"En löydä ketään, jonka kanssa voisin vapaasti heittää huulta ja huokaista kotoisasti" – Ciceron kirjeet tuovat elävän viestin 2 000 vuoden takaa

Caesarin aikalaisen Marcus Tullius Ciceron kirjeet ovat ainutlaatuinen lähde Rooman valtakunnan ratkaisuhetkiin. Juonitteluihin ja arkielämään voi vihdoin tutustua suomenkielisenä käännöksenä.

Marcus Tullius Cicero paljastaa myös heikkoutensa kirjeissään. Kaiverrus 1800-luvulta. Kuva: Historia / Shutterstock / All Over Press

Renessanssi alkoi 16. kesäkuuta 1345 Veronan kaupungissa Pohjois-Italiassa.

Edellinen lause on tietysti provokaatio. Eivät historialliset aikakaudet ala jostain yksittäisestä tapahtumasta, eikä niille voi määrittää tarkkaa päivämäärää. Ei varsinkaan keskiajan ja uuden ajan erottavalle renessanssille, jonka alkuajan vaihteluväli on näkökulmasta ja alueesta riippuen noin pari sataa vuotta.

Mutta silti. Jotain merkittävää todellakin tapahtui Veronan katedraalin kirjastossa kesällä 1345.

Antiikin Kreikasta ja Roomasta vimmaisen kiinnostunut runoilija Francesco Petrarca teki silloin elämänsä löydön: kirjahyllyjen hämärässä piilotteli huonokuntoinen, lähes lukukelvoton kokoelma viisaimman ja hyveellisimmän roomalaisen Marcus Tullius Ciceron kirjeitä.

Tapausta pidetään (siirryt toiseen palveluun) keskeisenä hetkenä renessanssin synnylle: Ciceron kirjeet innostivat tutkimaan antiikin Roomaa ja Kreikkaa, mikä puolestaan synnytti niin paljon uutta tiedettä ja taidetta, että alettiin puhua aikakauden muutoksesta.

Ciceron kirjeet on koottu neljään kokoelmaan. Kuvassa 1400-luvulla tehty käsikirjoitus "Kirjeitä ystäville"-kokoelmasta. Kuva: ARNO BURGI / EPA / All Over Press

– Antiikin ihannointi oli tuolloin kokonaisvaltaista, mutta juuri Cicero nousi ykköshahmoksi. Häneltä on säilynyt laaja tuotanto ja hänestä tuli esikuva, jonka latinankieltä ihannoitiin, sanoo suomentaja Veli-Matti Rissanen.

Rissanen on elänyt Ciceron kirjeiden seurassa vuosikymmenen. Sinä aikana hän on kääntänyt valtavan, yli 900 kirjettä sisältävän kokonaisuuden.

– Työläs, mutta opettavainen kokemus.

Kirjeiden suomennos julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäinen osa, Vuodet valtiomiehenä, on juuri ilmestynyt.

Ainutlaatuinen tirkistysaukko Caesarin aikaan

Marcus Tullius Cicero oli nousukas.

Hän ei syntyperänsä puolesta kuulunut Rooman eliittiin, mutta kykyjensä, onnistuneen naimakaupan ja verkostoitumistaitojensa ansiosta nousi nopeasti yhteiskunnan huipulle.

Ciceron elinvuodet (106 eaa.–43 eaa.) osuivat Rooman valtakunnan myrskyisimpään hetkeen. Käytiin sisällisotaa, tasavalta oli luhistumassa ja Caesarista hyvää vauhtia tulossa diktaattori.

Juristin koulutuksen saanut Cicero oli jyrkkä tasavaltalainen ja joutui törmäyskurssille Caesarin kanssa.

Kirjeenvaihto paljastaa yli 2000 vuoden takaisen torailun.

Cicero ystävälleen Atticukselle vuonna 49 eaa:

"En ole ikinä nähnyt ketään niin pelosta sekaisin. Mutta Hercules vie, Servius ei pelännyt mitään, mitä hänen ei ollut syytä pelätä: Pompeius oli hänelle vihoissaan, Caesar ei ollut ystävä ja kumman tahansa voitto olisi kauheaa – toinen oli julma ja toinen häikäilemätön."

Caesar Cicerolle vuonna 49 eaa:

"Toimit itsesi kannalta epäedullisesti, jos vaikuttaa siltä, ettet ole kunnioittanut onnetarta, (kaikkihan näyttää sujuneen meidän kannaltamme suotuisasti ja vastustajien kannalta epäsuotuisasti) etkä ole ollut oikean asian puolella, vaan tuominnut jonkin tekoni: mitään pahempaa et voi minulle tehdä."

Marcus Tullius Cicero puolusti tasavaltaa, minkä vuoksi hän joutui Caesarin epäsuosioon. Myöhemmin muun muassa Yhdysvaltain perustajat ihailivat Ciceroa. Kuva: CC/Gunnar Bach Pedersen

Ciceron kirjeenvaihto tarjoaa aitiopaikan seurata maailmanhistoriallisia tapahtumia. Mikä aarre historiantutkijoille!

Kirjeiden korvaamattomuutta korostaa se, ettei keneltäkään Ciceron aikalaiselta ole säilynyt vastaavaa.

Ja jos antiikin aikaisia kirjeitä onkin tallessa, oli ne yleensä tarkoitettu julkaistaviksi.

– Esimerkiksi Senecan ja Pliniuksen kirjeetoli suunnattu suurelle yleisölle. Ciceron kirjeet sen sijaan oli tarkoitettu vain vastaanottajan luettavaksi, Veli-Matti Rissanen sanoo.

Siksi ne paljastavat asioita, joita Cicero ei ehkä olisi halunnut yleiseen tietoon. Kuten sen, ettei hän ollut aina viisas tai oikeamielinen.

Kirjeet löytänyt Petrarca pettyikin pahasti, kun tutustui tarkemmin idoliinsa.

Kirjeet todistivat Ciceron itsekeskeiseksi, omahyväiseksi, kärsimättömäksi, mutta myös surevaksi ja läheisistään huolehtivaksi – siis inhimilliseksi ihmiseksi.

– Kirjeiden ansiosta Cicero tunnetaan antiikin henkilöistä parhaiten. Monet muut antiikin hahmot jäävät etäisiksi. Emme tiedä heidän yksityiselämästään oikeastaan mitään, Veli-Matti Rissanen sanoo.

Cicero muun muassa osoittautuu innokkaaksi sisustajaksi.

Cicero Kreikassa asuneelle ystävälleen Atticukselle vuonna 68 eaa:

"Jos onnistut löytämään gymnasioniin sopivia taideteoksia, jotka ovat omiaan tiedät kyllä minne, ole hyvä äläkä päästä niitä käsistäsi. Olen niin ihastunut Tusculumin-huvilaani, että olen tyytyväinen vasta kun pääsen sinne"

Jatkoa seuraa seuraavana vuonna:

"Odotan kärsimättömänä megaralaisia patsaita ja hermipylväitä, joista kirjoitit. Jos onnistut saamaan käsiisi jotain vastaavaa – jotain, mikä sinusta sopii Akatemiaan, älä epäröi lähettää sitä ja luota rahakirstuuni."

Cicero oli kielenkäytön ammattilainen. Hän oli loistava puhuja ja ahkera kirjoittaja. Käsitys hyvästä latinasta pohjaa Ciceroon. Kuva: Mary Evans / Shutterstock / All Over Press

Kirjeet olivat suhdetoimintaa

Cicero Atticukselle vuonna 68:

"En anna enää aihetta syyttää minua leväperäiseksi kirjeiden kirjoittajaksi. Huolehdi vain itse siitä, että sinulla kun sitä luppoaikaa riittää, pysyt tahdissani."

Cicero oli ahkera kirjeiden kirjoittaja.

– Hän kirjoitti aina ja kaikkialla: laivassa, tienpäällä, kantotuolissa. Ja usein yöllä, sillä hän mainitsee monesti raapustelevansa kirjettä ennen auringonnousua.

Suomentaja Veli-Matti Rissanen on viettänyt Ciceron kirjeiden seurassa vuosikymmenen Kuva: Aki Luotonen / Turun yliopisto

Ciceron kirjeenvaihdosta on säilynyt reilut 900 kirjettä. Se on huomattava määrä, kun ottaa huomioon sen, ettei posti toiminut 2000 vuotta sitten aivan yhtä jouhevasti kuin nykyaikana.

Tarkalleen ottaen postilaitosta ei Ciceron aikana ollut, vaan kirjeen kirjoittaja itse vastasi sen toimittamisesta perille.

– Yläluokalla oli omia kuriireja, jotka kuljettivat kirjeitä. Usein sama kirje annettiin kahdelle kuriirille eri reittejä pitkin vietäväksi, jotta varmistettiin kirjeen perille meno, Rissanen selittää.

Ei ollut harvinaista, että kirjeitä varastettiin. Herkälle papyrukselle kirjoitetut kirjeet myös tuhoutuivat helposti, jos ne esimerkiksi kastuivat.

Kirjeen kulkunopeudesta antaa esimerkin Ciceron kertomus: Kirje Roomasta Vähän-Aasian Kybistraan, nykyisen Turkin alueelle, kulki 46 päivässä. Vastauksen Cicero sai siis kolmen kuukauden kuluttua. Cicero kehui vauhtia nopeaksi.

Kirjeenvaihdon funktio oli pitkälti sama kuin tänä päivänä. Kirjeissä kerrottiin kuulumisia, esitettiin toiveita ja pyyntöjä, pohdittiin mieltä askurruttaneita asioita ja ylläpidettiin sosiaalista verkostoa.

Cicerolla oli kirjeenvaihtoa arviolta sadan eri henkilön kanssa. Ehkä tärkein ja pitkäaikaisin kirjeenvaihtotoveri oli Ciceron läheisin ystävä, Kreikassa asunut Titus Pomponius Atticus.

– Hänelle Cicero uskoutui, oli vilpittömimmillään ja paljasti eniten itsestään.

Cicero Atticukselle vuonna 60 eaa:

"Aamulla taloni on tupaten täynnä ja forumille laskeudun ympärilläni laumoittain ystäviä, mutta tuosta valtavasta väkijoukosta en löydä ketään, jonka kanssa voisin vapaasti heittää huulta ja huokaista kotoisasti. Siksi odotan sinua."

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 24.11. klo 23:een asti.

Lue lisää: