Pelkoa dopingkärystä, harhakuvitelmia hyödyistä ja turhia aineita – "Hämmentävää", sanoo urheilulääkäri 15 lisäravinteen käytöstä

Huippu-urheilijat käyttävät turhaan lisäravinteita, paljastaa MOT-toimituksen selvitys. Tuotteita markkinoidaan väärillä mielikuvilla ja lupauksilla kotimaisuudesta, joka ei aina pidä paikkaansa.

Osa suomalaisista huippu-urheilijoista pelkää käryävänsä dopingtestissä lisäravinteiden käytön vuoksi. Urheilijat myös käyttävät suuriakin määriä lisäravinteita, vaikka eivät usko niistä olevan juurikaan hyötyä.

Tuotteita markkinoidaan jatkuvasti kyseenalaisilla tai jopa lainvastaisilla terveysväitteillä, eikä niiden sisältö ole aina tiedossa. Pahimmillaan tuotteisiin on päätynyt jopa syöpää aiheuttavia torjunta-aineita.

Lisäravinteiden käyttö on juurtunut suomalaiseen huippu-urheiluun, vaikka niiden hyödyt ovat kyseenalaisia ja valmisteisiin sisältyy dopingkäryn riski.

”Osa käyttämistäni valmisteista oli turhia. Näennäinen tarve näille syntyi ennemminkin lisäravinnemarkkinoinnin tuloksena.”

Nainen, yksilölaji, lopettanut uransa

MOT-toimituksen tekemään kyselyyn vastasi yli sata olympialajien huippu-urheilijaa. Jotkut urheilijoista kertoivat käyttävänsä viikoittain 15–20 eri lisäravinnetta.

Urheiluravitsemuksen asiantuntijat pitävät määriä suurina.

– Ymmärrän yhden tai kahden lisäravinteen erittäin hyvin. Niihin on yleensä jokin syy kuten raudanpuutos tai D-vitamiinin tarve. Viisitoista valmistetta kuulostaa hämmentävältä ja todella paljolta, sanoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjösund.

Ravitsemustutkija Jaakko Mursu sanoo, että urheilijan pitäisi harkita tarkkaan lisäravinteiden käyttöä. Kuva: Juha Kivioja / Yle

Mjösundin mukaan urheilija saa kaiken tarpeellisen normaalista ruoasta, sillä ravintoaineet imeytyvät siitä paremmin ja luonnollisemmin. Samaa mieltä on filosofian tohtori, dosentti ja laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu.

– Muutaman tuotteen käyttö on perusteltavissa. Aika usein niitä käytetään varmuuden vuoksi ja mielikuvien perusteella. Ajatellaan, että jostain on hyötyä. Taustalla voi olla [taloudellisia] tukijoita ja muita seikkoja, joiden vuoksi käytettyjä tuotteita on paljon, Jaakko Mursu sanoo.

Osku Torro kertoi kyselyssä, että seurasi uransa aikana vierestä urheilijoita, jotka käyttivät turhaan lisäravinteita. Kuva: Kerim Okten / EPA

Markkinointi ruokkii mielikuvia

Lisäravinteiden käyttö urheilussa on osa miljoonabisnestä. Alan yritykset ovat tehneet yhteistyösopimuksia valtion tukemien huippu-urheilijoiden ja urheilujärjestöjen kanssa, vaikka asiantuntijoiden mukaan valtaosa lisäravinteista on turhia.

Yritykset käyttävät urheilijoita tuotteidensa mainostamiseen tavallisille kuluttajille. Usein urheilijat ovat etenkin lasten ja nuorten esikuvia.

”Urheilujuomien ja palautusjuomien käyttöön kehotetaan. Toivotaan, että niiden käyttöä tuo esille, sillä joukkueilla ja Olympiakomitealla on yleensä sopimukset lisäravinnemerkkien kanssa.”

Mies, aktiiviurheilija, saanut tuotteita sponsorin, lajiliiton ja Olympiakomitean kautta

Huippu-urheilun ja lisäravinneyritysten tiivis yhteistyö sekä siitä seuraava taloudellinen hyöty voi hillitä kriittistä keskustelua. Asiantuntijat Jaakko Mursu ja Katja Mjösund puhuvat markkinoinnin luomista mielikuvista, jotka ajavat urheilijoita ja kuluttajia käyttämään tarpeettomia lisäravinteita.

– Se johtaa siihen, että ajatellaan, että joku jauhe on parempi kuin ruoka. Se on minusta huolestuttavaa. Se ei koske vain urheilevia nuoria, vaan muitakin nuoria. Nuoret ajattelevat, että lihaksien kasvattamiseksi pitää saada joku proteiinijauhe. Se ei ole totta. Lihakset kasvavat mainiosti maidolla ja jogurtillakin, Mjösund sanoo.

Myös urheilijat ovat helppo kohde lisäravinteiden ajoittain katteettomille lupauksille.

– Niitä markkinoidaan aikaisempaa enemmän. Se ruokkii mielikuvaa, että niistä on aina hyötyä. Tämä poikkeaa siitä, mitä tutkimukset yhdisteistä ja ainesosista kertovat, Jaakko Mursu sanoo.

Kuva: Nils Petter Nilsson / Getty

Näyttö hyödyistä vähäistä

Mursun mukaan vahvaa tieteellistä näyttöä lisäravinteiden käytön hyödyistä on vain viidestä tuotteesta eli kofeiinista, ruokasoodasta, kreatiinista, beeta-alaniinista ja nitraatista. Myös Kansainvälinen olympiakomitea on linjauksen takana.

Näidenkin aineiden kohdalla hyödyt ovat kuitenkin hyvin vähäisiä.

– Ruokavalion pitää olla kunnossa. Vasta sen jälkeen voi harkita sitä, onko syytä käyttää lisäravinnetta. Helposti lähdetään hifistelemään turhaan, sanoo Jaakko Mursu.

Kyselyyn vastanneet urheilijat kertoivat käyttävänsä lisäravinteita esimerkiksi saadakseen ravintoa harjoituksen aikana. Osa kyselyyn vastanneista kertoi myös haluavansa estää ravintoaineiden puutoksia ja parantaa suorituskykyä.

Kyselystä ilmeni, että urheilijat käyttivät lisäravinteita turhaan. Yksitoista vastaajaa kertoi, ettei kokenut saaneensa ratkaisevaa hyötyä lisäravinteiden käytöstä. Peräti 38 vastaajaa ei osannut arvioida oliko hyötynyt käytöstä.

– Joka kerta, kun urheilija ostaa valmisteen, kannattaisi pysähtyä miettimään, onko tämä tuote ehdottoman tarpeellinen. Siihen liittyy kuitenkin riski, Jaakko Mursu sanoo.

Jotkut urheilijat myönsivät käyttävänsä lisäravinteita taloudellisen hyödyn eli sponsoritulojen tai “varmuuden vuoksi”. Yli puolet vastanneista oli saanut lisäravinteita ilmaiseksi niitä myyviltä tai valmistavilta yrityksiltä.

52 prosenttia vastanneista oli tehnyt lisäravinneyrityksen kanssa markkinointiyhteistyötä tai heillä oli sellainen sponsorina.

Puolet MOT:n kyselyyn vastanneista huippu-urheilijoista kertoi saaneensa tietonsa lisäravinteista valmentajalta. Vielä useammin neuvoja oli kysytty ravitsemusasiantuntijalta.

Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Vuosittain joka kymmenes käry lisäravinteista

MOT:n selvityksessä piirtyi kuva kansainvälisestä liiketoiminnasta, jossa kuluttajat ostavat purkista hyvinvointia ja urheilijat suorituskykyä.

Lisäravinteiden valvonta on lääkeaineita heikompaa. Suomessa se perustuu pääosin yritysten omavalvontaan eli yritys vastaa tuotteen turvallisuudesta.

”Urheilijan tilanne on hankala, sillä myös valmistajan virhe lankeaa urheilijan niskaan. Harhaanjohtava markkinointi tai valmistusvirhe on lähes poikkeuksetta myyjän virhe eikä kuluttajan, paitsi tässä tapauksessa.”

Mies, joukkuelaji, aktiiviurheilija

Maailman Antidopingtoimiston WADA:n mukaan joka kymmenes dopingrike johtuu maailmalla lisäravinteista. Ruotsissa lisäravinteet ovat aiheuttaneet vuodesta 2009 lähtien 25 dopingkäryä. Suomessa käryjä on Suomen urheilun eettisen keskuksen mukaan ollut eri lajeissa yhdeksän vuosina 2009 ja 2016–2020.

Lisäravinteista on löydetty dopingaineita tutkimuksissa, joita on tehty eri puolilla maailmaa. Joissain tapauksissa dopingkäryn aiheuttamista aineista ei kerrottu lisäravinteen tuoteselostuksessa. Tällaisia tuotteita on ollut myynnissä myös Suomessa.

Dopingkäryihin johtaneita tuotteita ei välttämättä poisteta markkinoilta. Esimerkiksi Ruotsissa käryyn johtanutta lisäravinnetta voi yhä ostaa Suomessa. Suomen urheilun eettinen keskus ei julkaise dopingrikkeisiin johtaneiden lisäravinteiden nimiä.

MOT:n haastattelemat asiantuntijat varoittivat urheilijoita erityisesti ulkomailta ja verkon kautta tilatuista tuotteista. Kyselyssä moni urheilija oli kuitenkin hankkinut lisäravinteita juuri verkkokaupan kautta.

Kuva: Tomi Hänninen / Yle

Urheilijat pelkäävät dopingkäryjä

MOT:n kyselyyn vastanneista neljännes oli pelännyt lisäravinteen aiheuttavan positiivisen dopingtuloksen.

”Lisäravinteista on selkeitä hyötyjä, mutta samalla joutuu pelkäämään onko aine puhdasta. Mahdolliset epäpuhtaudet jännittävät aina dopingtestaajien vieraillessa.”

Mies, yksilölaji, aktiiviurheilija

Perinteisissä palautusjuomissa ei Jaakko Mursun mukaan ole suurta dopingriskiä. Riski kasvaa treenitehoa lisäävissä valmisteissa, rasvanpolttajissa ja hormoneihin vaikuttavissa tuotteissa. Kiellettyä ainetta on voinut päätyä tuotteeseen tarkoituksella tai tahattomasti tehtaalla valmistuksen aikana.

Osa urheilijoista kertoi kyselyssä käyttävänsä treenitehoa lisääviä valmisteita ja rasvanpolttajia, joissa dopingriski on suurempi.

– Käryn riski on pieni, mutta todellinen. Se riippuu siitä, millaisia valmisteita käytetään, mistä niitä ostetaan ja tilataan. Tutkimusten mukaan tiedetään, että yllättävän isosta määrästä erilaisia yhdisteitä ja valmisteita voi löytyä kiellettyjä aineita. Urheilijan kannalta pelko on aiheellinen, Jaakko Mursu sanoo.

”Välillä tuntuu aika kohtuuttomalta, että koskaan ei voi olla varma, vaikka pyrkii tarkistamaan tuotteet mahdollisimman hyvin.”

Mies, yksilölaji, aktiiviurheilija

Turhia terveysriskejä

Lisäravinteiden käytössä näkyy trendejä ja hittituotteita. Tällä hetkellä suosittuja ovat esimerkiksi aminohappoja sisältävät valmisteet.

Jaakko Mursun mukaan aminohappoja saa riittävästi normaalista ruoasta.

– On tiettyjä yhdisteitä, jotka nousevat suosioon. Mitä suositumpi yhdiste on, sitä vähemmän mietitään enää, onko sen käyttöön perusteita. BCAA-aminohapot ovat yksi esimerkki. Myös muiden aminohappojen kohdalla tilanne on sellainen, että yleensä niitä saadaan riittävässä määrin ruoasta.

Maailman antidopingtoimiston asiantuntijaryhmään kuuluva Katja Mjösund sanoo, että lisäravinteet voivat olla myös riski terveydelle. Mjösundin mukaan lisäravinteissa olevat epäpuhtaudet voivat olla kaikkea erilaisista lääke- ja dopingaineista rotan karvoihin.

– Tietyt ravintoaineet eivät ole yliannoksina hyviä. Sen takia voi tulla terveysriskejä. Emme voi olla täysin varmoja lisäravinteiden puhtaudesta. Nämä eivät ole lääkkeitä vaan elintarvikkeita. Varsinkin jos tilataan netistä, epäpuhtauksien määrä kasvaa, Mjösund sanoo.

Kuva: Juha Kivioja / Yle

Tuoteseloste ei aina kerro koko totuutta

Vaikka dopingrike olisi tullut lisäravinteesta, on vastuu aina urheilijalla. Antidopingsääntöjen mukaan urheilijan on tarkistettava, ettei hänen käyttämänsä tuote sisällä kiellettyjä aineita.

”Pyrin tarkistamaan tuotteen puhtauden ainoastaan tarkkailemalla sen sisältämiä ainesosia ja kiellettyjen aineiden listaa. Mutta valmistajan purkissa oleva ainesosalistaus ei todellisuudessa vielä varmista mitään.”

Nainen, yksilölaji, lopettanut uransa

Yksittäiset vastaajat myönsivät kyselyssä, etteivät he olleet pyrkineet tarkistamaan lainkaan lisäravinteen puhtautta. Kolmannes urheilijoista tarkisti valmisteen tuoteselosteen. Osa vertasi sitä Wadan kiellettyjen aineiden luetteloon.

Yksittäiset urheilijat kertoivat ottaneensa yhteyttä tuotteen valmistajaan kysyäkseen puhtaudesta.

– Jos tuoteselosteessa lukee kielletty aine, silloin se saadaan kiinni. Tuoteselosteen selaaminen ei poista sitä tosiasiaa, että tuotteen valmistuksessa on voinut tulla kontaminaatio jostain yhdisteestä, Jaakko Mursu toteaa.

Kontaminaatiolla tarkoitetaan muun muassa tilannetta, jossa tuotteeseen on päätynyt ainesosia jotka eivät siihen kuulu. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa samalla linjalla valmistetaan useita erilaisia tuotteita.

Moni urheilija uskoi kotimaisuuden, luotettavuuden ja tunnetun merkin takaavan tuotteen puhtauden.

Urheilija kantaa vastuun, vaikka dopingkäry olisi johtunut lisäravinteessa epäpuhtautena olleesta kielletystä aineesta. Kilpailukiellon lisäksi dopingrike tahraa maineen ja voi viedä yhteistyökumppanit. Koko ura voi päättyä. Tuotetta valmistanut yritys taas voi jatkaa toimintaansa.

– Toivoisin, että vastuu ei jäisi täysin urheilijoille. Järjestelmällistä valvontaa pitäisi olla enemmän viranomaisten ja ammattilaisten puolesta. Nyt sitä ei oikein ole, Jaakko Mursu sanoo.

”Uskon kotimaisuuteen. En ikinä ottaisi tuotteita merkeiltä, jotka tulevat esimerkiksi USA:sta, Kiinasta tai Venäjältä.”

Mies, yksilölaji, aktiiviurheilija

Lisäravinnefirmat ovat tarjonneet Aku Partaselle diilejä, joissa tuotelupaukset ovat epäilyttäneet. Kuva: All Over Press

Kotimaisuus on osin myytti

MOT:n selvityksessä ilmeni, että urheilijoiden mielikuva kotimaisuudesta ei aina pidä paikkaansa. Osa yrityksistä valmistaa tuotteitaan alihankkijoiden avulla ulkomailla.

Kotimaiseksi itseään mainostavan yrityksen heraproteiinijauhon raaka-aineet tulivat pussista riippuen eri maista. Toisessa raaka-aineet olivat peräisin Suomesta, Kiinasta ja Perusta. Toisessa Peru oli vaihtunut Madagaskariin. Kotimaassa tuotteitaan valmistavien yritysten raaka-aineista siis ainakin osa tuli ulkomailta.

– Jos ainesosia tulee eri puolilta maailmaa eri tehtailta ja erilaisilta linjastoilta, on haastavampaa arvioida sitä, voiko siellä olla jotain sinne kuulumatonta. Se vaatii tietysti tarkempaa omavalvontaa. Urheilija on hankalassa tilanteessa. Takuun antaminen on käytännössä mahdotonta, Jaakko Mursu sanoo.

Moni yritys ei myöskään kerro tuoteselosteissaan mitään raaka-aineiden alkuperästä.

Juttua on varten on tehty kymmeniä haastatteluita, luettu alan tutkimustietoja, viranomaisen tekemiä tarkastuksia, eri maiden antidopingtoimistojen ohjeistuksia ja dopingkäryjä koskevia asiakirjoja.

Katso uusin MOT

Kuinka paljon lisäravinteista on hyötyä kuntoilijalle tai huippu-urheilijalle? MOT tutki lisäravinteita kauppaavia yrityksiä ja tuotteiden markkinointia.

Otsikkoa on muutettu selkeyden vuoksi 15.11. klo 18:47. Edellinen muotoilu oli Pelkoa dopingkärystä, harhakuvitelmia hyödyistä ja turhia aineita – “15 valmistetta kuulostaa hämmentävältä”, sanoo urheilulääkäri.

Aiheesta voi keskustella Yle.fi-sovelluksessa 15.11.2021 klo 23 saakka.