Englantilaisnainen muutti talviseen Suomeen eikä tuntenut ketään – näin hän löysi itselleen ystävän

Englantilaisen Ieva Ekstsin ja suomalaisen Sisko Eskelisen ystävyys on kestänyt läpi koronapandemian. Monella muulla maahanmuuttajanaisella ja vapaaehtoisella ystävyys on poikkeuksellisena aikana kariutunut.

Kotkassa asuvat ystävykset Ieva Eksts ja Sisko Eskelinen viettävät aikaa yhdessä esimerkiksi kahvipöydän ääressä.
Kymenlaaksossa valtaosa Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta solmituista maahanmuuttajanaisten ja vapaaehtoisten ystävyyksistä on hiipunut korona-aikana. Ievan Ekstsin ja Sisko Eskelisen yhteys on kuitenkin säilynyt.

Kolmatta lastaan odottanut Ieva Eksts muutti kaksi ja puoli vuotta sitten perheineen Suomeen miehensä työkomennuksen perässä. Ekstsin mies oli ollut Suomessa töissä aiemminkin, ja myös Eksts oli vieraillut pohjoisessa maassa. Kun muuttokuorma saapui Suomeen, hän ei kuitenkaan tuntenut uudesta maasta ketään.

– Muuttaminen Suomeen oli iso muutos. Kulttuurisesti ero ei ole suuren suuri, mutta täällä on hitaampi elämänrytmi. Myös sää on kylmempi kuin Englannissa. Saavuimme talven lopussa, ja maassa oli paljon lunta. Olimme myös kaukana ystävistämme ja perheistämme, Ieva Eksts muistelee.

Eksts kaipasi paikallista ystävää. Hän kuljetti pariskunnan kahta nuorempaa lasta päiväkodin ja kodin välillä, ja ajatteli tutustuvansa päiväkotilasten vanhempiin. Muut vanhemmat hakivat kuitenkin lapsensa usein eri aikaan, eikä Eksts onnistunut tutustumaan heihin.

Ystävä tukena arjessa

Lopulta kätilö vinkkasi Ieva Ekstsille Mannerheimin lastensuojeluliiton maahanmuuttajaäideille suunnatusta ystävätoiminnasta. Sen kautta Eksts tapasi vapaaehtoiseksi pestautuneen Sisko Eskelisen. Yhteinen sävel löytyi nopeasti.

Nyt iloinen puheensorina täyttää korkean huoneen, kun Ieva Eksts ja Sisko Eskelinen vaihtavat kuulumisiaan kahvikuppien ääressä.

– Ensimmäisellä tapaamiskerralla Sisko toi minulle itsetehtyä saippuaa, mikä oli mielestäni mukavaa. Meistä molemmista tuntui heti, että meistä voisi tulla hyvät ystävät, Ieva Eksts sanoo.

Paikallisesta ystävästä oli Ekstsin mukaan paljon apua, kun hän asettautui Kotkaan.

– Pystyin kysymään häneltä neuvoa, kun mieleeni tuli kysymyksiä: esimerkiksi miten paikallisliikenne toimii ja mistä voin ostaa hyviä käytettyjä vaatteita lapsilleni. Sisko on myös opettanut minulle vähän suomea.

Ieva Ekstsin ja Sisko Eskelisen välille on kehittynyt kestävä ystävyyssuhde. Kuva: Juulia Tillaeus / Yle

Myös Sisko Eskeliselle ystävyys Ieva Ekstsin kanssa on muodostunut tärkeäksi osaksi elämää. Välillä naiset tapaavat toisiaan kahdestaan, välillä myös lapset ja puolisot ovat mukana.

– Unohdin aika nopeasti, että olen ylipäätään vapaaehtoisena jossain toiminnassa. Ystävyytemme on luontevaa, Sisko Eskelinen sanoo.

Yhdessä Ekselinen ja Eksts esimerkiksi kahvittelevat ja ulkoilevat. Ystävykset ovat viettäneet myös joulua yhdessä.

– Se oli unohtumatonta, ihana joulu, Sisko Eskelinen sanoo.

Ystävyytensä alussa sekä Sisko Eskelinen että Ieva Eksts hoitivat pieniä vauvojaan kotona, ja tapaamisille oli enemmän aikaa. Nyt molemmat naiset ovat palanneet töihin, ja tapaamiset ovat harvemmassa. Yhteys on kuitenkin säilynyt.

Korona on ajanut ystäviä erilleen

Sisko Eskelisen ja Ieva Ekstsin ystävyys on poikkeuksellinen juuri siksi, että se on kestänyt läpi korona-ajan. Kymenlaaksossa valtaosa Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta solmituista maahanmuuttajanaisten ja vapaaehtoisten ystävyyksistä on hiipunut pandemian aikana.

Vielä viime vuonna maakunnassa ystäväpareja oli yli 50, kun niitä nyt on reilut parikymmentä.

– Muissakaan ystäväympyröissä ei ole tavattu yhtä usein kuin ennen koronaa. Samalla tavalla maahanmuuttajanaiset ja vapaaehtoiset eivät ole tavanneet niin paljon. Niinpä moni juuri ennen koronaa tai koronan aikana aloitettu ystävyys on hiipunut, koordinaattori Elisa Sandström-Hovi MLL:n Kaakkois-Suomen piiristä sanoo.

Vapaaehtoisia kaivattaisiinkin kipeästi lisää. Kymenlaaksossa on jopa satoja maahanmuuttajanaisia vailla paikallista ystävää. Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan tilanne vaihtelee eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa tilanne on päinvastainen, sillä vapaaehtoisia on maahanmuuttajia enemmän.

Sekä maahanmuuttajia että uusia vapaaehtoisia on yritetty saada mukaan levittämällä tietoa ystävätoiminnasta. Liitto on myös kehittänyt uudenlaista toimintaa, kuten monikulttuurisia äiti–lapsi-kerhoja, joihin ystäväparit voivat tulla lastensa kanssa.

– Sitä kautta toimintaamme on tullut yksi uusi ihminen, ja toiveissa on että vielä tulisi lisää, Sandström-Hovi kertoo.

Elisa Sandström-Hovin mukaan ystävätoiminnan kautta on ennen koronaa syntynyt useita pysyviä ystävyyssuhteita. Kuva: Juulia Tillaeus / Yle

Äidit jäävät usein kotiin

Ystävätoiminta on suunnattu erityisesti maahanmuuttajaäideille, mutta myös lapsettomat pääsevät mukaan. Koordinaattori Elisa Sandström-Hovin mukaan juuri äidit kuitenkin tarvitsevat usein apua ystävystymisessä paikallisten kanssa.

– Maahanmuuttajaäidit jäävät usein kotiin lasten kanssa. Miehet pääsevät helpommin kaveripiireihin, töihin ja opiskelemaan. Eivät naiset kotona oikein tutustu keneenkään, paitsi ehkä naapurustoon ja oman kulttuurinsa edustajiin.

Ystävätoiminnalla MLL pyrkii edistämään maahanmuuttajanaisten kotoutumista ja suomen kielen oppimista.

– Kun maahanmuuttajaäiti oppii suomen kielen, hän voi itse alkaa hoitaa asioitaan. Monessa perheessä lapset saattavat toimia äidin tulkkina, Sandström-Hovi sanoo.

Vaikka korona-aika on verottanut maahanmuuttajanaisten ystävyyssuhteita, Sandström-Hovi uskoo, että toiminta vielä virkoaa Kymenlaaksossakin. Ystävätoiminta on järjestetty useiden vuosien ajan, ja sen ansiosta on syntynyt useita pysyviä ystävyyssuhteita.

– Luulen, että olemme nyt aallonpohjalla, ja sieltä tullaan nousemaan, Sandström-Hovi sanoo.

Myös Sisko Eskelinen ja Ieva Eksts ovat houkutelleet omia ystäviään mukaan ystävätoimintaan.

– Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi tehdä jotain muiden hyväksi. On ylipäätään järkevää tehdä vapaaehtoistyötä, mutta sen lisäksi siitä voi oikeasti saada uuden ystävän, mikä on ihan mahtavaa, Sisko Eskelinen sanoo.