Suomessakin suositun Dyyni-elokuvan jatko-osa vahvistui viimein – tutkija pitää suosion syynä Game of Thronesin jättämää aukkoa

Tietoa jatko-osasta on odotettu, koska Dyyni-elokuvassa tarina jää täysin kesken. Se ei ole ihme, koska lähdemateriaalia eli Frank Herbertin luomaa universumia ei nopeasti kaluta.

Denis Villeneuve ohjaa Dyynille jatko-osan. Kuva: Warner Bros / 2020 BACKGRID UK

Dyyni on ollut Suomessa syksyn suosituimpia elokuvia. Teatterista poistuttuaan katsoja on kuitenkin todennäköisesti pohtinut, onko elokuvalle luvassa jatkoa, sillä tarina jää siinä täysin kesken.

Viimein tiedetään vastaus: Denis Villeneuven ohjaama tieteiselokuva saa jatko-osan. Asiasta uutisoi (siirryt toiseen palveluun)äskettäin muun muassa Hollywood Reporter -julkaisu.

– Tämä on vasta alkua, Villeneuve on itse kommentoinut tulevaa projektiaan.

Jatko-osasta on huhuttu pitkään ja sitä on pidetty jo melkeinpä välttämättömänä: tuore Dyyni-elokuva kun kattaa vain osan lähdemateriaalista, eli Frank Herbertin samannimisestä, vuonna 1965 ilmestyneestä romaanista.

– Ensimmäisessä osassa on pohjustettu lähtökohdat ja kokonaiskuvio, ja kakkososassa ilmeisesti tulevat näkymään romaanissa olevat suuret konfliktit, tieteiskirjailija ja kirjallisuudentutkija Markku Soikkeli toteaa.

Soikkelin mukaan Dyyni-elokuvan menestystä pohjustaa yllättäväkin tulkinta.

– Näen Dyynin pikemminkin fantasia- kuin scifielokuvana. Se on tullut täyttämään fantasia-aukkoa Taru sormusten herrasta -saagan ja Game of Thronesin jälkeen. Dyyni on tullut kuin tilauksesta tarpeeseen, jossa halutaan nähdä komeaa ja suureellisesti toteutettua fantasiaa.

Game of Thronesin Daenerys Targaryen eli Emilia Clarke. Sarja on jättänyt viihdeteollisuuteen fantasianmentävän aukon. Kuva: HBO Nordic

Tieteisfantasian ja scifin välimaastossa

Vuoden 1965 Dyyni-romaani – ja myös sen jatko-osat – ovat innoittaneet sekä elokuvien että televisiosarjojen tekijöitä, mikä ei ole ihme. Sarjan ensimmäisestä romaanista muodostui kulttiklassikko jo omana aikanaan, ja myös scifi-genressä sitä voisi pitää jonkinlaisena edelläkävijänä.

– Herbert sai yhdistettyä romaaniinsa sekä oman aikansa poliittista tilannetta, avaruusoopperaa että sopivaa seikkailullista juonta. Tällaisia teemoja oli toki käsitelty scifissä jo aiemminkin, mutta Herbert osasi rakentaa teokseensa kokonaisen uuden maailman hyvin perusteellisesti – ja myös siten, että se pysyi kasassa. Tällaiseen ei kukaan ollut aiemmin pystynyt.

Dyyni kertoo kolmesta keskenään sotivasta sivilisaatiosta. Yhteiskuntarakennelma on feodalistinen, ja tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti Arrakis-aavikkoplaneetalle. Kirjassa on runsaasti lainauksia etenkin arabikulttuurista.

– Uutisissa näkyvä Lähi-idästä tuleva kuvasto varmaan linkittää elokuvaa nykyhetkeen, mutta eri tavalla kuin kirjassa, jossa arabian kielen sanasto ja islamin käsitteet ovat varsin keskeisessä asemassa. Itse elokuvassa tämä puoli ei pääse oikeuksiinsa.

Markku Soikkelin mukaan Herbertin romaani keikkuu onnistuneesti tieteisfantasian ja scifin välimaastossa.

– Mielestäni tällaisessa genressä mennään usein liiaksi fantasian puolelle ja erilaisia asioita toteutetaan pikemminkin taikuuden kuin tieteen kautta. Herbert on kuitenkin löytänyt onnistuneen kompromissin. Esimerkiksi kirjassa kuvatut hiekkamadot ovat lohikäärmeen kaltaisia, maailmaa hallitsevia superhirviöitä. Kyseessä on kuitenkin nimenomaan ekosysteemiin sovitettu hirviö, jota hyödynnetään pikemminkin scifin kuin fantasian kautta.

Tieteiskirjailija ja kirjallisuudentutkija Markku Soikkelin mukaan ohjaaja Villeneuven elokuva Dyyni ei yllä hänen aiempansa Arrivalin tasolle. Kuva: Markku Soikkeli

Elokuvan ongelmana rohkeuden puute

Denis Villeneuven Dyyni on saanut lähes poikkeutta ylistäviä arvioita – sitä on kutsuttu niin visuaaliseksi elämykseksi kuin kaikkien aikojen avaruusoopperaksikin. Markku Soikkelin mielestä elokuva ei kuitenkaan kaikilta osiltaan toimi, saati sitten että se olisi täydellinen tuote.

– Odotukset ovat toki olleet hyvin korkealla, mutta elokuvan ongelma on ennen kaikkea se, ettei siinä ole uskallettu tehdä rohkeita valintoja. Sama piirre toistui Denis Villeneuven taannoisessa Blade Runner -tulkinnassa: vanhan tarinan päällä ei ollut tarpeeksi omaa näkemystä.

Soikkelin mukaan tämä on varsin erikoista: hän esimerkiksi mieltää Villeneuven Arrivalin (2016) tämän vuosituhannen toistaiseksi parhaaksi scifi-elokuvaksi. Sen juonena toimii scifille keskeinen ja usein käsitelty tilanne, eli ensikontakti maapallon ulkopuoliseen elämään.

Dyyni on kylläkin komeaa katsottavaa, mutta jossakin vaiheessa sitä alkaa vilkuilemaan kelloa – että kuinkakohan kauan tämä vielä kestää.

Edellinen suuren luokan Dyyni-elokuva tehtiin vuonna 1984. Tuolloin puikoissa oli Twin Peaks -ohjaaja David Lynch, ja lopputulosta on yleisesti pidetty pannukakkuna.

– Lynchin versio on tuotannollisesti epäonnistunut, kamala rockhenkinen sekamelska, mutta siitä sentään löytyy omintakeista tulkintaa. Toisaalta pitää muistaa, että kaiken kaikkiaan Dyyni on haasteellista filmattavaa jo pelkästään siksi, että siinä on kolme keskenään täysin erilaista sivilisaatiota. Lisänä tähän tulevat suuren mittakaavan tapahtumat avaruusaluksineen ja kokonaisen planeetan ekosysteemi, Markku Soikkeli summaa.