Entiset huippuylioppilaat kertovat, miksi yo-menestyjiä ei kannata kadehtia – laudatureista on apua, mutta niiden merkitys laskee nopeasti

Vajaa prosentti uusista ylioppilaista kirjoittaa yli viisi laudaturia. Kolme entistä huippuylioppilasta kokee supertodistuksen nyt mukavaksi muistoksi, joka ei määrittänyt elämän suuntaa.

Henri Ylönen oli vuoden 2016 parhaita ylioppilaita Itä-Suomessa. Seitsemän laudaturin todistusta ei ole jatko-opintojen aloituksen jälkeen tarvinnut juuri mihinkään. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Huuma ja maine eivät kestä kauaa.

Näin kertovat Ylen haastattelemat kolme entistä tähtiylioppilasta. Kukin heistä saavutti täydellisyyttä hipovan yo-todistuksen ja sai sen vuoksi huomiota, kehuja ja kasapäin stipendejä.

Yli viisi laudaturia eli parasta arvosanaa saavuttaa vuosittain alle prosentti Suomen ylioppilaista. Heitä kuitenkin esitellään mediassa keskimääräisiä suorittajia enemmän.

Joensuun lyseon lukiosta eri vuosikymmenillä valmistuneet Henri Ylönen, Tiina Parviainen ja Henna Knuuttila kuuluvat kaikki tähän harvinaiseen joukkoon.

– Yo-todistuksen merkitys kesti muutaman vuoden. Se ei missään nimessä määrittänyt elämän suuntaa, kuusi ällää vuonna 1995 kirjoittanut Knuuttila kertoo.

Omien ylioppilaskirjoitustensa alla Knuuttila koki, että hänen on pakko onnistua, jotta elämä kantaisi. Jälkikäteen hän ymmärtää, ettei yksikään ovi olisi sulkeutunut, vaikka todistus olisi ollut heikompi.

Nykyään Knuuttila toimii Suomen suurlähetystön kakkosvirkahenkilönä Unkarin pääkaupungissa Budapestissa.

Vuoden 1995 huippuylioppilas Henna Knuuttila on nykyään diplomaatti. Kuusi laudaturia ei määritellyt hänen urakehitystään. Kuva: Dóra Peregi

– Hyvä todistus auttoi pääsemään Jyväskylän yliopistoon lukemaan kulttuuriantropologiaa, mutta valmistumisen jälkeen kansainväliset asiat alkoivat kiinnostaa ja jätin uran tutkijana, Knuuttila kertoo.

– Oman uran voi löytää vasta vuosien päästä. Silloin ylioppilastodistusta ei enää kysellä, hän korostaa.

“Jos on hyvä, ansaitsee huomiota”

Nykyisin Yhdysvalloissa uraa luova Tiina Parviainen oli vuonna 2006 Pohjois-Karjalan paras ylioppilas. Hänen seitsemän laudaturiaan ja yksi eximia toivat nuorelle naiselle aikoinaan runsaasti positiivista huomiota.

Parviaisesta kehut tuntuivat hyvältä ja olivat paikallaan.

– Huippuylioppilaiden esiin nostaminen on vähän sama kuin huippu-urheilijoiden kehuminen. Jos on hyvä jossain, kyllä se huomion ansaitsee, Parviainen sanoo.

Ylioppilaskirjoituksista saatu itseluottamus siivitti Tiina Parviaisen kansainväliselle uralle. Itse arvosanoilla hän ei usko olevan asiassa merkitystä. Kuva: Linda Hyttinen

Parviaiselle huippuhyvän todistuksen tärkein anti oli sen synnyttämä usko omiin kykyihin. Vahva itseluottamus on ollut avuksi sekä opiskellessa että työelämässä, jossa urakehitys on ollut Henna Knuuttilan tavoin vaikuttavaa.

Valmistumisensa jälkeen Parviainen opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa kansantaloustieteitä, sai työpaikan energia-alalta – ja päätyi lopulta toisiin töihin. Tänä syksynä hän aloitti ulkoasiainsihteerinä Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.

– En herää aamuisin miettimään, että “tässä seitsemän ällän ylioppilas keittää aamupuuroa”. Harva myöhempi tuttavuuteni edes tietää koko asiasta, Parviainen sanoo.

– Toivoisin, että joka ikisellä nuorella olisi mahdollisuus saada huippuonnistuminen jostakin. Että olisi sellainen juttu, jossa kokee olevansa erityisen hyvä, hän pohtii.

“Suosittelen muutakin elämää”

Vuonna 2016 ylioppilaaksi valmistunut Henri Ylönen sanoo ylioppilaskirjoitusten olevan hänelle enää mukava muisto. Seitsemällä laudaturillaan hän sai hyvän aseman lääketieteen opintoihin hakiessa – mutta siinäpä se.

Henri Ylösen tähtäimessä on ura lääkärinä. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

– Olin ollut aina hyvä koulussa, ja kirjoitukset olivat jatkoa sille. Toki pänttäsin paljon, mutta elämäni ei ollut pelkkää opiskelua. Samaa suosittelen kaikille lukiolaisille, hän toteaa.

Ylönen ei omien sanojensa mukaan verrannut itseään ylioppilaskirjoituksissa muihin. Hän ei usko, että opiskelun näkeminen kilpailuna olisi kantanut pitkälle.

Joensuun lyseon lukion rehtori Jarkko Rieppo uskoo, että Ylösen asenne on yo-kirjoituksissa huippuhyvin menestyville yleinen.

– Tarvitaan luontaista lahjakkuutta ja halua oppia oppimisen ilosta. Ei siis väkisin ja pingottamalla, Rieppo sanoo.

Aiheesta voi keskustella 12.11.2021 kello 23:een saakka.

Lue myös: