Hyppää sisältöön

Vapaaehtoiset paikkaavat tukijärjestelmän aukkoja – ahdinko ajaa vähävaraiset perheet anomaan apua Facebookissa

Vapaaehtoisten pyörittämistä hyväntekeväisyysjärjestöistä on tullut tuhansien ihmisten ainoa turva Suomessakin. Apuna ry -hyväntekeväisyysjärjestön mielestä Kelan tukijärjestelmä on pikaisen remontin tarpeessa.

Heidi Jaari on yksi monista vapaaehtoisista, joille hyväntekeväisyys on kutsumustyötä. Apuna ry:n sähköpostiin tulee viikoittain satoja avunpyyntöjä vähävaraisilta. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Heidi Jaari tietää, että Suomessakin on lapsia, jotka eivät voi mennä kouluun, koska heillä ei ole kenkiä. Koronakeväänä 2020 Jaari kuuli lapsista, jotka koulujen sulkeuduttua elivät sipseillä tai kissanruualla.

Perhe voi joutua valitsemaan joko jauhelihapaketin tai lapsen särkylääkkeet, kertoo Apuna ry:n Heidi Jaari lapsiperheiden köyhyydestä Suomessa.

Jaari perusti kuusi vuotta sitten hyväntekeväisyysjärjestö Apuna ry:n, joka toimii pääkaupunkiseudulla pääasiassa Facebookissa. Ryhmään kuuluu yli 12 000 jäsentä.

Päivittäin Jaari sekä Apunan toinen vapaaehtoinen Merja Rantasalmi saavat sähköpostin ja Facebookin kautta satakunta avunpyyntöä vähävaraisilta ihmisiltä. Jaari on nähnyt, miten huonosti yhteiskunta kannattalee heikoimpiaan:

– Hyvinvointivaltiossa ei pitäisi olla niin, että avustusjärjestöt huolehtivat ihmisten välttämättömistä menoista, kuten ruuasta ja lääkkeistä, Jaari toteaa. Silti yhdistyksen jakamasta tuesta valtaosa menee juuri välttämätömiin menoihin.

Apuna ry maksoi viime vuonna vähävaraisten ruokakuluja liki 150 000 eurolla , lääkkeitä 23 000 eurolla, vuokria 42 000 eurolla ja sähkölaskuja yli 8 300 eurolla. Vaatteita yhdistys kustansi vähävaraisille reilulla 17 000 eurolla. Avuntarve on valtava, sillä vastaavia vapaaehtoisten pyörittämiä hyväntekeväisyyssivustoja on perustettu viime vuosina Facebookiin ympäri Suomea.

Tiukilla elävän perheen talous suistuu usein lopullisesti raiteiltaan äkillisen sairastumisen, avioeron tai esimerkiksi sähkölaskun tasauslaskun myötä. Tyypillinen avunhakija on yksihuoltajaksi jäänyt vanhempi, Jaari kertoo.

– Usein apua haetaan liian myöhään, eli silloin, kun jääkaapissa todellakin on vain valo. Ihmiset yrittävät sinnitellä viimeiseen asti ja ajattelevat, että kyllä jokin ratkaisu löytyy. Uskotaan siihen, että asiat jotenkin järjestyvät, vaikka tilanne on hyvin epätoivoinen.

Viime vuonna puhjennut koronaepidemia näytti, että taloudelliseen ahdinkoon voi joutua kuka tahansa.

– Kun joutuu ahdinkoon, on vaikea päästä ylös. Ihminen voi tarvita vain pienen tuuppauksen, että pääsee taas jaloilleen. Jos apua ei tule nopeasti, voi tilanne pahentua, Jaari toteaa.

"Kelan tukijärjestelmä ei toimi"

Jaarilla on selvä näkemys siitä, miksi moni perhe ajautuu liian tiukille. Kelan tukijärjestelmä on sekava ja jähmeä, eikä akuuttiin hätään ole tarjolla apua. Virheellisiä tukipäätöksiä tehdään liikaa ja valitusaika päätöksineen voi viedä viikkoja, Jaari luettelee vapaaehtoistyössään näkemiä epäkohtia.

Erilaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli vähävaraisten perheiden kannattelemisessa on merkittävä, vahvistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjä edustavan Soste ry:n edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti.

Perälahden mukaan sosiaali- ja terveysalan järjestöissä on noin 1,3 miljoonaa jäsentä, ja noin 500 000 on Heidi Jaarin ja Merja Rantasalmen tapaan vapaaehtoistyötä tekeviä. Kun sosiaalityöntekijältä loppuvat keinot auttaa perheitä, vinkkaavat he usein kääntymään muun muassa hyväntekeväisyysjärjestöjen puoleen.

Jaari ja Rantasalmi käyvät perheiden avustushakemukset tarkkaan läpi väärinkäytösten välttämiseksi. Ihmiset joutuvat avaamaan tilitietonsa, tukipäätöksensä ja elämäntilanteensa. Rantasalmella on pitkä työkokemus sosiaalialalta, ja usein hän auttaa ihmisiä hakemaan heille kuuluvia etuisuuksia ja tekemään valituksia väärin tehdyistä tukipäätöksistä.

Taakka on vapaaehtoisille suuri. Lentoemäntänä työskentelevä Jaari on kahden lapsen äiti, ja nipistää aikaa vapaaehtoistyölle silloin, kun lapset ovat koulussa tai nukkumassa.

Haastattelua edeltävällä viikolla vapaaehtoistyötä kertyi Jaarin mukaan nelisenkymmentä tuntia. Aina sekään ei riitä.

– Ihmiset eivät aina tiedä siitä hädästä ja tarpeesta. Sitten tulee sellainen olo, että välittääkö kukaan. Kiinnostaako ketään, että mikä näiden lasten tilanne on.

Juttua korjattu 9.11. kello 12:19: muutettu hyväntekeväisyysjärjestöt-termi sosiaali- ja terveysjärjestöiksi.

Lue lisää: