Kurikka perui yläkoululaisten vierailun lihantuotantoa arvostelevassa näyttelyssä, taideala kritisoi – "Taiteen tehtävä ei ole vain viihdyttää"

Koululaisten vierailut taidelaitoksissa ovat synnyttäneet intohimoja ennenkin. Aiemmin on kuohuttanut paljas pinta, nyt kriittinen katse lihatuotantoon oli liikaa. Kurikasta ei tehdä taidetestauskäyntiä Seinäjoen taidehalliin.

Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin videoteos Ei tietoja hahmottaa, millaista maailmaa eläinteollisuus luo. Teos on esillä Siat-näyttelyssä Seinäjoen Taidehallissa. Kuva: Laura Gustafsson & Terike Haapoja

Seinäjoen taidehallin Siat-näyttelyn ympärillä kuohuu. Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin näyttely esittelee lihatuotantoa kriittisessä valossa.

Kurikan sivistysjohtaja teki johtoryhmän tuella poikkeuksellisen ratkaisun ja päätti perua yläkouluikäisten Taidetestaajat-vierailun näyttelyyn. Syynä oli teosten yhteiskunnallinen kantaaottavuus. Asiasta vanhemmille lähetetyn koulun Wilma-viestin mukaan koulujen tehtävä ei ole "pakkosyöttää tiettyä vakaumusta" oppilaille.

Päätös oli pettymys Taidetestaajat-toiminnan päällikkö Joonas Keskiselle. Hän on töissäSuomen lastenkulttuurikeskusten liitossa, joka organisoi koululaisten vierailuja taidetapahtumiin. Keskisen mielestä nyt on unohtunut se, että taiteen tehtävä ei ole vain viihdyttää.

– Taide ottaa usein kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja tuo esiin aiheita, joista ei muuten tulisi puhuttua, Keskinen sanoo.

Näyttelyssä on esillä kolme teosta. Ne käsittelevät sikojen merkitystä ihmisille sekä eläintuotantoa ja sen ekologisia ja eettisiä vaikutuksia. Taidetestaajien vierailuilla oli tarkoitus rohkaista nuoria muodostamaan oma mielipide asioista.

– Se on Taidetestaajissa koko homman juju. Taiteen lukutaito on tärkeä asia. Teoksia ei pidä ottaa annettuna, vaan kriittisesti pohtia, kenen näkökulmasta asioita esitetään ja kuka saa puhua.

Keskisen mukaan näyttelyssä ja vierailulla huomioidaan se, että joukossa on todennäköisesti myös lapsia, joiden vanhemmat omistavat sikaloita.

– Kenestäkään ei vierailulla tehdä silmätikkua, eikä kenenkään elinkeinoa kritisoida. Se on aidosti fiksua kasvatustyötä, Keskinen sanoo.

“Ei pidä kääntää selkää”

Kaupungin päätöstä ihmettelee myös kuvataiteilija Teemu Mäki. Hän on syntynyt Kurikan naapurissa Lapualla. Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana ja vaasalaisen Kuntsin museon hallituksen jäsenenä hänellä on tiiviit yhteydet Pohjanmaalle.

– Se oli kehno päätös, Mäki sanoo ja jatkaa:

– Kun kyseessä on aihe, josta on suurta erimielisyyttä, kuten vaikka eläinten oikeudet tai lihansyönti, järkevä reaktio ei ole missään tilanteessa keskustelun kieltäminen ja selän kääntäminen. Kaikkien etu on aktiiviisesti etsiä keskusteluyhteyttä.

Mäen mielestä koulun tehtävä on opettaa juuri keskustelemaan. Silloin koululaisten vieminen näyttelyyn, jossa käsitellään “tulenarkaa” aihetta, antaa oppilaille pohdittavaa.

– Se on paras mahdollinen pedagoginen tilanne. Se ei ole pakkosyöttöä. Tunnen Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin työn hyvin. Heidän kantansa on selkeä eläinten oikeuksien ja vegaanien puolustajana, eivätkä he ole neutraaleja. Se ei kuitenkaan tee näyttelystä aivopesuyritystä, Mäki sanoo.

Teemu Mäki näkee, että taiteen tehtävä on olla avoimen ja kriittisen keskustelun paikka.

– Keskustelua eläinten oikeuksista ja ihmisen suhteesta muihin lajeihin voidaan käydä kuvilla, teksteillä, tilastoilla. Taide on tärkeä moraaliin liittyvissä kysymyksissä. Niitä ei voi ratkaista vain tieteellä. Pelkistä faktoista ei voi johtaa moraalisia arvoja. On pakko käydä yhteistä keskustelua siitä, mitä on hyvä elämä, Mäki sanoo.

Videoteoksessa Nimetön (Elossa) Paavo-sika sai selkäänsä valjaat, joihin kiinnitettiin kamera. Kuva: Laura Gustafsson & Terike Haapoja

Paljas pinta aiheuttanut närää

Koululaisten tutustuminen taiteeseen ei ole edennyt täysin kitkatta aiemminkaan. Yle uutisoi vuonna 2018 useista tapauksista juuri Pohjanmaalla.

Compania Kaari & Roni Martinin flamenco-esitys Kill Carmen kiersi maata 2018 ja oli osalle vanhemmista liikaa. He kielsivät taidetestaajat-vierailun lapsiltaan. Syynä oli paljas pinta, jota pidettiin sopimattomana.

Myös ooppera sekä Kiasman näyttely, jossa käsiteltiin sukupuoli-identiteettiä, miellettiin vanhoillislestadiolaisilla Pohjois-Pohjanmaan alueilla sopimattomiksi.

Lue aiheesta:

Teemu Mäki ei usko, että tapaukset rajoittuisivat vain Pohjanmaalle. Sama voi tulla eteen missä vain. Hänellä on aiheesta myös omakohtaista kokemusta. Hänen tanssiteoksensa Homo Secundus esitettiin Kuopiossa suurelle joukolle taidetestaajia.

– Siitä syntyi jälkipyykki. Tuli yleisönosastokirjoituksia ja kielteistä palautetta. Väitettiin, että jotkut oppilaat olivat nolostuneet ja kokeneet epämiellyttäväksi, että näyttämöllä oli jossain kohtaa alastomuutta ja kiroilua. Osa oppilaiden vanhemmista oli tuohtunut jälkeenpäin.

Mäki kertoo olleensa itse esityksessä paikalla ja kohdanneensa uteliaan ja keskustelevan joukon nuoria.

Mäki ei pidä Siat-näyttelyyn liittyvää kiistaakaan erityisen paikallisena tai eteläpohjalaisuuteen liittyvänä.

– Etelä-Pohjanmaalla on taideammattilaisten joukossa huono maine. Ajatellaan, että se on konservatiivinen takahikiä, missä taiteella ei ole hyvä hengittää. Se on vain osatotuus, Mäki sanoo ja jatkaa:

– Etelä-pohjanmaalla on myös vastakkainen perinne, joka on taiteelle hyödyllinen. Se on se omapäisen, jääräpäisen ja röyhkeän itsenäisyyden perinne. Arvostetaan sitä, että joku tekee, mitä itse tykkää, uskoo omaan asiaansa ja haluaa avoimesti ilmaista itseään.

Mäki näkee, että aiemmat kohut taidetestauksen ympärillä kertovat siitä, että hanke on kokonaisuudessaan onnistunut.

– Sen kautta on taluteltu taiteen ääreen valtavan isoja nuorisojoukkoja, jotka muuten eivät olisi taidejuttuihin törmänneet.

Siat-näyttelyssä on esillä kolme teosta Terike Haapojalta ja Laura Gustafssonilta. Ne käsittelevät sikojen merkitystä ihmisille sekä eläintuotantoa ja sen ekologisia ja eettisiä vaikutuksia. Kuva: Jenni Latva, Seinäjoen taidehalli

Yhteiskunnallisuus pysyy listalla

Taidetestaajien Joonas Keskisen mukaan koululaisvierailuilla on aina ollut haastaviakin aiheita, mutta niissä on huomioitu koululaisten ikätaso. Niin myös Siat-näyttelyssä.

– Nykyisin myös erilaiset uskonnolliset ryhmät osataan huomioida ohjelmistovalinnoissa paremmin. Kompromissit taidesisällöissä eivät ole hyvä juttu, mutta kun valitsemme kohteita, täytyy pitää huoli, että emme aseta nuoria hankalaan asemaan, Keskinen sanoo.

Kouluissa käydään nykyisin yläasteen oppitunneilla läpi vaikeita aiheita kuten vaikkapa ilmastonmuutosta. Keskinen vakuuttaa, että yhteiskunnalliset sisällöt eivät poistu taidetestaajien listalta jatkossakaan.

– Monet ovat jo vierailleet Siat-näyttelyssä, eikä vastaavaa haloota ole muualla syntynyt. Olen nähnyt näyttelyn itsekin. Minulla on vahva käsitys, että siinä ei kerrota yksipuolisesti totuuksia, vaan herätellään keskustelua ja pohditaan asioita.

Keskinen kertoo, että Taidehallin kanssa on kuitenkin jo sovittu, että kurikkalaisille kouluryhmille vierailu voidaan toteuttaa niin, että Siat-näyttely poistetaan listalta. Sen sijaan tutustutaan Taidehallin muihin esillä oleviin kokonaisuuksiin.

– Suhtaudun taidesisältöjen muuttamiseen ja sensuuriin erittäin vastustaen, mutta on tärkeää, että yläkouluikäisiä nuoria ei aseteta liian hankalaan asemaan heidän omassa elinpiiriissään.

Tärkeintä Keskisen mielestä on, että myös kurikkalaiskoululaiset pääsevät taiteen pariin.

Taidetestaajat-ohjelma vie joka vuosi Suomen kahdeksasluokkalaiset vierailulle yhteen tai kahteen taidekohteeseen eri puolella Suomea. Päärahoittajana on Suomen kulttuurirahasto. Mukana rahoittajina ovat lisäksi Svenska kulturfonden sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.

Mitä mieltä artikkelista? Voit keskustella aiheesta 5.11. klo 23 asti.

Lue lisää aiheesta: