Andrea muutti miehensä ja teinipoikansa kanssa yksiöön – miljoona asuntopulaan kyllästynyttä berliiniläistä vaatii asuntojen pakkolunastamista

Berliinistä on tullut houkutteleva kiinteistösijoitusten kohde, ja vuokrahinnat ovat nousseet jyrkästi. Syyskuisella kansanäänestyksellä haluttiin siirtää julkiseen omistukseen jopa 240 000 asuntoa.

Monet berliiniläiset syyttävät asuntopulasta suuria kiinteistöyhtiöitä. Tässä mielenosoittajan kyltissä lukee Stadt für Alle eli "kaupunki kuuluu kaikille". Kuva: Omer Mesinger / EPA

Kun saksalainen tekstiilitaiteilija Andrea Milde, 58, palasi neljä vuotta sitten perheineen takaisin kotimaahansa, vastassa oli Berliinin huutava asuntopula.

Espanjassa yli kaksikymmentä vuotta viettäneen paluumuuttajan, hänen puolisonsa Juan Sanchezin sekä tuolloin 15-vuotiaan poikansa Ulisesin ensiasunto oli 25 neliömetrin yksiö.

Aiemmin edullisena tunnetun Berliinin vuokrahinnat ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa, eikä asukkaiden palkkataso ole pysynyt perässä.

Nyt esimerkiksi useilla taiteilijoilla ja kulttuurialan ihmisillä ei ole enää varaa asua kaupungissa, Milde kertoo Ylelle videopuhelussa.

– Tänne on haluttu tulla ainutlaatuisen kulttuurin ja erityisen yhteisöelämän vuoksi. Ennen oli mahdollista tulla ja mennä tietäen, että aina löytää uuden työn ja asunnon.

Useat osoittavat syyttävällä sormella suuria kiinteistöyhtiöitä, jotka ovat ostaneet kaupungilta ja yksityisomistajilta merkittävän määrän asuntoja.

Milde on yksi yli miljoonasta turhautuneesta berliiniläisestä, jotka ilmaisivat syyskuussa haluavansa muutosta tilanteeseen asuntojen pakkolunastamista vaativassa kansanäänestyksessä (siirryt toiseen palveluun).

"Asumisen kaltainen perustarve on annettu Berliinissä kiinteistösijoittajien käsiin", saksalainen Andrea Milde sanoo. Kuva: Philip Kaufmann

"Kilpailussa pärjää saksalaisella sukunimellä"

"Pakkolunastakaa Deutsche Wohnen & Co (siirryt toiseen palveluun)" -kampanja vaatii lakimuutosta vuokra-asuntojen siirtämiseksi julkiseen omistukseen kiinteistöyrityksiltä, joitka omistavat yli 3 000 asuntoa.

Näitä ovat esimerkiksi kampanjan nimessäkin esiintyvä Deutsche Wohnen sekä Vonovia, joilla on hallussaan satoja tuhansia asuntoja.

Berliinin väkiluku on kasvanut kymmenessä vuodessa noin 200 000 asukkaalla. Samalla kaupungissa on noin 200 000 asunnon vaje, kiinteistöfirma Guthmann arvioi (siirryt toiseen palveluun). Vaikka Berliinin vuokrataso ei ole yhtä kallis kuin esimerkiksi Münchenissä, se nousee nopeammin kuin muualla Saksassa.

Berliini gentrifioituu nopeasti. Samalla vuokra-asunnoista on kova kilpailu - yksittäinen asunto voi saada jopa satoja hakemuksia päivässä. Kuva: Felipe Trueba / EPA

Tämä on johtanut valtavaan kilpailuun vuokra-asunnoista – noin 80 prosenttia kaupungin 3,6 miljoonasta asukkaasta asuu vuokralla.

Milden mukaan kilpailussa pärjäävät ne, joilla on saksalainen sukunimi – tilanne voi olla vaikea erityisesti Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta tuleville. Myös Milden espanjalainen puoliso Juan, joka muutti Berliiniin muun perheen edellä, sai etsiä asuntoa puolitoista vuotta.

– Berliinissä yleinen neuvo ulkomaalaiselle on, että asunnon etsimiseen kannattaa ottaa mukaan saksalainen ystävä, Milde sanoo.

Milde kertoo, että yksiössä asuminen oli vaikeaa erityisesti perheen teini-ikäiselle pojalle. Luokkakavereiden vanhemmilla, jotka itse olivat aloittaneet elämänsä Berliinissä vuosikymmeniä aiemmin, oli suuremmat asunnot joihin mahtui ystäviä yökylään.

Andrea Milde, Ulises Sanchez-Milde ja Juan Sanchez kotonaan Berliinissä. Milden mukaan asuntojen hankintaa ei vaikeuta ainoastaan niiden pula, vaan myös monimutkainen byrokratia ja huijaukset. Kuva: Marie Jecke

Perheen nykyisen asunnon kohdalla kävi Milden mukaan tuuri – kaksion löytymiseen kului vain puoli vuotta. Asunto kävi kolmehenkiselle perheelle kuitenkin ahtaaksi koronapandemian aikana, kun työt siirtyivät kotiin.

– Meillä on käytännössä kaksi yksiötä, toinen minulle ja Juanille ja toinen Ulisesille ja tyttöystävälle. Keittiö toimii kohtaamispaikkana, Milde kuvailee.

– Pärjäämme, mutta halutessamme emme voisi muuttaa.

Kansanäänestyksestä poliittista painetta

Pakkolunastamisella halutaan pitää vuokrahinnat kohtuullisempana. Esimerkiksi useat poliitikot ja suuret kiinteistöfirmat kuitenkin argumentoivat, että mahdolliseen pakkolunastamiseen käytettävällä rahalla pitäisi yksinkertaisesti rakentaa uusia asuntoja.

– Meidän on tehtävä molemmat. Pakkolunastaminen on ensimmäinen askel, Milde katsoo.

Äänestystulos ei ole laillisesti sitova. Asuntojen pakkolunastaminen on herättänyt poliittista vastustusta, ja sen uskotaan kohtaavan useita oikeudellisia esteitä.

Berliinissä tehtyjen kiinteistösijoitusten arvo oli The Guardianin mukaan vuosina 2007-2020 enemmän kuin Pariisissa ja Lontoossa yhteensä. Kuva: Filip Singer / EPA

Päätyipä hanke laiksi tai ei, miljoonan ihmisen kannanotto lisää poliittista painetta asuntopulan ratkaisemiseksi. Esimerkiksi vuokra-asuntojen pakkolunastamista vastustava, pormestariksi nouseva sosiaalidemokraattien Franziska Giffey on todennut, että kansanäänestyksen tulosta tulisi kunnioittaa.

– On poliittinen vastuu taata kansalaisten perusoikeudet, ja kunnollinen asuminen on perusoikeus. Kansanäänestys oli erittäin suuri kyllä muutoksen puolesta, mistä olen hyvin ylpeä, Milde sanoo.

Lue myös: