Hyppää sisältöön

Kirjailija ja taiteen akateemikko Kirsi Kunnas on kuollut

Kunnas tunnettiin muun muassa runokokoelmista Tiitiäisen satupuu ja Hanhiemon iloinen lipas. Kunnas kirjoitti myös aikuisille ja toimi suomentajana.

Kirsi Kunnas tunnettiin muun muassa runokokoelmista Tiitiäisen satupuu ja Tiitiäisen runolelu
Kirsi Kunnas tunnettiin muun muassa runokokoelmista Tiitiäisen satupuu ja Tiitiäisen runolelu

Taiteen akateemikko ja kirjailija Kirsi Kunnas on kuollut 96-vuotiaana. Asiasta kertoi STT:lle Kunnaksen perhepiiri.

Kunnas tunnettiin parhaiten lastenrunoistaan, muun muassa kokoelmista Tiitiäisen satupuu (1956) ja Tiitiäisen runolelu (2002). Hän kirjoitti myös aikuisille suunnattua lyriikkaa ja suomensi proosaa.

Kunnaksen ura runoilijana ja kirjailijana alkoi 1940-luvun lopulla. Kunnaksen sadut ja tarinat sekä taiteilijan omaperäinen kielellinen leikittely auttoivat sotien jälkeistä Suomea toipumaan.

Alla olevalla videolla Kunnas keskustelee Tiitiäisen tarinoista Ylen haastattelussa vuonna 2017.

Kunnas oli taiteilijaperheen taimi

Kirsi Kunnas syntyi taiteilijaperheeseen Helsingissä joulukuussa 1924. Hänen isänsä oli kuvataiteilija Väinö Kunnas ja äitinsä taidemaalari Sylvi Kunnas.

Jo lapsuus oli kulttuurin värittämä. Perheen tuttavapiiriin kuului kirjailijoita kuten Olavi Paavolainen ja Joel Lehtonen. Kunnas kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944 ja julkaisi esikoisrunokokoelmansa Villiomenapuu jo vuonna 1947. Hän oli sitä kirjoittaessaan vain 22-vuotias.

Kunnas kertoi, että hän koki runojen kirjoittamisen normaaliksi nuoren ihmisen tarpeeksi.

– Jotkut kirjoittavat päiväkirjoja mutta huomasin että valehtelisin päiväkirjaan. Minulla oli luova tarve muuttaa todellisuutta, Kunnas luonnehti Ylelle.

Kunnas oli yksi keskeisistä modernisteistamme, jotka uudistivat sodan jälkeen suomalaista lyriikkaa ja halusivat luopua mitallisuudesta, jonka katsoivat kahlitsevan runoutta.

"Sinne on kätkettävä arvoitus"

Kunnaksen tuotanto on laaja. Siihen kuuluu useita runo- ja lorukirjoja niin aikuisille kuin lapsillekin.

Kunnas teki myös huomattavan uran suomentajana. Hänen kääntäjän taitonsa tulevat esiin muun muassa Lewis Carrollin teoksessa Liisan seikkailut ihmemaassa (1974) ja García Lorcan Mustalaisromansseissa (1976).

Suuri yleisö tuntee hänet kuitenkin ennen kaikkea lastenkirjoista Hanhiemon iloinen lipas (1954) ja Tiitiäisen satupuu (1956). Tiitiäisen tuutulaulu ja Herra Pii Poo ovat jo yli kuudenkymmennen vuoden ajan lohduttaneet ja riemastuttaneet lukemattomissa suomalaiskodeissa.

Kunnaksen tuutulaulun säkeet “Posket on tehty puolukasta, tukka naavatuppurasta, silmät on siniset tähdet” ovat suomalaista kansallisaarteistoa.

Kunnas kertoi myöhemmin, että Tiitiäisen hahmo syntyi, kun Kunnaksen siskolle syntyi pieni peikonnäköinen tyttö, jolle Kunnas kirjoitti tuutulaulun.

Tiitiäisen tarinoita -teos ilmestyi vuoden myöhemmin. Runoilija itse luonnehti Tiitiäis-saagaansa ja omaa tuotantoaan vuonna 2017 näin:

– Kirjoittaessani ajattelin, että sinne on kätkettävä arvoitus, koska se aktivoi lukijaa keksimään itse. Lapset löytävät sieltä paljon kaikenlaista. Minä en edes itse tiedä, mitä kaikkea olen sinne kätkenyt.

Anarkismia ja huumoria samoissa säkeissä

Kunnas onnistui riimittelyllään uudistamaan runoutta ja nostamaan kotimaisen lastenkirjallisuuden uudelle tasolle. Hänen ansionsa noteerattiin lukuisilla palkinnoilla.

Niistä viimeisimpiä on Eino Leino -palkinto vuodelta 2018. Kunnasta kiitettiin tuolloin sanoilla leikittelystä sekä huumorin ja anarkistisen filosofoinnin yhdistämisestä.

Kunnas itse puhui paljon siitä, että lapsille on tärkeää lukea ääneen.

– Siinä ollaan yhteydessä ja yhteys on tärkeä. Se antaa sanoille ihan toisenlaisen kaikupohjan ja toimii ihan toisella tavalla kuin mekaaninen lukeminen, Kunnas kertoi Ylelle vuonna 2018.

Riimittelyn taito siirtyi muusikkopojille

Myös Kirsi Kunnaksen puoliso, Jaakko Syrjä, on kirjailija. Syrjä oli myös Väinö Linnan ystävä ja seurasi Tuntemattoman sotilaan syntyä läheltä.

Yhdessä Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä muodostivat yhden tamperelaisen kulttuurielämän rakastetuimmasta pariskunnista, jotka nähtiin usein kunniavieraina erilaisissa taidetapahtumissa.

Heidän lapsiaan ovat muusikot Mikko Syrjä ja Martti Syrjä, jotka tunnetaan Eppu Normaali -yhtyeen lauluntekijöinä. Riimittely ja rytmin taju tulivat Syrjän pojille veren perintönä.

Kunnaksen tie kulki Helsingistä Tampereelle ja sen kupeeseen Ylöjärvelle, Takamaalle, josta Kirsi Kunnas perheineen osti vanhan kansakoulun jo 1960-luvulla. Kunnas menetti isänsä varhain, sairasti nuoruudessaan tuberkuloosin, haaveili kuvataiteilijan urasta ja päätyi runoilijaksi.

Puu oli Kunnaksen tuotannossa tärkeä ja keskeinen symboli. Hän luonnehti sen merkitystä vuonna 2014.

– Puu kertoo kasvusta, elämisestä ja toisenlaisesta maailmasta, joka kestää kauemmin kuin ihmisen elämä. Puuthan elävät meitä vanhemmiksi. En tiedä, mitä ne kokevat. Mutta kun ajattelee, että hyvänen aika, puut ennen minua ja minun jälkeeni.

Kunnas sai muun muassa Pro Finlandian 1973 sekä Aleksis Kivi -palkinnon vuonna 2012. Taiteen akateemikoksi hänet nimitettiin vuonna 2009. Joulukuussa hän olisi täyttänyt 97 vuotta.

Mitä muistoja sinulla on Kirsi Kunnaksen teoksista? Voit keskustella aiheesta 9.11. klo 23:een saakka.

Lue myös: