Ampumatapaus nosti esiin sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöiden turvallisuuden – päivittäinen väkivallan uhka vaikeuttaa työntekijöiden löytämistä

Hämeenlinnassa sattui kuukausi sitten sosiaali- ja kriisipäivystyksen yksikön vaarallisin tilanne, kun tavanomaisella työkeikalla alettiin ampua. Väkivalta on yleistynyt koko sosiaalialalla.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijät lähtevät usein keikalle niukin tiedoin. Silloin työntekijöiden pitää varautua mihin vain. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Hämeenlinnassa tapahtuneessa ampumatapauksessa sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijät joutuivat vaaraan rutiininomaisessa työtehtävässä. Tehtävään liittynyt mies ja poliisi käyttivät tilanteessa ampuma-asetta.

Ensimmäistä kertaa Kanta-Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystyksen historiassa ampuma-asetta käytettiin niin, että se uhkasi työntekijöiden turvallisuutta.

– Tällaista ei voi odottaa. Mutta tiedossa on, että muualla maassa on ollut tilanteita, joissa työntekijät ovat olleet sivullisia. Tällainen ei ole meidän vallassa, sanoo Kanta-Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystyksen johtava sosiaalityöntekijä Mira Miettinen.

Hämeenlinnalainen Karhuntie 18:a julkisivu ja etupihaa.
Ampumatapaus sattui myöhään perjantaina Hämeenlinnan Kettumäessä. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijät joutuvat usein työssään kohtaamaan kriisin keskellä olevia ihmisiä.

Suomessa ampuma-aseiden aiheuttamat vaaratilanteet ovat sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöille harvinaisia, mutta väkivallan uhka on yleistä. Alalla toivotaan, että työntekijöiden turvallisuutta voitaisiin lisätä, mutta siihen ei ole helppoja keinoja.

Väkivalta on yleistynyt

Tampereen sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikön Taru Herrasen mukaan työntekijät kokevat vaaratilanteita harvoin, koska niitä pyritään ennakoimaan. Vaaratilanteet ovat kuitenkin mahdollisia. Työntekijät joutuvat sietämään työssään jatkuvaa väkivallan uhkaa, aivan kuten muillakin sosiaalialan työpaikoilla.

– Sanallinen uhkailu on päivittäistä, mutta todellisia tapahtumia on harvoin. Väkivalta on lisääntynyt sosiaalialalla koko ajan. En tiedä, mistä se johtuu, kertoo Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.

Tilanne ei ole uusi. Jo vuonna 2016 tehdyn selvityksen mukaan joka kuudetta sosiaalialan työntekijää oli potkittu, nipistetty tai purtu. Joka kymmenes oli joutunut esimerkiksi potkituksi tai lyödyksi.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijät eivät ole ainoita sosiaalialalla, jotka joutuvat kokemaan työssään väkivaltaa. Yleisimmin väkivallan kohteiksi työssään joutuvat lastenkotien, perhetukiyksiköiden, koulukotien ja vammaispalveluiden työntekijät. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen ongelmat johtuvat monesta asiasta. Työntekijät auttavat ihmisiä monenlaisissa tilanteissa: esimerkiksi jos asunto palaa, vanhus on eksynyt tai lapsen luona olevat aikuiset riitelevät humalassa. Usein työkeikalla ollaan myöhään ja viikonloppuisin, jolloin ihmiset saattavat olla päihtyneitä.

Työntekijät joutuvat usein menemään ihmisten koteihin, eivätkä he tiedä, keitä asunnossa on. Työkeikalle lähtevä joutuu valmistautumaan kaikkeen.

– Työn luonne on, että asiat tapahtuvat äkisti niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Lähdettäessä paikalle tietoja on usein niukasti. Monesti ihmiset ovat kriisissä, ja se aiheuttaa tunnekuohun. Silloin he eivät aina käyttäydy rationaalisesti, Mira Miettinen pohtii.

Hän arvelee, että osa väkivallasta jää piiloon. Työntekijät ajattelevat yhä, että tietyissä ammateissa pitäisi sietää asiakkailta kovempaa kohtelua, epäasiallista käytöstä tai jopa väkivallalla uhkaamista.

Väkivallan uhka aiheuttaa työvoimapulaa

Sosiaali- ja kriisipäivystys kärsii muiden sosiaalialan työpaikkojen tapaan työvoimapulasta. Syy voi olla Talentian puheenjohtaja Jenni Karsion mukaan kolmivuorotyö ja työn vaativuuteen nähden liian matala palkka.

Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio arvelee myös väkivallan uhkan vaikuttavan siihen, että alalle ei haluta töihin. Lisäksi se vaikuttaa jaksamiseen.

– Sosiaalialan ammattilaisia on koulutettu riittävästi, jos katsotaan Valviran sosiaalihuollon ammattihenkilörekisteriä. Mutta he eivät pysy töissä työolosuhteiden vuoksi. Siksi tähän pitäisi panostaa.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöiksi ryhdytään harvoin suoraan koulunpenkiltä. Työ vaatii kokemusta erilaisiin tilanteisiin reagoimisesta, eikä mikään koulutus suoraan valmista tällaiseen työtehtävään.

Työntekijöiltä vaaditaan myös rekisteröintiä Valviran laillistamana ammattihenkilönä. Sosiaaliyyöntekijät ovat opiskelleet yliopistossa sosiaalityön maistereiksi. Kriisityöntekijät puolestaan ovat kouluttautuneet ammattikorkeakoulussa yleisimmin sosionomeiksi tai sairaanhoitajiksi. Opinnoissa heitä ei opeteta toimimaan väkivaltatilanteissa, kuten esimerkiksi poliisikoulussa tehdään.

Työn käytännön osaaminen opitaan kunnolla vasta työpaikoilla. Siksi uusia työntekijöitä on vaikea löytää nopeasti.

Työpaikoilla on varauduttava pahimpaan

Työturvallisuuden parantamiseen ei ole helppoja keinoja. Jenni Karsio painottaa työnantajien vastuuta: heidän on pidettävä huolta työturvallisuudesta.

– Työsuojelu ja hyvinvointi ovat nostaneet päätään julkisessa keskustelussa. Sitä ei ole silti vielä nostettu yhdeksi pääasiaksi työn kehittämisessä kaikilla työpaikoilla. Pitäisi aina varautua pahimpaan, koska tilanteita on vaikea ennakoida, Karsio sanoo.

Mira Miettinen uskoo, että työnantajien lisäksi työntekijät voivat itse vaikuttaa turvallisuuteen. He voivat esimerkiksi tuoda esiin vaaratilanteita. Hänestä olisi erityisen tärkeää, että päättäjät pitäisivät huolta siitä, että päivystyksellisen työn tekijöille kohdennetaan riittävästi resursseja. Hänestä on huolestuttavaa, että yhä joillakin alueilla työntekijät joutuvat lähtemään keikalle yksin.

Viranomaisten on tärkeä pohtia näitä asioita yhdessä. Alalla iloitaankin tuoreesta päätöksestä luopua poliisin antaman virka-avun maksullisuudesta sosiaalityössä.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijät ovat ammattiryhmä, jolle yhteiskunnan nurja puoli näyttäytyy. Siksi myös ennaltaehkäisevän työn rahoituksesta täytyisi pitää huolta.

– Silloin ihmiset eivät voisi niin huonosti, Miettinen toteaa.

Voit osallistua keskusteluun 29.10. kello 23.00 saakka.