Huippusäveltäjä Thomas Adès rakastui Sibeliuksen musiikkiin jo lapsena: “Silloin tunsin ensi kertaa, että sinfonian aikana ihminen voi muuttua”

Brittisäveltäjä Thomas Adès vierailee Helsingissä omaa nimeään kantavalla RSO:n festivaalilla.

Thomas Adès on paitsi säveltäjä myös palkittu pianisti ja kapellimestari. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Tiedoksi musiikkikriitikoille. Säveltäjä Thomas Adès ei koskaan lue arvioita. Ei edes silloin, kun ne ovat ylistäviä. Ja hänen kohdallaan ne yleensä ovat.

Yksi aikamme huomattavimmista säveltäjistä saapui Helsinkiin vain hetki sen jälkeen, kun hänen balettinsa, The Dante project (siirryt toiseen palveluun), oli saanut ensi-iltansa Lontoon kuninkaallisessa oopperassa. “Rohkeaa, kaunista ja kertakaikkisen vangitsevaa”, kritiikeissä kuvailtiin (siirryt toiseen palveluun).

“Teos hohti, murisi, jyrisi, kimalsi ja liukui”, arviot ylistivät (siirryt toiseen palveluun).

– Hyvä tietää. En lukenut kritiikkejä, koska olin itse tyytyväinen esitykseen. En halunnut pilata kokemusta, brittisäveltäjä nauraa sydämellisesti.

Tuoreessa baletissa matkataan manalaan kuin konsanaan Danten Jumalaisessa näytelmässä. Yksi baletin osista on Inferno (Helvetti).

Adèsin huumorintajua kuvaa se, että Infernossa on osa nimeltä Ennustajat (mielistelijät ja kriitikot). Vaikuttaa siltä, että säveltäjän mielikuvissa media on paikalla myös helvetissä.

Ja nyt Adès on Helsingissä, Radion sinfoniaorkesterin festivaalilla, joka on nimetty hänen mukaansa.
Hän esiintyy festivaalilla säveltäjän, kapellimestarin ja pianistin roolissa.

Nousi otsikoihin vain parikymmpisenä

Adès aloitti säveltämisen varhain ja teki läpimurtonsa 1990-luvulla poikkeuksellisen nuorena, vain parikymppisenä. Säveltäjää on tituleeraattu ihmelapseksi ja hänestä on veikkailtu muun muassa Benjamin Brittenin (siirryt toiseen palveluun) ja Mozartin (siirryt toiseen palveluun) manttelinperijää.

Otsikoihin hän nousi ensimmäisellä oopperallaan Powder her Face (1995), jonka hän sävelsi vain 24-vuotiaana. Ooppera oli uskalias ja keskittyi Argyllin herttuattaren Margaret Campbellin skandaalinkäryiseen elämään.

Adès on kirjoittanut suuria orkesteriteoksia, kamarimusiikkia, kolme opperaa – ja baletin. Hänen musiikkiaan on luonnehdittu hypnoottiseksi ja lumoavaksi. Soittajille ja laulajille se on haastavaa. Baritoni Mark Stone kuvaili kuolemaa helpoksi tehtäväksi Adèsin Totentanzin (Kuolemantanssin) esittämisen jälkeen Ylen haastattelussa vuonna 2018.

Onko säveltäjä samaa mieltä?

– Yritän tehdä musiikista mahdollisimman vastustamatonta. Sävyjen ja tunteiden täytyy temmata kuulija mukaansa. Pidän siitä, että musiikin päättyessä ihminen kokee olevansa eri paikassa kuin teoksen alussa. Jokin on muuttunut. Siksi muusikoiden täytyy toisinaan kyetä pieniin ihmeisiin, Adès sanoo ja nauraa jälleen matalalta.

Adès on ollut huipulla kohta 30 vuotta. Hän täytti keväällä 50 vuotta. Onko jokin muuttunut?

– Olen rohkeampi tekemään asioista hyvin selkeitä. Jos haluan kirjoittaa yksinkertaista tunteellista melodiaa, olen siinä etevämpi. Aiemmin saatoin tehdä monimutkaista vain siksi, että olin nuori, hän sanoo.

Koronapandemia oli tuotteliasta aikaa Adèsille. Kun konsertit peruttiin, jäi enemmän aikaa olla kotona. – Pystyin keskittymään säveltämiseen. Tietenkään en olisi halunnut, että syy oli se, mikä oli. Se oli yhtä kaaosta, mutta laiha lohtu oli se, että balettini hyötyi ajasta. Kuva: Tiina Jutila / Yle

“Rakastan Sibeliusta”

Jos Adèsin pitäisi valita säveltäjän, kapellimestarin ja pianistin ammateistaan vain yksi, ratkaisu olisi selvä.

– Olen ainut, joka voi kirjoittaa musiikkiani. Sitä ei tee kukaan muu. Sen sijaan on monia kapellimestareita ja pianisteja, jotka ovat vähintään yhtä hyviä kuin minä. Se, mikä on ainutlaatuisesti minua, on säveltäminen.

Adès tunnustautuu Jean Sibeliuksen ihailijaksi.

– Rakastan Sibeliusta. Minulla on hänen musiikkiinsa erityissuhde.

Hän löysi suomalaissäveltäjän jo varhain, pienenä poikana.

– Silloin tunsin ensi kertaa, että musiikki voi puhdistaa ihmisen ja sinfonian kuluessa voi muuttua. Se oli minulle suuri oivallus, hän sanoo.

Adès johtaa Sibeliuksen kuudennen sinfonian festivaalin päätöskonsertissa. Hän pitää teosta suomalaissäveltäjän henkilökohtaisimpana sinfoniana.

– Siinä on vain hän, luonto ja tuuli taivaalla. Sibelius kuuntelee luontoa ja kommunikoi sen kanssa. Hän antaa luonnon muuttaa itsensä. On kuin teoksessa kasvaisi puu, ja Sibelius muuttuisi sen lehdeksi.

Thomas Adès on helpottunut päästessään takaisin yleisön eteen pitkän koronajakson jälkeen. – Sitä ottaa asioita itsestäänselvyytenä. Kun ne viedään pois ja ne saa takaisin, niitä arvostaa entistä enemmän. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Pekka Kuusisto soittaa kuin leivonen

Thomas Adès -festivaalin viimeisessä konsertissa kantaesitetään nimikkosäveltäjän orkesteriteos Märchentänze (Satutanssit). Sen viulusolistina on Pekka Kuusisto. Teos on saanut vaikutteita englantilaisesta kansanmusiikista ja -taruista, joissa on taikuutta, haltijoita ja tonttuja. Mukana on hyvää ja pahaa magiaa. Tunnelmia Adès kuvailee sadun kaltaisiksi.

– Teoksessa on myös osa, jossa leivonen lentää hyvin, hyvin korkealla ja laulaa hengittämättä. Pekan viulu on lintu. Orkesterissa leivosia on kymmenittäin lisää. Ne lentävät ympäriinsä korkealla ja muodostavat eräänlaisen lintujen kuoron.

Vaikka Adès on säveltänyt lähes 80 (siirryt toiseen palveluun) teosta, hän innostuu edelleen kantaesityksistä. Silloin se, mikä vielä hetki sitten oli vain ideana säveltäjän mielessä, muttuu todelliseksi.

– On jännittävää kuulla se oikeasti. Teos on heti tavallaan eri. Kun teos on vielä mielessä, se on kuin kartta. Se muuttuu todelliseksi orkesterin myötä. Aina, kun kuulen teoksen ensi kertaa, muistan, millaista oli jouluna, kun olin lapsi.

RSO:n festivaalin ensimmäinen, Adèsin johtama konsertti on katsottavissa Yle Areenassa. Siinä kuullaan myös Inferno.

Katso ja kuuntele lisää Thomas Adèsin konsertteja:

Omien teosten johtamisessa on etunsa: niiden kohdalla yleensä tietää, mitä säveltäjä on yrittänyt ilmaista. Jos ei tiedä, apu on lähellä. – Koska ne ovat minun kirjoittamiani, voin aina sanoa: no, muutetaan sitä, Thomas Adès nauraa. Kuva: Tiina Jutila / Yle