Suomalainen tapa kuvata koronaa on laimeaa, koska sairaalat eivät päästä mediaa teho-osastoille – HS:n kuvapäällikkö: Kuvan voimaa ei ymmärretä

Suomalaiset kuvajournalistit eivät ole päässeet tallentamaan pandemiaa sen eturintamaan eli sairaaloihin. Miten koronan vaisu kuvasto on vaikuttanut käsitykseemme viruksen vaarallisuudesta?

Viimeisen sanan vieraina kuvajournalisti Hanna-Kaisa Hämäläinen ja Helsingin Sanomien kuvapäällikkö Markku Niskanen.
Viimeisen sanan vieraina kuvajournalisti Hanna-Kaisa Hämäläinen ja Helsingin Sanomien kuvapäällikkö Markku Niskanen.

Vanha sanonta kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan voima tiedon ja tunteen välittäjänä on kiistaton, mutta se hukattiin Suomessa kuluneena korona-aikana.

Tätä mieltä ovat Ylen mediaohjelma Viimeisessä sanassa vierailleet kuvajournalisti Hanna-Kaisa Hämäläinen ja Helsingin Sanomien kuvapäällikkö Markku Niskanen.

– Kuva on yksi kieli. Olemme menettäneet kuvan mahdollisuudet tiedottaa, Hämäläinen summaa.

Suomalaisen median koronakuvaston voi Niskasen mukaan tiivistää näin: Kuvia hallituksesta maskit päässä, mummoja erityksissä ikkunan takana, sotilaat turvaamassa Uudenmaan rajaa ja sairaanhoitajia työntämässä tikkua nenään tai piikkiä käsivarteen. Kuvat koronataistelun ytimestä eli sairaaloista puuttuvat. Sitä myöten kuvista puuttuu tunne. Tuskakin.

– Emme ole olleet siellä, missä korona on ollut pahimmillaan. Olemme kiertäneet sitä asiaa, Niskanen sanoo.

Hän pitää huolestuttavana sitä, että aikalaishistoriankirjoituksesta tulee uupumaan olennainen osa.

Jos esimerkiksi miettii muita suuria maailmaa mullistaneita asioita, sotia ja taisteluita, niitä on pyritty tallentamaan kokonaisvaltaisesti.

– On oltu sekä siellä etulinjassa että kotirintamalla. Nyt emme ole olleet eturintamassa.

Kuvajournalistien ammattitaitoon ei luoteta?

Viimeisen reilun puolentoista vuoden ajan poikkeustilassa elänyt suomalainen yhteiskunta on Hämäläisen mukaan ollut kuin vakuumiin pakattuna, eräänlaisessa suojatussa etäännytetyssä todellisuudessa. Kuvia ei juurikaan ole sieltä, missä uutiset ovat tapahtuneet ja tilanne on kärjistynyt, koska emme ole päässeet paikalle.

– Kyse ei ole siitä, etteivätkö lahjakkaat kuvajournalistit olisi halunneet tai osanneet, vaan siitä, että he eivät ole päässeet, Hämäläinen täsmentää.

Kuvajournalisti Hanna-Kaisa Hämäläinen ja Helsingin Sanomien kuvapäällikkö Markku Niskanen ovat sitä mieltä, että suomalaisen median kuva koronasta jää vajaaksi. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Heti koronan alkuvaiheessa sairaanhoitopiirit ottivat tiukan linjan ja kielsivät median pääsyn koronaosastoilleen (siirryt toiseen palveluun). Päätöstä perusteltiin vierailukiellolla ja infektiovaaralla, eikä siitä ole liiemmin joustettu.

– Kuulemme päivästä toiseen, miten tehohoito on kuormittunut ja kuinka kriittisessä kohdassa ollaan, mutta me emme näe sitä. Ei ole ymmärretty sitä voimaa, mikä kuvalla olisi voinut olla, Niskanen sanoo.

Niskanen epäilee, että sairaaloiden kuvauskielto on terveydenhuollon, viranomaisten ja median suhteeseen liittyvä luottamusongelma.

– Kuvajournalisteihin ei luoteta. Ajatellaan, ettemme pitäisi huolta yksityisyydensuojasta. Näyttäisimme ihmisiä kiusallisissa tilanteissa ja kuvaisimme potilaat siten, että heidät voitaisiin tunnistaa, Niskanen sanoo.

Hämäläinen korostaa ammattilaiset kyllä tuntevat vastuunsa ja etiikkansa. Voimakkaita kuvia on mahdollista ottaa kunnioittavasti. Näin on tehty muualla maailmassa, jossa kuvajournalistit ovat tallentaneet pandemiaa sairaaloiden teho-osastoilla.

Ilman kuvaa todellisuus jää vajaaksi

Kuvan voiman sivuuttaminen koronauutisoinnissa kertoo Niskasen mukaan suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa ei ole totuttu näyttämään sairautta ja kuolemaa. Se ei kuitenkaan riitä Niskasen mukaan selitykseksi.

Hänen mukaansa olemassa on myös pientä harkitsemattomuutta siitä, ettei kuvan voimaa ole otettu vakavasti.

Niskaselle on tullut usein mieleen, että jos tapahtumia ei näytetä, niiden vakavuus on helppo ohittaa.

– Jos ei halua uskoa sitä todeksi, on helppo sitten perustella itselleen, ettei kyseessä ole vakava asia, Niskanen sanoo.

Hämäläinen muistuttaa, että journalistien tehtävä on tiedottaa, näyttää sitä todellisuutta ja tulkita sitä mahdollisimman suoraan.

– Silloin lukija tai katsoja ei voi ainakaan sanoa, etteikö olisi tiennyt. Nyt kun kuva on jätetty käyttämättä, sen teho on jäänyt pois, Hämäläinen sanoo.

Kuvajournalistit eivät ole päässeet kuvaamaan koronaa sairaaloihin, mutta sairaalat ovat tarjonneet medioille itse tuottamaansa kuvamateriaalia. Hämäläisen mukaan ne ovat tärkeitä kuvia, mutta niistä puuttuu journalistinen ulottuvuus.

Se, että asioita katsottaisiin ulkopuolelta ja neutraalisti.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 23.10. klo 23:een saakka.

Lue myös: