Sinäkin olet luultavasti törmännyt Simo Riikosen taiteeseen, vaikket ehkä sitä huomannut: "Ei tarvinnut olla hyvä, riitti että oli paras"

Simo Riikosta pidetään yhtenä autotaidemaalauksen uranuurtajista. Taiteilijan pitkästä urasta on esillä näyttely Nakkilassa.

Liekit amerikanraudoissa sytyttivät palon Simo Riikosen sydämeen
Liekit amerikanraudoissa sytyttivät palon Simo Riikosen sydämeen

Suuri osa suomalaisista on todennäköisesti joskus törmännyt taiteilija Simo Riikosen töihin.

Moni ehkä tietämättään, ohimennen.

Porilainen Riikonen on maailmanlaajuisesti tunnettu ruiskutaidemaalari. Hän on työskennellyt viidellä vuosikymmenellä, ja tullut tunnetuksi erityisesti autotaidemaalarina. Riikosta pidetään alansa legendana, yhtenä parhaimmista, ellei jopa parhaana.

– Sanotaan näin, että olin ensimmäinen. Ei ollut kilpailua, niin ei tarvinnut olla hyvä, riitti että oli paras, Riikonen virnistää.

Simo Riikonen on maalannut muun muassa Marilyn Monroen ja Zorron kuvia raskaisiin ajoneuvoyhdistelmiin. Zorron hän mainitsee yhdeksi suosikikseen omista töistään. Kuva: Kati Rantala / Yle

Yli tuhat maalattua autoa

Ulvilassa syntynyt Simo Riikonen kertoo aina olleensa kiinnostunut autoista ja maalaamisesta.

– Paras tapa saada ne yhteen oli maalata kuvia autoihin.

Ensimmäinen kohde oli oma mopo. Seuraavaksi isän auto, sitten kavereiden mopot ja autot. Pikkuhiljaa maalauspuuhat lähtivät lapasesta, kuten Riikonen itse kuvailee.

– Ura on kestänyt sen 50 vuotta. Siihen mahtuu hiukan yli 1 000 maalattua autoa, 1 500 muotokuvaa sekä kaikenlaista pikkusälää.

Riikonen tunnetaan erityisesti erilaisten raskaiden ajoneuvojen, suurimmaksi osaksi täyspitkien ajoneuvoyhdistelmien, ruiskumaalauksista. Niitä tulee vastaan ympäri Suomen.

– Kerran olin matkalla Pohjanmaalle keikkahommiin. Kaksi edellä menevää rekkaa olivat minun maalaamiani. Ohitin ne, ja vastaan tuli myös kaksi minun maalaamaani. Siinä oltiin niiden välissä, Riikonen naurahtaa.

Simo Riikosen aloittaessa uransa 1970-luvulla ruiskumaalareita ei juuri ollut. Kuva: Kati Rantala / Yle

Ura ei ole ilmainen

Palo maalaamiseen on ollut kova, siitä kertoo jo pelkästään teosten valtava määrä.

Tuotteliaalla taideuralla on ollut oma hintansa, Riikonen sanoo.

– Kaikkea ei voi saada. Perhe aikoinaan on hajonnut osittain sen takia, että intohimo on ollut niin suuri. Joka paikkaan ei ole kerinnyt.

Maalaamisen lisäksi Simo Riikonen on ollut ahkera myös kameran takana, lähes jokainen teos on valokuvattu.

– Oma isä joskus sanoi, että pistä nyt pois se kamera ja keskity niihin töihin.

Lähes jokainen Riikosen maalaama teos on valokuvattu. Valokuvia on esillä Nakkilan moottorikahvila Verstaassa marras–joulukuussa. Kuva: Kati Rantala / Yle

"Fiilikset ovat nostalgiset"

Ahkera valokuvaaminen on kuitenkin kannattanut.

Riikosen töitä on esillä Nakkilassa moottorikahvila Verstaassa marras–joulukuussa. Näyttelyn pani pystyyn Riikosen ystävä Jarmo Vilen.

– Hienoa saada tallien kätköistä ihmisten nähtäville näitä upeita taideteoksia. Fiilikset ovat nostalgiset, Vilen sanoo.

Hän on itse tutustunut Riikoseen jo 1980-luvun alussa ja muistaa erityisesti tämän maalanneen tuolloin vanhoja amerikkalaisia autoja.

– Sain Simon suostumuksella metsästää näyttelyyn oman maun mukaisia kuvia. Oli käytännössä lähes mahdoton tehtävä valita yli tuhannesta teoksesta 50–60 mieleistä. Tänään ne ovat nämä, toisena päivänä olisin voinut valita 50 muuta.

Täyspitkien ajoneuvoyhdistelmien lisäksi Riikonen on maalannut klassisia amerikkalaisautoja. Kuva: Kati Rantala / Yle

Kaikki on muuttunut

Pitkän taiteilijauransa takia Simo Riikonen on nähnyt myös alan muutokset – trendien nousun ja tekniikoiden kehittymisen.

Mikä on muuttunut? Kaikki.

– Maalit, trendit, ruiskut, mieskin on vanhentunut. Alkuvuosina suosiossa olivat ralliraidat ja häivytykset, sitten tuli liekkejä, silhuetteja, muotokuvia. Siitä se vain kasvoi ja kasvoi eteenpäin.

Ilokseen Riikonen on huomannut, että lahjakkaita taiteilijoita on myös nuoremmissa sukupolvissa.

– Ala on aika hyvissä käsissä, nykytaiteilijoista esimerkiksi Nina Myllymäki ja Perttu Papunen ovat hyviä. Taso on parantunut paljon, kun minä jäin pois, Riikonen heittää satakuntalaiseen tyyliin.

Tee ja uskalla

Vielä tänäkin päivänä Simo Riikosta pyydetään toisinaan maalaamaan.

– Aina välillä, kyllä. Mutta sairaus on mennyt sen verran pitkälle, ettei enää onnistu.

72-vuotias Riikonen sairastaa Parkinsonin tautia. Kysyttäessä, mitä hän toivoo jättävänsä perinnöksi taidemaailmaan, hän miettii hetken.

– En ole vielä oikein löytänyt sitä omallakaan kohdalla. Mutta sitä mieltä olen, että jos jotakin haluaa, niin pitää tehdä ja uskaltaa kokeilla. Se voi auttaa.

Simo Riikosen teoksia on esillä Nakkilan moottorikahvila Verstaassa 9. marraskuuta – 2. joulukuuta.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 12. marraskuuta kello 23.