Oppisopimuksesta apua hoitajapulaan – alanvaihtaja Satu Toitturi, 53, opiskelee lähihoitajaksi: “Hymyssä suin saa mennä seuraavaan paikkaan”

Jo joka kolmas lähihoitaja valmistuu oppisopimuskoulutuksesta. Aikuisia alanvaihtajia motivoi varman työpaikan lisäksi opiskeluajalta maksettava palkka.

Savonlinnalainen Satu Toitturi opiskelee lähihoitajaksi oppisopimuksella. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Savonlinnalainen Satu Toitturi, 53, aloitti lähihoitajakoulutuksen verkko-opintoina, mutta vaihtoi pian oppisopimuskoulutukseen. Verkko-opinnot olivat yksinhuoltajalle taloudellisesti mahdoton vaihtoehto.

– Oppisopimuksella opiskelu mahdollistaa elämisen, Toitturi sanoo.

Oppisopimuskoulutuksen suosio perustuu muun muassa opiskelun ajalta maksettavaan palkkaan. Opiskelija on työsuhteessa työnantajaan ja oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan.

Esimerkiksi Savonlinnassa hakijoita lähihoitajien oppisopimuskoulutukseen oli lähes triplasti alun perin tarjolla olleisiin paikkoihin nähden. Siksi lyhyen ajan sisällä aloittavia ryhmiä perustettiin kolme.

Pari vuotta kestävän oppisopimuskoulutuksen järjestävät yhteistyössä Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri ja ammattiopisto Samiedu. Lähiopetusta on keskimäärin 2–4 päivää kuukaudessa.

Oppisopimusopiskelijat tyypillisesti alanvaihtajia

Ensimmäisessä ryhmässä lokakuun alussa aloittanut Satu Toitturi on alanvaihtaja. Hän on ammatiltaan ravintolakokki ja työskennellyt henkilökohtaisena avustajana ennen oppisopimuskoulutusta.

Ravintolakokin työn Toitturi jätti jo yli kymmenen vuotta sitten. Iltoihin ja viikonloppuihin painottuvassa työssä ei voinut laskea turvatun tulevaisuuden varaan.

– Silloin oli tarjolla lähinnä pätkätöitä. Lähihoitajana kaikki on paljon varmempaa, ja työkin on lähempänä kotia.

Toitturi kuvailee kokin työn olleen jaloille raskasta: kiireisessä työssä on paljon seisomista kovalla lattialla. Myös lähihoitaja tarvitsee fyysistä voimaa, se on omanlaistaan arkikuntosalia. Toitturi kertoo pyöräilevänsä työmatkat.

– Minulla on vahvat jalat ja selkä ja käsivarsissakin löytyy voimaa. Se auttaa jaksamisessa.

Oppisopimuksella keskeyttäneitä harvemmin

Tänä vuonna on valmistunut yli viisituhatta lähihoitajaa, joista oppisopimuksella noin kolmannes. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerista kerrotaan, että valmistuneiden oppisopimusopiskelijoiden osuus on lähes puolet suurempi kuin vuonna 2019.

Oppisopimuksella opiskelevat keskeyttävät opintonsa huomattavasti harvemmin kuin lähihoitajakoulutuksessa kaikkiaan.

SuPerin asiantuntija Sari Ojajärvi arvioi oppisopimuskoulutuksen yli puolet pienemmän keskeyttämisprosentin johtuvan aikuisopiskelijoista, joita varma työpaikka motivoi.

Lähihoitaja Helena Oikarinen (vas.) ja lähihoitajaopiskelija Satu Toitturi käyvät läpi yhdessä kotikäynnillä tarvittavia tietoja. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Savonlinnassa lähihoitajan oppisopimuspaikat ovat Sosterin palveluasumisessa, kotihoidossa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

– Meillä on neljä eri osastoa, jotka käymme läpi parivuotisen oppisopimuksen aikana. Minä olen ensimmäiset puoli vuotta kotihoidon puolella, Toitturi kertoo.

Kotihoito on yllättänyt Toitturin monessa mielessä. Hän myöntää sydämensä itkevän välillä verta ihmiskohtaloiden takia. Kohdalle on osunut myös onnellisia esimerkkejä.

– Tässä mennään nopealla rytmillä ja ollaan lyhyitä aikoja ihmisten kanssa. Moni kotihoidon asiakas on kovin yksinäinen ja kaipaa juttuseuraa. Olisi mukava ehtiä ihan vain jutellakin heidän kanssaan.

Työpaikkaohjaaja opiskelijan tukena

Oppisopimusopiskelijalla on tukenaan työpaikkaohjaaja, joka perehdyttää lähihoitajan työhön.

