Piispa Mari Leppänen harrastaa ja ohjaa hiljaisuuden joogaa: "Se hoitaa kehoa ja sielua ja on kuin miniretriitti"

Moni yhdistää joogan muihin uskontoihin kuin kristinuskoon. Mutta kristillistä joogaa on harrastettu Suomessakin vuosikymmeniä. Hiljaisuuden joogaksi sen kehitti helsinkiläinen sairaalapappi Heli Harjunpää.

Hiljaisuuden jooga hoitaa kehoa ja sielua
Hiljaisuuden jooga hoitaa kehoa ja sielua

Littoisten seurakuntakodin avara sali on hämärä. Muutamat elävät kynttilät ja ohjaajan lukuvalo hehkuvat himmeästi.

Paikalle on kokoontunut seitsemän naista ja yksi mies. Jumppamatot heitetään auki ja tunti alkaa. Hiljaisuuden jooga on nimensä mukaisesti rauhallista liikuntaa.

Meidän joogatuntimme Littoisissa koostuu monista normaalin joogatunnin liikkeistä, eli välillä tasapainoillaan, tehdään soturiasentoja, ollaan lapsen lepoasennossa ja rentoutetaan kehon eri osia.

Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen joogaa muiden mukana. Hän on harrastanut sitä noin neljä vuotta eli siitä asti, kun Hiljaisuuden joogaa on järjestetty. Sairaalapappi Heli Harjunpää rekisteröi harjoituksen vuonna 2019.

Leppänen on käynyt myös peruskurssin, eli voi tuurata ohjaajaa tarvittaessa.

– Olin mukana, kun Harjunpää alkoi kehittää tätä vastauksena ihmisissä olevaan tarpeeseen. Hengellisyys on murroksessa ja ihmiset kaipaavat kokonaisvaltaista hengellisyyttä, kehollisuutta ja hiljaisuutta. Harjunpää on sairaalapappi ja tekee työtä vanhusten kanssa. Hän huomasi, miten olennaista eri-ikäisten ihmisen hyvinvoinnille on ottaa ihminen huomioon kokonaisvaltaisesti, kertoo Leppänen.

Hiljaisuuden jooga houkuttelee etsijöitä kirkon piiriin

Hiljaisuuden joogan kehittäjä Heli Harjunpää on kouluttanut ohjaajia yhteistyössä Hiljaisuuden ystävät -yhdistyksen kanssa vuodesta 2019. Heitä on valmistunut noin 50.

Valtaosa ohjaajista on kirkon työntekijöitä eri puolilta Suomea. Hiljaisuuden jooga onkin jo muodostunut osaksi monien seurakuntien toimintaa.

– Hiljaisuuden jooga on avannut kirkon ovet uusille yleisöille. Moni sellainen ihminen, jolle jooga on jo muutenkin läheinen harrastus, on ilahtunut, kun kotiseurakunnasta on löytynyt hänelle jotakin erityisen sopivaa, kertoo sähköpostitse tavoitettu Harjunpää.

Piispa Mari Leppänen vahvistaa, että Hiljaisuuden jooga on ollut monelle polku kirkon yhteyteen. Kirkko haluaisi tavoittaa aiempaa paremmin muun muassa nuoria naisia, ja tämäntyyppinen toiminta kiinnostaa heitä.

Hiljaisuuden joogassa tehdään muun muassa soturiasentoja, joissa vahvistuvat kehon lihakset. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Ihmiset kaipaavat Leppäsen mukaan monenlaista hengellisyyttä.

– Osa löytää tiensä edelleen jumalanpalvelukseen tai vaikkapa kuoroon. Samaan aikaan esimerkiksi pyhiinvaellukset kasvattavat suosiotaan. Niissä yhdistyvät myös kehollisuus ja syvien elämänkysymysten kysyminen. Samoin Hiljaisuuden jooga on monille reitti kristillisen perinteen pariin, pohtii Leppänen.

Leppänen painottaa, että kirkon on tärkeää löytää erilaisia tapoja lähestyä ihmisiä.

– Tässä ajassa on paljon henkistä ja hengellistä etsintää. Jos kristillinen traditio ei pysty käymään vuoropuhelua etsijöiden kanssa, menetämme paljon. Kirkon täytyy tarjota erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa hengellisyyttä.

Sopiiko jooga evankelisluterilaiseen kirkkoon?

Piispa Mari Leppänen sai vastata Hiljaisuuden joogaa koskeviin kysymyksiin varsinkin vuosi sitten, ennen kuin hänet valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi. Kaikki evankelisluterilaisen kirkon piirissä eivät hyväksy uusia tuulahduksia.

Hiljaisuuden joogan perusta on kristillinen. Tunnin aikana ohjaaja lukee vanhoja, kristillisiä rukouksia, ja ohjaajan lukeman virren tahtiin tehdään yksi harjoitus. Mukana on myös kehollinen rukous, jonka aikana kädet kurotetaan ylös ja välillä keho laskeutuu alas kiitokseen.

Piispa Mari Leppänen kertoo, että kristillistä joogaa on harjoitettu maailmalla jo vuosikymmenien ajan. Hiljaisuuden jooga liittyy samaan jatkumoon.

– Moni kiireinen kaipaa lepoa ja rauhoittumista. Tämä on kuin miniretriitti, jossa saa hetkeksi pysähtyä, ja saa samalla hoitaa omaa kehoaan.

Kirkko tarvitsee uusia toimintamuotoja ja vanhojen aarteiden uudelleen löytämistä. Kirkkoa ei hänen mukaansa olisi tänä päivänä, jos se ei olisi eri aikoina pystynyt puhuttelemaan erilaisia ihmisiä eri tavoin.

– Meillä on pitkään korostunut opettaminen ja pään sisäinen maailma, tieto Jumalasta. Nykyään, kiireisessä elämässä korostuu kokonaisvaltaisen hengellisyyden kaipaus, pyhän läsnäolo. Tämä aika korostaa yksilöllisyyttä, samalla kaipaamme yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteys voi olla esimerkiksi pyhiinvaelluksella myös sanatonta.

Meidän tuntimme päättyy normaalien joogatuntien tapaan loppurentoutukseen. On jännittävää olla elävien kynttilöiden valossa, kirkollisessa tilassa. Joillakin paikkakunnilla Hiljaisuuden joogaa on järjestetty myös kirkoissa. Se tuo hiljentymiselle jopa tavallista syvemmän vaikutuksen.

Tunnin päätyttyä ryhmä kömpii rauhallisesti pystyyn. Kun ohjaaja sanoo, että seuraava kerta on syksyn viimeinen, monet huudahtavat pettyneinä. Kokoontumisia päätetäänkin jatkaa ainakin joulukuulle.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 7.11. kello 23.

Lue lisää: