikea lähteä kysymään, jos työnantajalta ei tule aloitetta.

– Työurani toinen firma oli pieni ja kuulin sivukorvalla rekrytointikeskusteluja. Sen myötä sain käsityksen palkkatasosta, hän sanoo.

– Jouduin itse pitämään puoliani. Jokaikinen vuosi pyysin palkankorotusta, Tulonen kertoo.

Toisaalta hän korostaa, että työnantaja ei ollut keskustelua vastaan.

Työpaikkaa hän ei vaihtanut palkan takia, tärkein syy oli halu muuttaa Turkuun.

Aleksis Tulonen sanoo, että palkkaneuvotteluissa auttaa tietty määrä itsetuntoa. Kuva: Jouni Koutonen / Yle

– Yhdessäkään yrityksessä työntekijät eivät ole kovin avoimesti puhuneet palkoista. Eivätkä varsinkaan työnantajat. Yleensä tiedot euromääristä ovat jääneet verhojen taakse, Tulonen arvioi.

Hän arvele, että vapaammin puhuminen voisi olla hyväksi, varsinkin uusille alalle tuleville työntekijöille.

Palkoista kaivataan lisää puhetta

Kyselytutkimuksen teettäneen aTalentin toimitusjohtaja Niklas Huotari sanoo, että tutkimuksessa tuli selvästi ilmi, että ihmiset haluavat tietää enemmän palkoista.

– Palkkaan liittyvät asiat ovat Suomessa monesti tabu, hän sanoo.

– Selvä enemmistö kaipaa avoimempaa keskustelua palkoista sekä työpaikallaan että toimialallaan. Oli yllättävää, kuinka avoimesti ihmiset ovat valmiita puhumaan palkastaan muille, Huotari sanoo.

Sanna Marinin hallitus on asettanut palkka-avoimuustyöryhmän. Sitä vetää STM:ssä Tanja Auvinen. Työryhmän työn piti valmistua jo kesäkuussa. Nyt sen tuloksia odotellaan. Työryhmän yksi tavoite on juuri lisätä sukupuolten välistä tasa-arvoa palkoissa.

ATalentin kesäkuussa 2021 tehtyyn kyselytutkimukseen vastasi 1442 suomalaista, joista noin puolet (51,8 prosenttia) oli alle 30-vuotiaita ja loput 31 vuotta täyttäneitä tai vanhempia. Osallistuneiden sukupuolijakauma oli suhteellisen tasainen: 53,7 prosenttia oli naisia ja 45,1 prosenttia miehiä. 1,2 prosenttia vastaajista ei joko identifioitunut kumpaakaan edellä mainittuun tai halunnut ilmoittaa omaa sukupuoltaan.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 1.11. klo 23:een saakka.

Lue lisää: