Hyppää sisältöön

Karita Viitanen, 28, ei hahmota ajan kulumista kuten muut – aikasokeus on ristiriitainen nimitys monien tunnistamalle ilmiölle

Aikasokeus ei ole virallinen diagnoosi, mutta ilmiö sinänsä on todellinen. Arkisetkin asiat, kuten suru tai väsymys voivat vaikuttaa ihmisen kykyyn hahmottaa aikaa.

Karita Viitanen on usein myöhässä tai reilusti etuajassa, mikä aiheuttaa arjessa monenlaisia väärinkäsityksiä ja ongelmia. Kuva: Karita Viitanen

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tamperelainen Karita Viitanen kertoo aikasokeudestaan. Toimittajana Jani Nivala.

– Me koemme maailman hiukan eri tavalla kuin muut. Vähän niin kuin värisokeat ihmiset, mutta meillä se vain liittyy aikaan, sanoo tamperelainen 28-vuotias Karita Viitanen.

Hän puhuu aikasokeudesta. Tällaista nimitystä kuulee toisinaan käytettävän ihmisistä, joiden on vaikea hahmottaa, mitä ehtii saada aikaiseksi vaikkapa kahdessa tunnissa.

Viitaselle ajan hallintaan liittyvät haasteet voivat olla hyvinkin arkisia.

– Esimerkiksi jos pitää aamulla käydä suihkussa, meikata ja kuivata hiukset, en osaa arvioida meneekö siihen 15 vai 45 minuuttia.

Karita Viitanen kokee kärsivänsä aikasokeudesta. Kuva: Marko Närhi

Neuropsykologiaan erikoistuva psykologi Johanna Stenberg tuntee ilmiön ja myös termin ongelmallisuuden. Aikasokeus ei ole virallinen diagnoosi eikä monelle ammattilaisellekaan tuttu käsite, mutta ilmiö sinänsä on todellinen.

– Potilaat tai asiakkaat eivät käytännössä koskaan tule sanomaan, että hei apua olen aikasokea. Se on tavallisesti osa muuta ongelmavyyhtiä.

Karita Viitasella on aikuisiällä diagnosoitu ADHD, johon aikasokeuden käsite usein yhdistetään.

Stenbergin mukaan taustalla ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla minkäänlaista aivotoiminnan häiriötä, vaan ihan arkisetkin asiat, kuten erilaiset tunnetilat, suru tai väsymys, voivat vaikuttaa kykyyn hahmottaa aikaa.

Ajanhallintaa voi opetella

Aikasokeuden käsite tai tarkka tunnistaminen ei Stenbergin mukaan ole terveydenhuollon piirissä tärkeää, eikä siihen siksi oikein ole menetelmiäkään.

– Ajan prosessoinnin häiriö ei tällä hetkellä ole diagnostinen kriteeri millekään tietylle sairaudelle tai häiriölle, eikä se ole juuri koskaan kenenkään ainoa ongelma, johon hoitoa kohdentamalla voisi oleellisesti parantaa ihmisen elämää.

Aikasokeaksi itsensä kokeva voi opetella ajanhallintaa samoilla käytännön keinoilla kuin kuka tahansa. Käytännön työssä ensisijaisia asioita ovat kalenterien, ajastimien ja huolellisten etukäteissuunnitelmien käytön harjoittelu.

Stenbergin mukaan kuntoutuksellisessa työskentelyssä aloitetaan usein ajankäyttöpäiväkirjan pitämisellä. Sen jälkeen seurataan muutamia päiviä, mihin henkilön aika todellisuudessa menee ja kuinka hyvin se vastaa hänen omaa kokemustaan.

– Tämä on hyvä tapa löytää ne kohdat, joihin vaikuttamalla arjen ongelmat vähenevät.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 14. marraskuuta kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi: