Hyppää sisältöön

Tutkija arvostelee koulujen katsomusopetusta jämähtäneeksi: opetus erottelee nuoret uskontojen mukaan, vaikka he haluavat yhteistä keskustelua

Marjaana Kavonius esittää väitöskirjassaan, että vaikka katsomusopetus on nuorten keskuudessa pidettyä, oppiaine voisi hyötyä uudelleentarkastelusta.

Frida Pakkasvirta, Neva De Vizcaya Long ja Teela Kuisma pitävät elämänkatsomustiedon tunneista, koska niillä oppii filosofiasta ja uskonnoista.
Frida Pakkasvirta, Neva De Vizcaya Long ja Teela Kuisma pitävät elämänkatsomustiedon tunneista, koska niillä oppii filosofiasta ja uskonnoista.

Nuoret pitävät uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneista. Suurin osa kokee saavansa edellä mainituilta oppitunneilta työkaluja oman katsomuksensa muodostamiseen ja muiden ihmisten ymmärtämiseen.

Katsomusaineiden didaktiikan yliopisto-opettaja Marjaana Kavonius esittelee tuloksia väitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun). Kavonius tutki pääkaupunkiseudun yhdeksäsluokkalaisten nuorten kokemuksia uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta.

Kavoniuksen väitöskirjan tavoitteena oli selvittää, millaiseksi peruskoulun loppusuoralla olevat nuoret kokivat katsomusopetuksen nykypäivän moniarvoisessa yhteiskunnassa. Moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaa tässä tapauksessa yhteiskuntaa, jossa on samaan aikaan rinnakkain erilaisia uskontoja, hengellisiä liikkeitä, maallisuutta sekä näiden kaikkien yhdistelmiä.

Helsinkiläisessä Käpylän peruskoulussa Faraja Mwamalumbili pohtii elämänkatsomustiedon tunnilla kinkkistä dilemmaa: miten valita kahden erilaisen uhrauksen välillä? Kuva: Petteri Bülow / Yle

Aineistossa oli elämänkatsomustiedon lisäksi luterilaisen, katolisen, ortodoksisen, islamin ja buddhalaisen uskonnon sekä Krishna-tietoisuuden opiskelijoita. Oppilaat eivät kuitenkaan aina identifioituneet opiskelemaansa katsomusaineeseen: mukana oli esimerkiksi islamin ja kristinuskontoa opiskelleita nuoria, jotka kuitenkin kokivat itsensä ateisteiksi.

– Ateistit osallistuivat uskonnonopetukseen esimerkiksi siksi, että aineenopettaja kertoi kiinnostavista aiheista monipuolisesti ja auttoi täten ymmärtämään uskonnollista katsomuksellisuutta, Kavonius kertoo.

"Nuori oli ahdistunut opettajansa väheksynnästä"

Merkittävä tekijä nuorten kokemuksissa ET- ja uskonnontunneilta olikin juuri opettaja.

Opettajilla on Suomessa valtaa tuntiensa suhteen: iso kehys tulee opetussuunnitelmasta, mutta toteutus ja tyyli ovat vapaita. Tämä voi olla vahvuus, mutta joskus opettajan tyyli ei auta opiskelijaa.

– Erästä uskonnontunneilla käynyttä nuorta kyllä kiinnostivat tunneilla käsitellyt asiat. Hän oli kuitenkin ahdistunut siitä, että opettaja väheksyi häntä uskonnollisen epäaktiivisuuden takia ja painosti menemään uskonnollisen yhteisön järjestämään ylimääräiseen opetukseen, Kavonius kertoo.

Aineistossa oli useita oppilaita, jotka eivät kokeneet katsomusaineryhmänsä edustavan omaa katsomustaan. Juuri näin ei suomalaisessa opetusmallissa pitäisi käydä. Kavoniuksen tutkimus viittaakin katsomusopetuksen päivitystarpeeseen.

Kahdeksasluokkalaisen Fabian Nieto Turizin mielestä koululaisten jaottelu uskonnon- ja elämänkatsomustiedon ryhmiin on perusteltavissa. ET-tunnit ovat hänen mielestään kivoja, koska niillä käsitellään sellaisia aiheita, joihin ei muuten koulussa törmää. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Kavoniuksen mielestä “oman uskonnon opetusta” tulisi tarkastella uudestaan: katsomusopetuksen oppiaineiden tavoitteena tulisi olla katsomuksellisen yleissivistyksen ja katsomusten välisen dialogin oppiminen.

– Kuinka tämä toteutuu, kun nämä yhteen tulemista ja keskustelua opettavat uskonnot opetetaan nuorille erillään?

Selma Koskelan mielestä on hieman hassua, että kaveriporukka jakautuu elämänkatsomustiedon ja uskonnon tunneille. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Kavoniuksen mukaan edellisenkaltaiset kysymykset nousivat aineistossa esiin nuorten itsensä esittäminä.

– Nuorten taustat oletetaan erilaisiksi ja heidät pidetään erillään juuri silloin, kun maailmankatsomuksesta voisi vielä keskustella yhdessä.

Lisäksi osa tutkimuksessa mukana olleista nuorista koki, ettei vähemmistöuskontojen oppitunneilla tai ET-tunneilla aina tullut uutta käsiteltävää, vaan samoja aiheita opetettiin vuodesta toiseen.

– Katsomusopetuksen ryhmien välillä oli niin isoja eroja, että ulkoapäin aineita ei olisi arvannut samaksi.

Suomessa luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan oppilaan on osallistuttava oman kristinuskon suuntauksensa uskonnontunneille. Muihin uskontoihin kuuluvat voivat osallistua joko oman uskontonsa oppitunneille tai elämänkatsomustiedon tunneille. Sellaiset oppilaat, jotka kuuluvat johonkin uskontokuntaan, mutta joiden uskontoa ei opeteta heidän koulussaan, voivat pyytää osallistua toisen uskonnon opetukseen tai elämänkatsomustiedon tunneille. Harvinaisissa tapauksessa tätä pyyntöä ei tehdä, eikä oppilas näin osallistu mihinkään katsomusopetukseen.

Onko yhteiskunta ja uskominen muuttunut niin, että katsomusopetus on jäänyt jälkeen?

Suomalaisista luterilaisia on edelleen miltei 70 prosenttia, eli noin neljä miljoonaa ihmistä. Muslimien määrä Suomessa on kasvanut maahanmuuton myötä, mutta maahanmuuttajistakin valtaosa on kristittyjä vaihtelevista kristillisistä suuntauksista.

– On totta, että evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on vähentynyt. Kuitenkin samaan aikaan uushenkisyys ja monikatsomuksellisuus ovat tutkitusti lisääntyneet esimerkiksi maahanmuuton ja globalisaation myötä, Kavonius kertoo.

Kahdeksasluokkalaisen Mitro Vuorelan mukaan elämänkatsomustieto on ihan mukavaa, vaikkei se kuulukaan hänen suosikkiaineisiinsa. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Kavoniuksen mielestä pitääkin miettiä, mikä on katsomusopetuksen tarkoitus: mikä on oppiaineen keskeisin tiedollinen ja taidollinen tavoite? Kavoniuksen mukaan tätä voisi olla hyvä lähestyä juuri nuorten kokemusten kautta.

Nykymallin ravistelu on jo mahdollisesti alkanut: uskonnon ja elämänkatsomustiedon uudistamistarpeita selvitetään opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta (siirryt toiseen palveluun).

– Oppilaiden käsitysten kartoittaminen on jäänyt vähälle, mikä on erikoista. Tutkimuksessa ehdotankin, että tätä ja muuta katsomusopetuksen tutkimusta pitäisi tehdä vielä laajemmin tulevaisuudessa.

Voit keskustella aiheesta huomisiltaan klo 23 saakka.

Korjattu 14.12. 10:45 Aiemmin esiteltyjen vaihtoehtojen lisäksi joissain tapauksissa oppilas voi jäädä kokonaan pois katsomusopetuksesta.

Lue lisää: