Aivot ovat taas uudessa tilanteessa, kun lähityökin on mahdollista – nämä neljä asiaa kannattaa huomioida nyt

Työpaikan kevyitä keskusteluitakin opetellaan nyt uudestaan. Aivotutkijan mukaan sillä on ollut hintansa, että työkaverit eivät ole nähneet toisiaan kasvotusten.

Etätöissä on opittu keskeytymättömään työhön. Lähitöissä saatetaan vaatia nyt parempaa työrauhaa. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Valtakunnallinen etätyösuositus purettiin kuukausi sitten. Kun työtekijät ovat palanneet samoihin tiloihin, pitää toimintatapoja miettiä uudestaan jo tervehtimisestä lähtien.

Millaisia asioita uudenlaisessa työssä nousee nyt esiin? Kysyimme asiaa aivotutkija ja Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaiselta.

1. Yhteisöllisyys on rakennettava uudestaan

Etätöissä vuorovaikutus on voinut keskittyä vahvasti vain kovaan työasiaan ja työtehtävien toimittamiseen. Kahvihuonekeskustelut ja yhteiset lounastauot ovat mahdollisesti olleet poissa jo puolitoista vuotta. Sillä on ollut vaikutuksensa.

– Etätyö on etäännyttävää. Uskon, että ihmisellä on ollut ikävä toisen luo, Huotilainen toteaa.

Kun palataan kokonaan tai osittain lähityöhön, Huotilaisen mukaan olisi tärkeää miettiä työyhteisöissä erilaisia tapoja, kuinka ihmisiä tuodaan aidosti yhteen.

Toisaalta mukana on uusia työntekijöitä, jotka eivät ole tehneet tovereidensa kanssa töitä kasvotusten lainkaan. Huotilainen tarkentaa, että vanhat perehdyttämistoimenpiteet eivät ole toimineet. Uudet työntekijät eivät välttämättä tunne kuuluvansa työyhteisöön.

– Yksi esimerkki hyvin toimivasta systeemistä voisi olla työpaikan aamupala, jonne kaikkien on tarkoitus tulla.

Ennen koronaa ja etätöitä oli harvoin päiviä, jotka sisälsivät pelkkää asiaa aamusta iltaan ilman kevyempää vuorovaikutusta työtovereiden kesken. Kasvokkain kohdatessa vuorovaikutus on rikkaampaa kuin verkon yli.

– Jo pelkästään se, millä tavalla työkaveri kävelee neuvotteluhuoneeseen, paiskaa läppärinsä pöydälle ja istuu alas, kertoo millaisella tuulella hän on tänään.

Ennen jokaista palaveria ehtii aina jonkun sanan vaihtaa. Silloin voi kysyä kuulumisia tai muuta työhön suoraan liittymätöntä asiaa. Tällainen vuorovaikutus on tärkeää ihmiselle, Huotilainen tarkentaa.

– Näin näytetään toisillemme, että minä hyväksyn sinut, olen kiinnostunut sinusta ja olen työkaverisi. Jos se jää tapahtumatta, kyllä sillä hintansa on.

2. Nyt tarvitaan työn kehittämistä

Professori Minna Huotilainen vertaa etätyöntekijöitä keikkalääkäriin, joka on taitava ja kova ammattilainen, mutta jos työpaikalla on vain keikkalääkäreitä, ei synny työyhteisöä.

Huotilaisen mukaan etätöissä helposti vain toteutetaan työtehtäviä, mutta työyhteisön rakentaminen ja työn tekemisen kehittäminen ovat jääneet taka-alalle, koska luontevaa tilaa rennolle työstä puhumiselle ei ole ollut.

Hän kertoo, että työpaikoilla tarvitaan ihmisiä, jotka kehittyvät yhdessä toistensa kumppaneina ja mentoreina.

– Konkreettiset työtehtävät ovat järjestelykysymys, mutta työyhteisön yhteen tuleminen on paljon haastavampaa.

Huotilainen uskoo, että useat työyhteisöt haluavat enemmän kehittämispäiviä, jolloin kaikki tulevat paikalle ja keskustelevat tulevaisuudesta ja tekevät suunnitelmia.

Myös palaveriuupumusta on paljon, ja työntekijät kaipaavat paremmin organisoituja palavereita.

– Aika paljon vaativammaksi ovat ihmiset tulleet tänä aikana. Omaa ajankäyttöä mietitään tarkemmin ja se on kyllä hyvä juttu.

3. Keskeytykset pohdintaan, kuka saa keskeyttää ja milloin?

Tieto siitä, kuinka keskeytykset hidastavat työtä ja lisäävät virheiden todennäköisyyttä, on ollut Huotilaisen mukaan käytettävissä jo ennen koronaa ja etätöitä.

– Jos on tottunut nyt puolitoista vuotta työskentelemään hiljaisuudessa ja palaa takaisin avokonttorille, meteli saattaa kuulostaa paljon kovemmalta kuin ennen etätöitä.

Etätöissä kysymyksiä on esitetty muun muassa pikaviestien, sähköpostien, videopalavereiden tai perinteisten puheluiden kautta. Vastauksen on saanut, kun toisella on ollut sopivasti aikaa.

– Luulen, että työntekijät ovat vaativampia työrauhan suhteen, kun meillä on kokemus, millaista se keskeytymätön työ on.

Lähityötä tehdessä työtoveri saattaa tulla esittämään kysymyksensä kasvotusten esimerkiksi ohikulkumatkalla.

– On tärkeää pohtia työyhteisössä, että kuka saa keskeyttää kenet ja milloin.

Huotilainen kertoo, että keskeyttäjä ei halua keskeyttää, vaan saada vastauksen kysymykseensä. Työyhteisön on mietittävä, mitkä viestintäkanavat ovat sopivia, jossa kysymyksiin vastataan, kun ehditään.

Toisaalta lähityöhön palaaminen voi vähentää keskeytysten määrää niillä, joilla on ollut kotona etätyön ympärillä paljon perhettä.

4. Lähi- ja etätyöstä kannattaa sopia muun tiimin kanssa

Uutena ilmiönä voi tulla sekin, että työpaikoilla saattaa yleistyä vastustus ja kyseenalaistaminen lähityötä kohtaan, koska tietyt työtehtävät ovat onnistuneet paremmin kotona.

– Työelämässä on kysytty pitkään, mikä tila sopii parhaiten minkäkin tehtävän tekemiseen. Nyt meillä on osaamista vastata siihen, sanoo aivotutkija ja professori Minna Huotilainen.

Osa työntekijöistä saa kotona aikaan enemmän, osa taas työpaikalla. Huotilaisen mukaan on tärkeää huomata, milloin lähityötä on tarpeellista tehdä ja mihin palavereihin on aiheellista osallistua.

– Tässä ehkä tulee uusia tapoja sopia yhteisiä etäpäiviä ja toimistopäiviä. Voisiko yksi tiimi olla työpaikalla maanantaisin ja toinen tiistaisin?

Huotilainen esittää, että lähitöissäkin työpäivän voisi tehdä kahdessa neljän tunnin osassa, joiden välissä muutaman tunnin aikana kävisi vaikka ulkoilemassa tai tekemässä jotain itselle mielekästä asiaa.

– Etätyön aikana opitut asiat ovat mielestäni rautaista työn kehittämistä, kun huomaamme ja ryhdymme käyttämään niitä työelämässä.

Millaisia havaintoja teit itsessäsi, kun palasit etätöistä lähitöihin? Keskustelu on auki 17.11. klo 23 asti.

Lue lisää: