Lapin erämaassa kaira soi yötä päivää – ympäristön suojeluun tähtäävästä kaivoslaista neuvotellaan valtavassa ristipaineessa

Jumiutunut laki yritetään saada eduskuntaan alkuvuonna. Maanomistajan asemaan kaavaillaan parannusta, sillä maan saisi vastaisuudessa varata vain vuoden ajaksi.

Malmin kairaus on yksinäistä työtä Lapin erämaassa
Malmin kairaus on yksinäistä työtä Lapin erämaassa

Mäntykankaalta kuuluva tasainen jyrinä paljastaa keskellä metsää olevan työmaan.

Kairaaja Jukka Suomala astuu työmaakoppia muistuttavaan kairakoneeseen ja istuu ohjaimiin Anglo Americanin etsintäalueella Sodankylässä.

Kairakone kuumenee yleensä talouden tahtiin, ja juuri nyt kysyntää on poikkeuksellisen paljon. Metallien hinnat ovat korkealla ja maaperän rikkaudet kannattaa kartoittaa.

Kairauspalveluita tarjoavista yrityksistä kerrotaan, että koeporauksia tehdään niin paljon, että kairausvälineitä voi joutua odottamaan useamman kuukauden.

Toimitusjohtaja Tapani Niskakangas Kati Kalajoki -yrityksestä vertaa tunnelmia huippuvuosiin 2007 ja 2008. Niiden jälkeen talous ajoi päin seinää, eikä töitä ollut enää yhtään.

Anglo Americanin Sakatti Mining Oy:n työmaa Sodankylässä. Kuva: Tapani Leisti / Yle

– Nyt on vastaavanlainen tilanne, että kysyntä on tosi kovaa. Noh, toivotaan, että se jatkuu. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki eivät saa mitä haluavat, Niskakangas kertoo puhelimitse Ylelle.

Kunnan valta vahvistuu

Kaivosten perustaminen herättää ristiriitaisia tunteita. Vastakkain ovat huoli luonnosta, omasta elinympäristöstä sekä halu houkutella Suomeen uutta elinkeinotoimintaa ja työpaikkoja.

Hallituksen esitys kaivoslain uudistamisesta on viivästymässä vuoden lopulta ensi vuoden alkupuolelle.

Hallituslähteiden mukaan neuvottelut ovat jumittuneet, koska erityisesti vihreiden ja keskustan välillä on erimielisyyttä siitä, miten hallitus toteuttaa lupauksensa parantaa ympäristönsuojelua. Suomen ympäristökeskus Syke arvioi aiemmin, että lakiluonnoksen vaikutukset ympäristölle ja ilmastolle tulisivat olemaan vähäisiä.

Syken erikoistutkijan Sari Kaupin mielestä lakiluonnoksessa on oikeansuuntaisia asioita, mutta muutosten merkitystä on vielä vaikeaa arvioida. Lain muotoilut ovat hänen mukaansa jääneet avoimiksi, mikä jättää tulkinnanvaraa.

Se tiedetään jo nyt, että uuden lain myötä kunnalla on parempi mahdollisuus estää kaivoksen tulo alueelleen.

Maanomistajille olisi puolestaan pieni parannus se, että vähintään 10 vuotta voimassa olleen malminetsintäluvan jatkaminen edellyttäisi ainakin periaatteessa maanomistajan suostumusta. Jos riittävää tukea ei maanomistajilta tulisi, voisi valtioneuvosto kuitenkin puoltaa etsinnän jatkamista. Malminetsintälupa on voimassa enintään yhteensä 15 vuotta.

Maaperästä nostettuja kairasydämiä. Kuva: Tapani Leisti / Yle

Oikeus varata maata lyhenee

Varauksen ilmestyminen omalle maalle kiristää hermoja eri puolilla Suomea. Tukesin karttapalvelun perusteella (siirryt toiseen palveluun)isoja varausilmoituksia on tällä hetkellä esimerkiksi Saimaan alueella ja Satakunnassa.

Epävarmuutta halutaan lievittää puolittamalla varausaika yhteen vuoteen. Lakiluonnoksen mukaan käyttöön otettaisiin myös hehtaarikohtainen varausmaksu, jonka toivotaan maltillistavan varattujen alueiden laajuutta.

Vielä valmistelussa oleva laki velvoittaisi yritykset ja viranomaiset myös tiedottamaan hankkeista enemmän.

Syken Sari Kauppi epäilee tätä sinänsä hyvältä kuulostavaa muutosta, koska tiedotustilaisuuksien järjestäminen ei vielä takaa avointa vuoropuhelua ja sitä, että ihmisiä kuunnellaan.

Maanomistaja saa lain mukaan korvauksen muun muassa maillaan tapahtuvasta louhinnasta ja tutkimustoiminnasta.

Uutena asiana hallitus on sopinut, että kaivosyhtiöiltä aletaan periä veroa vuoden 2023 aikana. Veron yksityiskohdat eivät ole vielä tiedossa.

Rautalammilla kuntalaiset kokevat jääneensä alakynteen

Pohjois-Savon Rautalammilla kansainvälinen kaivosjätti Rio Tinto tutkailee maastoa malmiesiintymien toivossa aivan Etelä-Konneveden kansallispuiston läheisyydessä.

Vuosisatainen valtausperiaate, jonka mukaan kaivosyhtiö voi tehdä varausilmoituksen ohi maanomistajan tahdon ja kerätä isoimmat voitot maan mineraaleista, ei ole muuttumassa. Päinvastoin hallituksen periaatteena on, että kaivosten toimintaedellytykset varmistetaan.

Orastavaa hanketta kotikunnassaan seuraavan ja sitä vastustavan Kaisa Naukkarisen mielestä lakiin kaavaillut muutokset kuulostavat sen takia vain pieneltä viilaukselta.

– Rautalammilla toimintaa suunnitellaan paikassa, joka on aivan väärä kaivostoiminnalle. Ollaan arvokkaan vesireitin varrella. Alue, jolle malminetsintälupia on haettu, rajautuu Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja tärkeisiin pohjavesialueisiin, Naukkarinen kertoo.

Kaisa Naukkarinen kampanjoi Rio Tinton kaivossuunitelmia vastaan Rautalammilla. Hän kertoo, että ei kuitenkaan vastusta yleisesti kaikkea kaivostoimintaa. Kuva: Kaisa Naukkarinen

Rautalammilla ja läheisellä Suonenjoella mahdollisen kaivoksen perustamiseen kuluisi vielä lukuisia vuosia, sillä yhtiö on anonut vasta lupaa kallio- ja maaperän tarkempaan tutkimiseen.

Naukkarisen mielestä on iso kysymys, miten tavalliset ihmiset ja kunnat pärjäävät kaivosjättejä vastaan.

– Jos kunta saisi enemmän päätösvaltaa, siinä on edelleen epätasapaino. Pienillä kunnilla ei ole hirveästi resursseja tai omia kaavoitusasiantuntijoita. Vastassa voi olla maailman suurimpia kaivosyhtiöitä, joilla on laittaa rahaa pr-työhön ja mahdollisiin oikeusprosesseihin.

Naukkarisen kokemus on, että keskustelu ei ole ainakaan tähän asti johtanut mihinkään.

– Kaivosyhtiö on kertonut kuuntelevansa meitä paikallisia, mutta malminetsintälupia haettiin välittömästi sen jälkeen kun kunnanvaltuusto oli ottanut kielteisen kannan malminetsintään. Ei voi olla keskustelua, jos itse asiaan ei ole mahdollista vaikuttaa millään tavalla. Se on vallankäyttöä eikä mitään keskustelua.

Kaivoslain uudistamiseen kirittää kansalaisaloite, joka esitti, että kaivosmineraalit kuuluvat valtion omistukseen. Vuonna 2019 jätetyssä aloitteessa vaadittiin, että lupa mineraalien hyödyntämiseen pitäisi myöntää vain, jos toiminnasta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Eduskunta hylkäsi aloitteen.

Luonnonsuojelualueillakin saa etsiä malmia

Yksi esillä ollut vaihtoehto vahvistaa ympäristönsuojelua on ollut kieltää malminetsintä luonnonsuojelualueilla. Hallituspuolueet ovat tästä kuitenkin eri linjoilla.

Vihreistä löytyy tukea ajatukselle, mutta esimerkiksi keskusta on halunnut säilyttää mahdollisuuden.

Kysymys on akuutti Lapin Sodankylässä, jossa AA Sakatti Mining suunnittelee kaivosta Viiankiaavan suoalueen alle. Tämän jutun yhteydessä olevat kuvat ovat suojelualueiden ulkopuolelta.

Kaivoksiin liittyy parasta aikaa useampi lainsäädäntöhanke. Malminetsintään luonnonsuojelualueilla voitaisiin ottaa kantaa luonnonsuojelulaissa.

Kaivannaisbuumi näkyy virastossa ja erämaassa

Anglo Americanin työmaalla Sodankylässä kairaaja Jukka Suomala jättää hetkeksi työnsä. Kairaus on edennyt muutamassa viikossa alle kilometrin syvyyteen.

Kuuden aikaan – joko aamulla tai illalla – alkava 12-tuntinen työvuoro ei ole koskaan samanlainen, Suomala kertoo. Kairausta tehdään yleensä syrjäseudulla, keskellä luontoa.

– Täällä Lapissahan on vallan mainio työskentelypaikka, kun saa olla luonnossa. Mikäs tässä. Olen ollut tosin vasta 17 vuotta Kati-yrityksen palveluksessa, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa oppii.

Kairan timanttivahvisteinen terä on yltänyt kuvanottohetkellä yli 700 metrin syvyyteen. Kuva: Tapani Leisti / Yle

Malminetsintävaihe on ensimmäisiä etappeja kohti kaivoksen perustamista.

Kaivostoiminnan aloittaminen voi olla sukupolvien mittainen projekti, tietää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Ilkka Keskitalo. Malminetsintävaihe kestää yleensä jopa 25 vuotta.

Keskitalo kahlaa parasta aikaa satojen hakemusten pinoa, sillä kaivostuotteiden kasvanut kysyntä on lisännyt kiinnostusta Suomen maaperästä mahdollisesti löytyviin malmiesiintymiin.

Lupahakemuksia on kolmenlaisia: ensin voidaan jättää varausilmoitus, sen jälkeen haetaan lupaa malminetsintään ja lopuksi anotaan kaivoslupaa, jos esiintymää halutaan hyödyntää.

Kaivoslupaan saakka etenee vain noin yksi 2 000 malminetsintähankkeesta. Paljon on kiinni siitä, löytyykö sijoittajilta rahoitusta.

Keskitalon mukaan varausalueet ovat huomattavasti suurempia kuin mihin kaivoksesta haaveileva toimija lopulta hakee malminetsintälupaa. Yleensä etsintälupaa haetaan noin kymmenesosalle varausalueista.

– Nyt tehtävä malminetsintä konkretisoituu vasta kymmenien vuosien päästä. Kun metallien hinnat laskevat, rahoitusta malminetsintään ei enää tule ja se keskeytyy. Jossain vaiheessa hinnat kääntyvät nousuun, rahoitusta alkaa löytyä ja sitten tutkimusta taas jatketaan.

Katso myös Yle Uutiset Recin video: Miksi kaivosten ongelmia ei saada ratkaistua?