Lähihoitaja Helena Oikarinen ohjaa Satu Toitturia asiakaskäynnillä tottunein ottein. Tänä vuonna Savonlinnaan muuttaneelle Oikariselle oppisopimusopiskelijan kanssa työskentely on tuttua jo aiemmasta työpaikasta Espoossa.

Hän ei koe ohjaamisen vaikeuttavan työtään, vaikka kotikäynnit ovatkin erilaisia kuin yksin tehdessä.

– Oppisopimusopiskelijoita on helpompi ohjata, koska he tietävät mitä tämä työ vaatii ja heillä on myös elämänkokemusta.

Lähihoitajat vaihtuvat tiuhaan

Sosterin kotihoidon asiakas Liisa Innanen, 90, pystyy toimimaan kotonaan pitkälti itsenäisesti. Ikäisekseen hyväkuntoinen Innanen laittaa esimerkiksi itse ruokansa. Hänen luonaan käy päivittäin lähihoitaja, joka annostelee päivän lääkkeet ja laittaa tukisukat jalkaan.

– Minulla ei ole käsissä voimaa, että saisin itse vedettyä sukat jalkaan, Innanen sanoo.

Rollaattorilla liikkuvan Innasen kotona käyvät lähihoitajat vaihtuvat usein. Hän toivoisi samojen hoitajien kotikäyntejä, jolloin he tulisivat tutuiksi.

– Olisi tärkeää, että hoitajat oppisivat tuntemaan potilaan ja potilas hoitajan. Liian paljon he joutuvat nyt kiertämään.

90-vuotiaan Liisa Innasen (kesk.) kotona käyvät lähihoitajat vaihtuvat usein. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Savonlinnan seudulla on useampia Liisa Innasen kaltaisia yhdeksänkymppisiä ja jopa satavuotiaita kotihoidon asiakkaita. Synnyinseudulleen 26 vuotta sitten palannut Innanen on tyytyväinen voidessaan asua edelleen omassa kerrostalokaksiossaan.

– On hyvät lääkärit ja lääkkeet, hän kiittelee.

Helpotusta maata ravistelevaan hoitajapulaan?

Lähihoitajien oppisopimuskoulutus on nostanut suosiotaan ympäri Suomea.

Valtakunnallisesti tuntuva hoitajapula vaivaa Etelä-Savoakin (siirryt toiseen palveluun). Savonlinnan seudulla tarraudutaan työelämässä jo olleisiin alanvaihtajiin tiukasti kiinni, koska nuorten kiinnostus lähihoitajan työhön on ollut alhainen.

Savonlinnassa haki viime kevään yhteishaussa lähihoitajakoulutukseen vain kahdeksan nuorta opiskelijaa, joista neljä aloitti opintonsa elokuussa.

Lähihoitaja Helena Oikarinen pitää oppisopimuskoulutuksen kasvavaa suosiota hyvänä kehityksenä.

– Jos se helpottaa hoitajapulaa, niin minusta oppisopimuskoulutus on vallan mainio ajatus saada lisää työvoimaa. Toki edelleen tarvitaan myös nuorisoasteen koulutusta.

Ala kaipaa arvostusta

Satu Toitturista alalla on petrattavaa ainakin arvostuksen lisäämisessä ja iänikuisessa palkkakeskustelussa.

– Ihmiset, joita autamme arvostavat meitä kovasti, mutta se ei sitten näy tuolla budjeteissa.

Myös Helena Oikarisen mielestä pieni palkankorotus ei olisi pahitteeksi: se voisi motivoida tulemaan alalle kiireiseen kolmivuorotyöhön.

Satu Toitturi näkee itsellään pitkän tulevaisuuden lähihoitajana. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Kotonaan asuvalle Liisa Innaselle lähihoitajat ovat elintärkeitä. Keväällä hän kaatui kotonaan, satutti lonkkansa ja joutui leikkaukseen.

– Menin ihan yhtäkkiä selälleni. Ei minua edes huimannut, mutta ykskaks olinkin lattialla, hän muistelee.

Innanen leikattiin pääsiäisviikolla, ja sairaalasta päästyään hän oli terveyskeskuksessa kuntoutuksessa. Kotiinsa hän pääsi palaamaan kuukauden poissaolon jälkeen.

Satu Toitturi näkee itsellään pitkän tulevaisuuden lähihoitajana.

– Olen varmaan vielä eläkeiässäkin täällä seikkailemassa, jos vain fyysinen suorituskykyni riittää.

Vajaan kuukauden kokemuksella hän sanoo empimättä lähihoitajan työn antoisimmaksi asiaksi ihmiset.

– Täällä on niin ihania ihmisiä, että hymyssä suin saa mennä seuraavaan paikkaan.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 27.10. klo 23 saakka.

Lue myös: