Näkymätön sukupuoli

Moni muunsukupuolinen kokee olevansa yhteiskunnassa näkymätön. Tekeillä oleva translain muutos ei juuri paranna muunsukupuolisten asemaa, sillä se ei sisällä kolmannen sukupuolen käyttöön ottamista.

Juuli Koskinen kuuli parikymppisenä bileissä sanan, joka muutti hänen elämänsä.

Oli vuosi 2011, ja Koskinen opiskeli Virossa. Suomi-bileissä hän törmäsi amerikkalaiseen Suomi-faniin. Heillä tuli puhetta sukupuolesta, ja uusi ystävä mainitsi termin non-binary, jota Koskinen ei ollut aiemmin kuullut.

Bileiden jälkeen hän googlasi sanan ja löysi sille suomenkielisen vastineen, muunsukupuolinen, ei-binäärinen.

– Huomasin termin kuvastavan minua tosi hyvin. Tätä minä olen ja tätä minä haluan olla.

Muunsukupuolisuudella tarkoitetaan sukupuoli-identiteettiä, joka ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen identiteetti, vaan näiden yhdistelmä tai jotain aivan muuta.

Juuli Koskinen määrittelee itsensä näin:

– En ole mies tai nainen vaan jotain siitä väliltä. Periaatteessa vähän kumpaakin ja vähän niin kuin ei kumpaakaan.

Bileistä on kulunut aikaa kymmen vuotta.

Koskinen kertoo, että itseään kuvaavan sanan löytäminen on tuntunut vapauttavalta. Hän saa olla siinä sukupuolessa, mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Mutta yhteiskunnassa muutosta sukupuolten suhteen ei ole tapahtunut. Juridisesti Suomessa on edelleen vain miehiä ja naisia, eikä vireillä oleva translain uudistus ole tuomassa asiaan muutosta.

– Olemme kuin kummituskansaa, olemme olemassa ja samalla emme ole olemassa.

Koskinen puhuu muunsukupuolisuudestaan avoimesti, sillä hän haluaa jakaa tietoa siitä, että on olemassa monenlaisia ihmisiä ja vanhempia.

Tyttönä oleminen oli vaihe

Kolme-neljävuotiaana Juuli Koskinen luuli olevansa poika.

1990-luvun Iisalmessa sukupuolijako oli binäärinen, oli vain tyttöjä ja poikia.

Koskinen muistelee, että kasvaessaan isommaksi ajatus poikana olemisesta ei kuitenkaan tuntunut enää omalta.

11–13-vuotiaana hän halusi sopeutua joukkoon ja yritti olla niin kuin muutkin. Olla tyttö eli se, joksi hänet on syntyessään määritelty.

– Joku voi ajatella, että muunsukupuolisuus on joku vaihe elämässä, mutta minulle tyttönä oleminen oli vaihe.

16-vuotiaana Koskinen muutti Iisalmesta Ouluun lukioon, sillä koki pienet piirit ahdistavana. Oulussa hän alkoi pukeutua ja käyttäytyä maskuliinisemmin.

Nyt Juuli Koskinen on 32-vuotias muunsukupuolinen, kahden lapsen vanhempi, joka on naimisissa miehen kanssa.

Yhtälö on monille vaikea ymmärtää.

Hän on tottunut silmien pyörittelyyn ja hymähdyksiin kertoessaan sukupuolestaan.

– Kaikilla on minusta oletus, että olen nainen, sillä näytän tietyllä tavalla naiselta.

Oululainen muunsukupuolinen Juuli Koskinen istuu sohvalla
Tiettyyn rooliin lokeroiminen on aiheuttanut Juuli Koskiselle ahdistusta. Video: Paulus Markkula / Yle.

Muunsukupuolinen vanhempi

Juuli Koskinen on synnyttänyt kaksi lasta. Hänelle siinä ei ole mitään ristiriitaista.

– Olen vain ihminen, joka on raskautunut, kantanut lasta mahassaan ja synnyttänyt. Sen jälkeen olen imettänyt ja kasvattanut heitä vanhempana.

Koskisen kokemuksen mukaan yhteiskunta haluaa lokeroida hänet äidiksi ja naiseksi, sillä yleinen ajatus on, että ainoastaan naiset synnyttävät ja imettävät.

– Terveydenhuollossa minun täytyy valita, menenkö kaappiin vai valmistaudunko selittämään, etten ole nainen. Se on henkisesti hyvin raskasta.

Hän muistuttaa, ettei lapsen synnyttämistä ja naiseutta tule kytkeä yhteen, sillä eivät kaikki naiset synnytä tai voi saada lapsia.

Hän itse ei määrittele lapsiaan tytöiksi tai pojiksi, vaan he ovat lapsia ja samaa hän toivoo myös varhaiskasvatuksen henkilökunnalta.

Koskisen lapset on määritelty syntymässään tytöiksi ja sellaisia he saavat halutessaan myös olla.

– Se on minulle ihan ok, sillä silloin he toteuttavat itseään.

Lapset saavat halutessaan myös kutsua häntä äidiksi, vaikka Koskinen itse sanoo olevansa vanhempi.

Koskinen ei tunne muita muunsukupuolisia vanhempia, vaikka on yrittänyt heitä etsiä. Hänellä ole ketään, kenen kanssa keskustella muunsukupuolisesta vanhemmuudesta.

– Se on ikävää, surullista ja myös ahdistavaa.

Muunsukupuolisten määrä ei ole tiedossa

Vaikka Juuli Koskinen tuntee olevansa ainoa muunsukupuolinen vanhempi, näin ei kuitenkaan ole, sanoo Maarit Huuska, joka toimii johtavana sosiaalityöntekijänä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksessa.

Huuskan mukaan muunsukupuolisia voi olla maassamme huomattava määrä.

Tästä kertoo esimerkiksi vuosittain tehtävä kouluterveyskysely, jossa sukupuolta on kysytty vuodesta 2017 lähtien.

Sen mukaan noin viisi prosenttia lapsista ja nuorista kertoi sukupuolekseen toisen kuin syntymässä on määritelty.

Huuska pitää määrää isona. Samalla hän muistuttaa, että ihmiset löytävät itsensä nuorempina kuin ennen.

Kouluterveyskyselyn luvuista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä muunsukupuolisten määrää.

– On mahdollista, että moni heistä pohtii sukupuoli-identiteettiään ja sitäkin, ovatko he muunsukupuolisia.

Paljon on myös niitä, jotka eivät tule asian kanssa esille.

– Jos paikkakunnalla on ahdasmielistä uskonnollisuutta, ihminen voi miettiä, pysyykö terveydenhuollossa kerrottu asia yksityisenä.

Huuskan mukaan kolmas virallinen sukupuoli on osalle muunsukupuolisista hyvin tärkeä. Se pakottaisi ottamaan asian vakavasti myös sote-palveluissa.

Pitkään muunsukupuolisia hoitanut psykiatrian erikoislääkäri Teemu Kärnä sanoo, että yhteiskunnassa on sukupuolen moninaisuuden ymmärtämisen suhteen paljon eritahtisuutta.

Esimerkiksi tämän päivän parikymppiset ovat paljon rohkeampia puhumaan asioista, kuin vaikka kolmekymppiset, Kärnä sanoo.

– Meillä on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole kohdanneet termiä muunsukupuolinen, joten täytyy olla ymmärtäväinen myös heitä kohtaan.

Kun keho ei tunnu omalta

Juuli Koskinen tuntee toisinaan kehodysforiaa, eli ristiriitaisuutta siitä, että oma keho ja peilikuva eivät vastaa sitä, miltä itsestä tuntuu.

Hän ei ole kuitenkaan kokenut vielä tarvetta muokata kehoaan kirurgisesti.

Teemu Kärnän mukaan kehoristiriita on muunsukupuolisilla tavallista.

– Etenkin rinnat koetaan hyvin sukupuolta määrittävänä, ja niiden leikkaus on yleisin korjaustoive hoidoissa.

Myös Juuli Koskinen haluaisi päästä rinnoistaan eroon, mutta ei vielä. Hän pohtii, haluaako saada kolmannen lapsen. Siinä rinnoille on selvä tehtävä.

– Koen imettämisen tärkeänä.

Juuli Koskinen ompelee, jotta saa sellaisia vaatteita kuin haluaa. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Koskisella on paineita ulkonäöstään, sillä se ei hänen mukaansa vastaa muunsukupuolisen ihannetta.

Hän on kurvikas ja sitä pidetään naisellisena piirteenä.

– Naisellisista muodoista olisi mukava päästä eroon. Haluaisin olla enemmän androgyynimmän tai miehisemmän näköinen.

Koskinen käy terapiassa. Se on auttanut häntä hyväksymään itseään sellaisena kuin hän on.

Laki toisi muunsukupuoliset näkyväksi

Valmisteilla oleva translain uudistus on parantamassa transsukupuolisten oikeuksia. Esimerkiksi juridisen sukupuolen korjaaminen olisi aikaisempaa helpompaa.

Muunsukupuolisten tilannetta lakimuutos ei kuitenkaan ole juuri parantamassa, sanoo Setan puheenjohtaja Sakris Kupila.

Lakimuutoksessa käsitellään edelleen virallisia mies- ja naissukupuolta, eikä siinä ole mukana muunsukupuolisten asemaa parantavaa kolmatta sukupuolta. Kolmannen sukupuolen kirjaaminen lakiin tulevaisuudessa olisi kuitenkin tärkeää, Kupila sanoo.

– Muunsukupuoliset eivät katoa sillä, että heidän olemassa oloaan ei tunnusteta. Lain myös tiedetään muuttavan ihmisten asenteita.

Lakimuutoksen valmistelusta vastaava sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Maija Iles sanoo, että muunsukupuolisten huomioimista on toivottu lakimuutoksen yhteydessä.

Hän arvelee, että kolmannen sukupuolen käyttöönottoa Suomessa voitaisiin pohtia henkilötunnusuudistuksen jälkeen. Uusista henkilötunnuksista ei voisi päätellä ihmisen sukupuolta.

Nyt henkilötunnus määrittelee juridisen sukupuolen.

Sakris Kupilan mielestä kolmannen sukupuolen käyttöön ottaminen ei pitäisi olla Suomessa sen vaikeampaa kuin muissakaan maissa. Esimerkiksi Hollannissa ihminen voi olla sukupuoleltaan neutraali.

Juuli Koskiselle translain uudistus on merkki paremmasta. Se kertoo siitä, että asiat voivat muuttua.

Koskinen tekee vähemmistöjen eteen töitä myös itse. Hän opiskelee Oulun yliopistossa kirjallisuutta ja on perustanut Oulun korkeakouluopiskelijoiden sateenkaariyhdistys Ooka ry:n.

Hän on myös ollut ajamassa Oulun yliopiston tiloihin sukupuolineutraaleja vessoja. Ne helpottavat transihmisten arkea.

Koskinen haluaa olla muunsukupuolinen myös virallisesti, sitten kun se on mahdollista.

Hän on suunnitellut hakeutuvansa transklinikalle sitten, kun kolmannen sukupuolen mahdollisuus näyttää todennäköiseltä.

Sitä ennen hän haluaa muuttaa nimensä.

Juuli Koskisesta on tulossa Juko Ruska Patrikainen.

– Etunimi on yhdistelmä Juuli Koskisesta, toinen nimi on lempivuodenaikani ja sukunimi on äidin tyttönimi.

Nimenmuutos on Digi- ja väestötietoviraston käsittelyssä.

– Jukoa piti perustella, sillä nimipalvelussa se koettiin miehiseksi nimeksi. Itselleni se tuo enemmän esille omaa sukupuoltani.

Lue seuraavaksi: