Kotimaisia lastenkirjoja tehdään yhä enemmän – silti uusperheet tekevät vasta tuloaan kirjojen tarinoihin

Suomessa julkaistiin viime vuonna noin 1 200 lastenkirjaa. Suosittuja aiheita ovat nyt esimerkiksi ilmastonmuutos ja ruutuaika.

Vaikka lasten lukemisen vähenemisestä ollaan huolissaan, lastenkirjoja julkaistaan Suomessa runsaasti. Kuvituskuva. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Jusan perheeseen tulee bonussisko, kun äiti löytää uuden puolison. Bonussisko laittaa kaiken hyrskyn myrskyn energiallaan, ja vanhemmat tanssivat ja halailevat sohvalla yhdessä.

Tältä uusperheen vastamuodostunut elämä voi näyttää lapsen silmin. Uusperheet ovat olleet toistaiseksi suhteellisen harvinainen aihe lastenkirjoissa, etenkin verrattuna siihen, miten paljon uusperheitä Suomessa on. (siirryt toiseen palveluun)

Lokakuussa vajetta ilmestyi paikkaamaan Tittamari Marttisen kirjoittama ja Johanna Ilanderin kuvittama Bonussisko-kuvakirja.

Lähes sata lastenkirjaa kirjoittanut Tittamari Marttinen kertoo, että ajatus uusperhettä käsittelevästä lastenkirjasta on ollut olemassa jo pitkään, sillä sekä hän itse että monet hänen lähipiirissään elävät uusperheissä.

– Uusperheessä tulee paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä. Se on voimavara, mutta aina myös haasteellinen tilanne. Halusin tässä ensimmäisessä kirjassa kuvata sitä positiivisesti, Marttinen kertoo.

Bonussiskosta on tekeillä myös toinen osa, jossa syvennytään enemmän uuden perhetilanteen tuomiin haasteisiin, kuten mustasukkaisuuteen.

Kotimaisen lastenkirjallisuuden määrä kasvussa

Suomessa julkaistaan koko ajan enemmän kotimaista lastenkirjallisuutta. Lastenkirjainstituutin tilastojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuonna 2020 julkaistiin noin 1200 lastenkirjaa, josta reilut 600 oli kotimaisia. Kotimaisten lastenkirjojen määrä suhteessa käännöskirjoihin on kasvanut jatkuvasti.

Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtajan Kaisa Laaksosen mukaan kustantamot alkoivat muutamia vuosia sitten panostaa kotimaisiin lastenkirjoihin samalla kun käännettyjen julkaisumäärää vähennettiin.

Karkkilalainen Kustannus-Mäkelä on kustantanut lastenkirjoja 1980-luvun alkupuolelta, ja nykyisin lastenkirjat muodostavat suurimman osan kustantamon julkaisuista. Toimitusjohtaja Atso Mäkelä kertoo, että kustantamo julkaisee vuosittain noin 125 lastenkirjaa, joista noin 15 on kotimaisia. Kotimaisten kirjojen määrää päätettiin kasvattaa viitisen vuotta sitten.

– Ajattelimme kokeilla ja huomasimme, että monella kirjailijalla oli sanottavaa ja kuvittajilla kuvitettavaa. Nykyinen määrä on siihen nähden sopiva, että meillä on töissä vain kolme kustannustoimittajaa, kertoo Atso Mäkelä.

Kustannus Mäkelän toimitusjohtaja Atso Mäkelän mukaan jotkut teemat kiertävät lastenkirjoissa. Esimerkiksi tyttöjen voimaa korostavat kirjat olivat suosittuja jo 1980-luvulla. Kuva: Toni Määttä / Yle

Identiteettiasiat ovat lapsille tärkeitä

Lastenkirjoissa on aina käsitelty monenlaisia aiheita, mutta niissä myös näkyy ajan kuva. Joskus toiset aiheet nousevat esiin isompana trendinä kuin toiset.

Atso Mäkelä kertoo, että jotkut aiheet myös kiertävät aikojen saatossa. Esimerkiksi nyt suosittuja tyttövoimaa-aiheisia kirjoja julkaistiin kustantamossa jo 1980-luvulla, mutta sen jälkeen aihe jäi taka-alalle ja on nyt tehnyt uuden nousun.

Muita tällä hetkellä suosittuja trendejä ovat Mäkelän mukaan ruutuaika ja erilaiset perheet, kuten juuri Bonussisko-kirjassa.

Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen mukaan erilaisista perheistä kertovia kirjoja voisi olla enemmänkin.

– Se on vasta tulossa, että moninaisuus olisi kirjoissa luonteva osa tarinaa. Nyt ollaan vielä siinä vaiheessa, että kirja esimerkiksi kertoo siitä, että lapsella on kaksi äitiä, eikä se vain ole osa taustarinaa, Laaksonen pohtii.

Erilaisten perheiden kuvaaminen on Tittamari Marttisen mukaan tärkeää, koska kirjat luovat puheenaiheita keskusteluihin sekä lasten että aikuisten kesken.

– Lapsethan miettivät identiteettiasioita, kuten minkälaisia he itse ovat ja millaisia heidän perheensä ovat.

Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen mukaan moninaisuus ei ole aina luonteva osa lastenkirjojen tarinaa. Kuva: Toni Määttä / Yle

Erilaisia perheitä ja lapsia on kuvattu aiemmin esimerkiksi Mikko Mallikas -kirjoissa, joissa Mikko asuu yksinhuoltajaisänsä kanssa, Johanna Lestelän Tuikku-kirjoissa ja Jani Toivolan Poika ja hame ja Poika ja perhostunne -kirjoissa.

Monipuolinen ihmis- ja perhekuvaus tuo Marttisen mukaan paitsi samaistumispintaa lapsille, myös mahdollisuuden tutustua monenlaisten perheiden elämään.

Sen lisäksi että Bonussisko kertoo uusperheestä, sen kaksi neljästä henkilöstä on kuvattu niin, että lukija voi itse määritellä heidän sukupuolensa – tai olla määrittelemättä.

– Se oli minulle tärkeä päätös. Se antaa liikkumavaraa omalle samaistumiselle ja toisaalta kuvittelullekin. Joillekin voi olla helpompaa kuvitella äidin uusi puoliso mieheksi ja joillekin naiseksi tai muunsukupuoliseksi, Marttinen sanoo.

Kaisa Laaksonen lisää, että ilmastonmuutos ja ympäristö ovat teemoja, jotka ovat viime vuosina lyöneet läpi lastenkirjallisuudessa pienten lasten kirjoista nuortenkirjoihin ja faktasta fiktioon. Myös tunnekasvatus on ollut aiempaa suositumpi aihe etenkin kuvakirjoissa.

– Kiusaaminen ja erilaisuus ovat olleet aina aiheina, mutta ehkä viime vuosina erilaiset erilaisuuden kohtaamisen aiheet ovat korostuneet, Laaksonen sanoo.

Lastenkirjallisuus tuskin katoaa mihinkään

Lastenkirjallisuus on Tittamari Marttisen mukaan tärkeää, sillä se kasvattaa uusia lukijoita ja tuo elämyksiä lapsille.

– Monet nuoret vanhemmat ovat erilaisten lukutempausten myötä huomanneet, että lukemalla pääsee uusiin maailmoihin lasten kanssa. Joistain asioista on voi olla helpompi puhua kirjojen ja tarinoiden kautta.

Marttinen itse löysi lastenkirjojen pariin lähes 30 vuotta sitten kun hänen esikoispoikansa syntyi. Sitä ennen hän keskittyi runoihin.

– Huomasin, että viihdyn lastenkirjojen maailmassa. Kaikessa kirjallisuudessa voi käyttää mielikuvitustaan, mutta lastenkirjoissa ehkä vielä enemmän kuin muussa.

Atso Mäkelän mukaan lastenkirjojen kysyntä on ollut pitkään suhteellisen vakaata.

Viime vuosina on maalailtu huolia lasten lukemisen vähenemisestä. Mäkelä ei usko, että lastenkirjat olisivat kuitenkaan katoamassa.

– Mistä sitten opetellaan lukemaan jos ei lastenkirjoista? Olisi hyvin vaikeaa kuvitella, että ne katoaisivat kokonaan, vaikka muoto muuttuisi e-kirjojen ja äänikirjojen myötä.

Tittamari Marttisen mukaan huoli lasten lukemisesta on ollut olemassa koko hänen uransa ajan.

– Paras tapa saada lapsi lukemaan on mielestäni se, että kirjoja on saatavilla: käydään kirjastossa, jutellaan kirjoista ja kotona on ehkä jopa se lapsen oma kirjahylly.

Lue myös: