Entinen EU-tuomari avaa Puolan ja unionin välistä oikeusvaltiokiistaa Ylelle: Kyse on yhteisistä säännöistä ja niiden noudattamisesta

Puolan perustuslakituomioistuin on katsonut, että EU:n perussopimukset ovat ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Allan Rosaksen mielestä EU:n jäsen ei voi olla "vain 50-prosenttisesti".

Suomalainen Allan Rosas työskenteli pitkään EU-tuomioistuimen tuomarina. Nykyään hän on EU-tuomioistuimen tuomareiden valintaa valmistelevan EU-komitean puheenjohtaja. Kuva vuodelta 2019. Kuva: Jyrki Ojala / Yle

Eurooppalaiset johtajat ovat viime päivät miettineet, miten toimia Puolan kanssa.

Maan perustuslakituomioistuin linjasi aiemmin tässä kuussa, että osa EU:n perussopimusten artikloista on ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Näin Puola käytännössä asetti oman lakinsa EU-lakien edelle.

Muut EU-maat ja esimerkiksi Euroopan parlamentti ovat vaatineet komissiota puuttumaan Puolan toimintaan. Maan pääministeri Mateusz Morawiecki on odotetusti puolustanut Puolan toimintaa.

Mutta miksi Puolan tekemä päätös on ylipäänsä joutunut muiden EU-maiden ja EU-instituutioiden hampaisiin?

Oikeustieteen tohtori ja entinen EU-tuomioistuimen pitkäaikainen tuomari Allan Rosas muistuttaa, että Puolan tekemät ratkaisut eivät ole mitä tahansa päätöksiä.

Yhteisiä sääntöjä on tulkittava samoin – jokaisessa jäsenmaassa

Rosas kuvailee EU:ta ”sääntöjä tuottavaksi koneeksi”.

– EU:ssa on kyse yhteisistä säännöistä, koskevatpa ne sitten maataloutta, ympäristönsuojelua tai vapaata liikkuvuutta, hän sanoo Ylelle.

Yhteisten sääntöjen ajatuksena on mahdollistaa esimerkiksi reilu kilpailu.

Rosas antaa esimerkin: Suomi saa viedä EU:n sisämarkkinoilla omia tuotteitaan vapaasti muihin jäsenmaihin. Jos muut maat voisivat milloin tahansa kansallisesti muuttaa sääntöjä ja kieltää Suomea tuomasta maahan tätä tai tuota tuotetta, sisämarkkinoiden ajatus romuttuisi.

Siksi EU nojaa yhteisille säännöille.

– Tämä etusija ei tarkoita sitä, että EU-säännöt olisivat välttämättä viisaampia tai parempia. Mutta ne ovat yhteisiä, Rosas sanoo.

Sääntöjä on myös sovellettava ja tulkittava samalla tavalla jokaisessa jäsenmaassa. Rosas muistuttaa, että tästä huolen pitävät juuri kansalliset tuomioistuimet joka EU-maassa.

– 95 prosenttia tapauksista käsitellään juuri vaikkapa suomalaisissa ja puolalaisissa tuomioistuimissa, hän sanoo.

Puolassa hallitus on puuttunut tuomioistuinten toimintaan

Puolan ja EU:n välisen oikeusvaltiokiistan juuret ovat Puolan hallituksen viime vuosien päätöksissä. Niiden on katsottu heikentävän oikeuslaitoksen riippumattomuutta maassa.

– Puolassa on laskettu tuomareiden eläkeikää eläköitymisten toivossa ja perustettu esimerkiksi kurinpitolautakunta, joka rankaisee ”väärää mieltä” olevia tuomareita, Allan Rosas sanoo.

– Siksi EU-tuomioistuin on joutunut linjaamaan, että myös kansallisten tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Ja tämä ärsyttää Puolaa.

Rosas muistuttaa, että EU-tuomioistuimen väliintuloon on kuitenkin hyvä syy: kun EU-oikeutta sovelletaan kansallisesti, kansallinen tuomioistuin ei voi olla maan hallituksen ohjailussa.

– Silloin systeemi ei toimisi oikein, hän sanoo.

Yhdessä jäsenvaltiossa annettu laillinen oikeuden päätös hyväksytään ja pannaan täytäntöön sellaisenaan myös toisissa jäsenmaissa. Tätä kutsutaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeksi.

– Mutta jos Puolassa tuomioistuin onkin poliittinen elin, voiko Suomi esimerkiksi sitten lähettää luovutettavaksi henkilöä Puolaan, jos on tarpeen? Nyt on jo olemassa tapauksia, joissa esimerkiksi hollantilainen tuomari on kieltäytynyt kunnioittamasta puolalaista pidätysmääräystä, Rosas sanoo.

Komissiolla ainakin kolme keinoa

Puolan perustuslakituomioistuimen lokakuun alkupuolella tekemä päätös siis panee maan oman perustuslain EU-oikeuden edelle. Lisäksi tuomioistuimen mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 1. artikla on vastoin perustuslakia.

– Tämä artikla toteaa, että on perustettu EU, jolle on luovutettu tietty toimivalta. Eli he käytännössä katsovat, että koko EU on Puolan perustuslain vastainen, Rosas arvioi.

– Se olisi ehkä pitänyt sanoa vuonna 2004, kun Puola EU:hun liittyi.

Muut EU-maat ovat moittineet poikkeuksellista linjausta.

Euroopan parlamentti hyväksyi torstaina päätöslauselman, jossa se katsoo, ettei Puolan perustuslakituomioistuin ole ”laillisesti pätevä eikä riippumaton, eikä siksi ole päätösvaltainen tulkitsemaan maan perustuslakia”.

Parlamentti onkin vaatinut neuvostoa ja komissiota aloittamaan toimet Puolaa vastaan. Käytännössä keskustelussa on väläytelty kolmenlaisia toimia: rikkomusmenettelyä, EU-budjettiin liitetyn oikeusvaltioehdollisuuden käyttöä sekä artikla 7:n mukainen menettelyä.

Mitä ne tarkoittavat?

– Rikkomusmenettelyssä komissio voi nostaa kanteen jäsenvaltiota vastaan. Kanne käsitellään EU-tuomioistuimessa. Näitä kanteita on vuosittain varsin paljon, noin satakunta, ja niitä nostetaan toisinaan myös Suomea vastaan, Allan Rosas sanoo.

– Aina tuomioistuin ei toki ole samaa mieltä komission kanssa. Mutta jos se olisi, eikä jäsenvaltio tätä tuomiota noudattaisi, voisi komissio pyytää tuomioistuinta asettamaan taloudellisia sanktioita.

Sanktiot olisivat käytännössä joko sakkoja menneisyyden rikkomuksista tai uhkasakkoja.

– Tällöin maa joutuu maksamaan tietyn summan päivää kohden koko siltä ajalta, kun rikkomus jatkuu.

Rosaksen mukaan perussopimuksissa ei ole ylärajaa taloudellisille sanktioille

– Ne ovat olleet aika vaatimattomia. Sakot ovat olleet korkeimmillaan 50 miljoonaa euroa tai sitä luokkaa. Uhkasakot maksimissaan puoli miljoonaa per päivä. Totta kai sekin voi rasittaa jäsenvaltion valtiovarainministeriötä, että pitää löytää sakkorahat.

Jos valtio ei maksa sakkoja, ne voidaan komission kannan mukaan vähentää kyseiselle maalle maksettavista maatalous- ja aluetuista.

Puola ja Unkari haastavat oikeusvaltioehdollisuutta

Lopputulos rikkomusmenettelyssä siis on, että tuomittu valtio menettää rahaa.

Rahanmenetykset ovat myös oikeusvaltioehdollisuus-instrumentin seurauksena. Elvytyspaketista sopimisen yhteydessä päätettiin, että komissio voi leikata maalle tarkoitettuja rahoja.

– Tällöin komission pitää voida osoittaa, että rahojen käytöllä esimerkiksi Puolassa on kytky korruptioon. Se on auki, että voisiko komissio osoittaa, että oikeusvaltio-ongelmilla on ollut suora vaikutus rahojen valvontaan ja käyttöön.

Asiasta tekee mutkikkaan se, että myös Puolalla ja Unkarilla on vireillä kanne Euroopan parlamenttia ja neuvostoa vastaan juuri tästä menettelystä.

– Valtiot katsovat, että se on laiton.

Keskiviikkona parlamentti uhkasi komissiota EU-oikeudella, jos se ei aloita toimia. Tämä on Rosaksen mukaan harvinaista.

– Perussopimuksissa sanotaan, että jos jokin EU-elin tai jäsenvaltio ei ole toiminut, vaikka sillä olisi ollut velvollisuus toimia (tällaisessa asiasssa), niin silloin voisi nostaa tällaisen kanteen, hän sanoo.

– Voisin kuvitella, että niin kauan kuin Unkarin ja Puolan kanne on vireillä, ei voida katsoa, että komissiolla olisi velvollisuus toimenpiteisiin. Mutta jos kävisi niin, että Unkarin ja Puolan kanne hylättäisiin, niin ehkä silloin voisi katsoa, että komissiolla olisi velvollisuus tehdä jotain eikä vain päivitellä.

Onko artikla 7:n mukainen menettely "tehoton ase"?

Viimeistä vaihtoehtoa eli artikla 7:n mukaista menettelyä Rosas kutsuu suoraan ”tehottomaksi aseeksi”.

Käytännössä Euroopan komissio tai Euroopan parlamentti voivat tehdä aloitteen menettelystä, jos ne arvioivat, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti EU:n perustana olevia arvoja.

– Tämä aloite menettelyyn on hyväksyttävä parlamentissa, neuvostossa ja huippukokouksessa, Rosas sanoo.

Jos jäsenvaltion katsottaisiin loukkaavan arvoja, voidaan esimerkiksi maan äänioikeutta EU:ssa rajoittaa. Päätös on kuitenkin tehtävä yksimielisesti. Valtio, johon aloite kohdistuu, ei voi äänestää – mutta:

– Unkari on ilmoittanut, että he äänestävät vastaan, jos Puolaa yritetään rangaista.

Rosas arvioi, että tilanne on kaiken kaikkiaan hankala: Puola ja myös Unkari haluavat EU:n edut, mutta eivät noudattaa velvollisuuksia eli yhteisiä pelisääntöjä.

Tällaiseen tilanteeseen ei EU:ssa ole varauduttu.

– Britannia taas toimi sinänsä juridisesti moitteettomasti, että se käytti 50. artiklaa, jossa on proseduurit EU:sta eroamiseen. Sehän on perussopimukseen kirjattu, että EU:sta voi erota.

Vaikeaksi tilanne siis muuttuu, kun maa ei halua erota, mutta ei halua toimia yhteisten sääntöjen mukaan.

– EU:n jäsen ei voi olla vain 50-prosenttisesti.

Rosaksen mukaan akateemisella tasolla on viime aikoina pohdittu, voisivatko muut jäsenvaltiot myös kieltäytyä noudattamasta vastatoimena EU-oikeutta suhteessa Puolaan ja esimerkiksi olla maksamatta sitä osaa jäsenmaksuista, jotka kanavoituvat Puolalle.

Voit keskustella aiheesta huomiseen sunnuntaihin 24. lokakuuta klo 23 saakka.

Lue myös: