60 vuotta sitten Siperiassa ratkaistiin kriisi, minkä ansiosta Kekkonen pysyi vallassa – selvitimme, mitä Novosibirskissä muistetaan noottikriisistä

Tasan 60 vuotta sitten presidentti Urho Kaleva Kekkonen matkusti Siperian “pääkaupunkiin” Novosibirskiin ratkomaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä poliittista kriisiä. Novosti Ylen toimittaja vieraili kaupungissa ottamassa selvää, mitä siellä muistetaan Kekkosen vierailusta ja noottikriisistä.

Novosibirskissä, Siperian “pääkaupungissa”, on marraskuussa jo täysi talvi. Pakkasta on viitisentoista astetta, lumi on kuorruttanut kauniisti punaiset pihlajanmarjat, jäistä vielä vapaa mahtava Ob-joki höyryää.

Tasan 60 vuotta sitten kaupunki oli kansainvälisen politiikan kuuma piste. Siellä ratkottiin Suomen ja Neuvostoliiton välistä ulkopoliittista kiistaa, ns. noottikriisiä, jonka ytimessä oli Neuvostoliiton vaatimus YYA-sopimuksen mukaisista konsultaatioista “Saksan liittotasavallan ja sen liittolaisten taholta ilmenevän sotilaallisen uhan johdosta”.

Novosibirskissä ulospääsyä kriisistä etsittiin kahden valtiopäämiehen, presidentti U.K. Kekkosen ja Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen pääsihteerin Nikita Hruštšovin voimin.

Novosibirskiläiset tuskin huomasivat vierailua, mutta Suomelle sillä oli suuri merkitys. Matka Novosibirskiin ja siihen liittyvät tapahtumat johtivat siihen, että Kekkonen pysyi vallassa melkein neljännesvuosisadan. Ja kuten eräät historiantutkijat ja aikalaiset ovat esittäneet, kysymys oli sisäpoliittisesta aseesta, jonka taustalla oli Kekkosen ja KGB:n salainen sopimus.

Jäistä vapaa Ob-joki höyryää kovilla pakkasilla. Kuva: Yle / Maxim Fedorov

Siperiaan omasta tahdosta ja vastentahtoisesti

Kekkosen kuuluisissa päiväkirjoissa Novosibirskin matka kuitataan lyhyesti.

22.11. Lähtö Neuvostoliittoon. Autolla ensin Loviisaan, jossa tapasin Jussin [Kekkosen]. Sylvi mukana. Sitten Kotkaniemeen ja Luumäen asemalta junaan. Lushaikassa muutin venäläiseen vaunuun. Molotshkov [protokollapäällikkö] vastassa. Pyysin, että ei puheita 23.11. Moskovassa.

23.11. Lento Novosibirskiin. Fagerholm oli tehnyt ehdotuksen, että minut valittaisiin erikoislailla 6 vuodeksi.

24.11. Neuvottelu Novosibirskissä. Illalla oli Honka luopunut presidenttiehdokkuudesta.

25.11. Paluu Moskovaan. Lounas Kremlissä. Puhe.

26.11. Paluu illalla Helsinkiin. Radio- ja televisiopuhe.

Ei yksityiskohtia, ei Novosibirskin kuvausta, ei edes Hruštšovin nimeä. Tarkempia tietoja Kekkosen matkasta pitää etsiä pala palalta eri lähteistä.

Suomalaiset valtiopäämiehet ovat harvoin käyneet Venäjällä Moskovaa, Pietaria (Leningradia) tai Karjalaa kauempana. Uralin toisella puolella ovat käyneet Kekkonen (Novosibirskissä ja Kamtshatkalla), Tarja Halonen (Hanty-Mansiiskissa Suomalais-ugrilaisten kansojen Foorumissa) ja Sauli Niinistö (Njaginissa Fortumin uuden voimalan avajaisissa).

Viime vuosisadan alkupuolella Siperia tuli tutuksi myös kahdelle suomalaiselle, joista myöhemmin tuli Suomen presidenttejä: vuonna 1908 Mannerheim palasi Siperian rataa pitkin Vladivostokista Pietariin kaksi vuotta kestäneeltä Aasian tutkimusmatkalta, ja vuonna 1914 Siperiaan matkusti Pehr Evind Svinhufvud, jonka huvilalla Luumäellä Kekkonen edellä kuvatun mukaisesti pysähtyi ennen junamatkaa Moskovaan. Svinhufvud ei tosin tehnyt matkaa vapaaehtoisesti, vaan hänet karkotettiin Tomskin alueella sijaitsevaan Tymskin kylään poliittisen toimintansa takia toisen sortokauden aikana.

Kekkosen Novosibirskin matkan taustalla oli kaksi toisistaan riippumatonta tapahtumakulkua, jotka vuoden 1961 marraskuussa yhtyivät samassa pisteessä. Ensimmäinen niistä ajoittui saman vuoden maaliskuuhun Suomessa: silloin kuusi puoluetta muodosti ns. Honka-liiton ja asetti vuoden 1962 presidentinvaaleissa ehdokkaaksi oikeuskansleri Olavi Hongan tavoitteena estää Kekkosen uudelleenvalinta.

Toinen tapahtuma liittyi kansainväliseen politiikkaan ja konkretisoitui vuoden 1961 elokuussa Berliinissä. Jännityksen kasvu Neuvostoliiton ja länsiblokin, Naton ja Varsovan liiton välillä johti Berliinin muurin rakentamiseen. Neuvostoliiton johto oli huolestunut Suomen ja länsivaltojen, mm. Saksan liittotasavallan mahdollisesta lähentymisestä. Siksi se lähetti 30.10.1961 Suomen hallitukselle nootin. Siinä ehdotettiin YYA-sopimuksen mukaisten konsultaatioiden järjestämistä.

Vaikka “konsultaatiot” sanana kuulostaa viattomalta, YYA-sopimuksessa ne kuitenkin liittyivät sotilaalliseen uhkaan. Suomella oli syynsä pelätä Neuvostoliiton sotilaallista väliintuloa tai sitä, että se joutuisi kriisin kärjistyessä mahdollisesti osallistumaan sotilaalliseen konfliktiin sosialistisen leirin puolella.

Tieto nootista saavutti Kekkosen hänen USA:n ja Kanadan kiertomatkansa päätteeksi, kun hän lepäili seurueensa kanssa Havaijilla. Kekkonen ei keskeyttänyt matkaansa palatakseen Suomeen, eikä ollut seurueen jäsenten mukaan edes yllättynyt nootista. Sen sijaan hänen kerrottiin lähteneen uimaan. Kotimatkalle lähetettiin ulkoministeri Ahti Karjalainen, joka hänkin oli reagoinut noottiin pidättyvästi, mutta todennäköisesti se johtui hänen luonteestaan. Ministerihän oli tunnettu vähäsanaisuudestaan. Palattuaan Helsinkiin Karjalainen kieltäytyi kommentoimasta uutista lentokentällä odottaneille toimittajille ja ilmoitti menevänsä nukkumaan.

ahti karjalainen saapuu helsinkiin

10. marraskuuta Moskovaan saapui neuvottelemaan nootista ulkoministeri Karjalaisen johtama delegaatio. Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, ja niin 14.11. Kekkonen hajotti eduskunnan ja määräsi pidettäväksi uudet vaalit. Päätöstä hän perusteli sillä, että oli tarpeen varmistaa “ystävällismielisempi ulkopolitiikka” (lue: Neuvostoliittoa kohtaan). Seuraavana päivänä Neuvostoliiton apulaisulkoministeri Vasili Kuznetsov ilmoitti Suomen Moskovan suurlähettiläälle Eero Wuorelle, että eduskunnan hajottaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös kahdenvälisiä neuvotteluja. Silloin alettiin valmistella Kekkosen matkaa neuvostojen maahan.

Kolmas tapahtuma, joka vaikutti siihen, että Kekkonen ja Hruštšov tapasivat nimenomaan Novosibirskissa, oli se, että kaupungin läheisyyteen perustettiin vuonna 1957 Neuvostoliiton Tiedeakatemian Siperian osasto. Ural-vuorten tuolla puolen sijaitsevaa tiedekeskusta tarvittiin Siperian valtavien luonnonvarojen hyödyntämiseen ja siihen, että tiedeakatemian toiminta Moskovassa, Leningradissa ja Kiovassa olisi syystä tai toisesta mahdotonta. Lähelle Novosibirskin tekojärveä, joka tunnetaan myös Obin merenä, perustettiin tiedekaupunki “Akademgorodok”, jossa havupuiden keskelle sijaitsevat eri tieteenalojen laitokset ja tiedemiesten asuinrakennukset. Syksyllä 1961 rakennustyöt olivat täydessä vauhdissa, ja Hruštšov halusi ehdottomasti esitellä suomalaiselle vieraalleen “rakkaan lapsensa”.

“Vieraanvaraisia, ystävällisiä ihmisiä, hieman ankaria”

Novosibirskin museossa säilytetään asiakirjoja, jotka liittyvät ulkomaalaisten valtiomiesten vierailuihin. Muutama vuosi sitten museossa järjestettiin näyttely, joka kertoi Ranskan presidentin Charles de Gaullen vierailusta vuonna 1966. Museo onnistui muun muassa jäljittämään kultaisen tupakansytyttimen, jonka Ranskan valtiopäämies lahjoitti paikalliselle liikennemiliisille.

– Valitettavasti, Kekkosen matkan jäljiltä ei ole säilynyt mitään esineitä tai muita yksityiskohtaisia aineistoja, vaikka Kekkonen kävi täällä vain viisi vuotta ennen de Gaullea, kertoo meseonjohtaja Jelena Štšukina.

Museon arkistoista löytyi kuitenkin muutama Kekkosen valokuva sekä joitakin paikallisen lehden “Sovetskaja Sibir" (Neuvosto-Siperia) artikkeleja, joissa kerrotaan Suomen presidentin vierailusta. Niiden sekä aikalaisten muisteluiden perusteella Novosibirskin vierailu sujui seuraavalla tavalla:

22.11. Kekkonen lähti seurueensa kanssa Neuvostoliittoon. Kekkosta saattamaan ei haluttu kansanjoukkoja kuten Talvisodan alla, kun suomalaisneuvottelijat lähtivät Moskovaan. Tästä syystä valittiin yllä kuvattu reitti Luumäen kautta.

23.11. Moskovasta lähtee erityislento kohti Novosibirskia, perillä suomalaisvieraat majoitetaan ns. Aluekomitean datshoille, jotka sijaitsivat metsässä Ob-joen rannalla kaupungin pohjoispuolella.

Kekkosta otettiin vastaan Tolmatšjovon lentoasemalla. Kuva: Государственный архив Новосибирской области / Novosibirskin alueen arkisto

24.11. Aamiainen, jonka äärellä osapuolet aloittivat keskustelut poliittisesta tilanteesta. Hruštšov selitti, ettei nootti johtunut Suomen toimista, vaan siitä, että Neuvostoliitto oli huolestunut Länsi-Saksan sotilaallisesta lähentymisestä Tanskan ja Norjan kanssa. Tämän jälkeen delegaatiot lähtivät Akademgorodokiin, jossa tutustuttiin muutamaan tieteellisen instituuttiin ja jatkettiin neuvotteluja.

Venäjän tiedeakatemian Yleisen historian laitoksen vanhempi tutkija Tatjana Androsova on artikkelissaan (siirryt toiseen palveluun) “Neuvostoliiton ja Suomen suhteet 1956-1962” kuvannut Kekkosen ja Hrustsovin keskusteluja näin:

“Keskustelun aikana Suomea muistutettiin sen YYA-sopimuksen mukaisista velvoitteista. Hruštšov halusi kuulla Suomen vakuuttavan jälleen kerran, että sen virallinen ulkopoliittinen linja on horjumaton, ja sellaiset vakuuttelut hän Kekkoselta sai. Kekkonen puolestaan johdonmukaisesti yritti saada Hruštšovin luopumaan sotilaallisista konsultaatioista, mikä olisi hänen sanojensa mukaan “vahva todistus Neuvostoliiton rauhanomaisista aikeista”. Kekkonen kiinnitti Hruštšovin huomion lännen muuttuvaan suhtautumiseen Suomen puolueettomuuspolitiikkaan ja pyysi Hrustsovia osoittamaan luottamusta Suomea kohtaan.”

Neuvottelujen tuloksena Neuvostoliitto luopui sotilaallisten konsultaatioiden vaatimuksesta. Noottikriisi oli ratkennut. Illalla Kekkonen vieraili Novosibirskin kuuluisassa Ooppera- ja balettiteatterissa katsomassa “Pähkinänsärkijän”. Seuraavana aamuna, 25.11., suomalaiset lensivät Il-18-lentokoneella Moskovaan. Novosibirskin lentokentällä Kekkonen sanoi lehdistölle:

“Tämä on todellakin Siperian teollinen ja kulttuurillinen keskus. Se kasvaa kovaa vauhtia. Kaikesta huomaa, että novosibirskiläiset rakastavat kaupunkiaan. Tapaamiset Ooppera-teatterissa, jossa katsoin “Pähkinänsärkijän”, ja tiedemiesten kaupungissa, jossa tapasin siperialaisia, saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että he ovat vieraanvaraisia, ystävällisiä, hieman ankaria ihmisiä. Tietyssä mielessä he muistuttavat suomalaisia.”

Kekkonen seurueineen lähti Novosibirskistä Moskovaan aamulla 25.11.1961. Kuva: Государственный архив Новосибирской области / Novosibirskin alueen arkisto

Aikaeron takia suomalaisia kuljettanut lentokone saapui Moskovaan myös aamulla. Näin ollen Kekkoselle jäi aikaa syödä lounasta Kremlissä Leonid Brežhnevin kanssa, joka oli tuolloin NKP:n keskuskomitean presidiumin jäsen ja josta myöhemmin tuli puolueen keskuskomitean pääsihteeri. 18 vuoden ajan - vuosina 1964-1982 - Kekkonen ja Brežhnev johtivat samaan aikaan maitaan, ja heidän välilleen kehkeytyi luottamukselliset, jopa ystävälliset suhteet.

Honka-liitto hajosi. Kun Kekkonen lensi 25.11. Moskovaan, Olavi Honka oli jo luopunut presidenttiehdokkuudestaan.

Paluumatka Suomeen oli edessä 26.11. Helsingin rautatieasemalla Kekkosta olivat vastassa sotilasorkesteri ja kansanjoukko. Hänet otettiin vastaan kuin sankari, joka osaa neuvotella neuvostojohdon kanssa ja pelasti maansa joutumasta konfliktiin suuren naapurinsa kanssa. Tämä kaikki edesauttoi Kekkosen uudelleenvalintaa vuonna 1962.

Vielä saman päivän iltana Kekkonen piti historiallisen radio- ja tv-puheen. 20-minuuttinen puhe ilmensi ulkopoliittisten realiteettien tunnustamista. Tämä politiikka tultiin tuntemaan Paasikivi-Kekkosen linjana. Kekkosen kriitikot ovat kutsuneet sitä myös “suomettumiseksi”.

Kuten puheessani eilen Kremlissä lausuin, neuvottelumme Novosibirskissä on eräs kaikkein tärkeimpiä tapaamisia Suomen ja Neuvostoliiton johtomiesten välillä. Pääministeri Hrushtsev osoitti nyt - niin kuin usein aikaisemminkin - suurta ymmärtämystä Suomen asemaa, sen näkökantoja ja toivomuksia kohtaan. Pääministeri Hrushtsev on Neuvostoliiton johtava valtiomies ja tietenkin katsoo kaikessa toiminnassaan ensi sijassa oman maansa etua, mutta hän on samalla suuri Suomen ystävä, niin kuin myös moni hänen hallitustovereistaan, ja me saamme aina osaksemme hänen ymmärtämyksensä. Se pitäisi kiitollisuutta tuntien muistaa Suomessa. Olen havainnut, kuinka kernaasti täällä yhdytään lännen kritiikkiin pääministeri Hrushtsevia vastaan, mutta pitkäaikainen kokemukseni vakuuttaa minulle, että sillä ei palvella Suomen asiaa.

En puhu yksityisistä henkilöistä, vaan koko Suomen kansan edusta ja sen tulevaisuudesta. Pyydän hartaasti, että kaikki suomalaiset voisivat vilpittömin mielin yhtyä kannattamaan sitä kansallista ulkopolitiikkaa, joka yksin kykenee turvaamaan meille ja meidän lapsillemme rauhan ia menestyksen rakkaassa isänmaassamme.

kekkosen puhe

Kekkosen saunareissu - tarua vai totta?

Onko Akademgorodokissa säilynyt Kekkosen vierailuun liittyviä muistoja? Venäjän tiedeakatemian Siperian osaston puheenjohtajan neuvonantaja Andrei Sobolevski yritti Novosti Ylen pyynnöstä löytää henkilöitä, jotka vielä muistaisivat vierailun, mutta aikaa on kulunut jo niin paljon, että tehtävä osoittautui mahdottomaksi.

Sen sijaan Sobolevski kertoi, millaisena Kekkonen saattoi nähdä silloin vielä nuoren tiedekaupungin.

– Täällä oli silloin käynnissä valtavat rakennustyöt. Rakennuksista oli valmiina muutama tiedelaitos, koulu ja joitakin kolmikerroksisia asuinrakennuksia. Ja sen lisäksi rakennettiin valtava määrä parakkeja.

Ensimmäisenä rakennettiin Hydrodynamiikan instituutin rakennus. Ulospäin tiedeakatemian laitokset ovat vaatimattomia, mutta laadukkaasti rakennettuja neuvostoliittolaisia rakennuksia. Sisältäpäin ne ovat kuin mitkä tahansa neuvostovirastot, mutta joskus ne kätkevät sisäänsä helmiä kuten mosaiikkeja. Kuva: Yle / Maxim Fedorov

Sobolevski oli itse nähnyt lapsena ulkomaisen presidentin - mutta ei Kekkosta, vaan Ranskan presidentin Charles de Gaullen vuonna 1966. Kekkosen vierailusta Akademgorodokiin ei ole juurikaan säilynyt jälkiä. Sen sijaan Kekkonen itse kertoi vierailustaan tiedekaupunkiin Pravda-lehdessä 26.11.1961.

Kekkosen vaikutelmia Novosibirskistä Pravda-lehdessä

“Meillä Suomessa tiedetään, että Siperiaan rakennetaan nykyaikaista tiedekaupunkia. Mutta tuskin kukaan meistä olisi voinut kuvitella tämän kaupungin mittasuhteita ja merkitystä ennen kuin oli itse käynyt siellä. Minäkään en muodostanut poikkeusta ennen kuin kävin siellä itse. Minuun teki suuren vaikutuksen rakennustöiden valtava laajuus ja valtava tieteellinen työ, jota tehdään instituuteissa ja laboratorioissa. On hämmästyttävää, että joitakin laitoksia vasta rakennetaan, mutta tieteellinen tutkimus on jo täydessä vauhdissa. Tiede menee eteenpäin. Se on suurenmoista.

Tässä tiedekaupungissa kaikki ovat innostuksen vallassa: niin tiedemiehet kuin rakentajatkin. Kaikille neuvostoihmisille ominainen innostus saa täällä kirkkaan, konkreettisen ja liikuttavan muodon. Olen vakuuttunut, että tieteen, rakentamisen ja tuotannon yhdistäminen on mahdotonta ilman isänmaallista innostusta. Yksi tällainen entusiasti on Neuvostoliiton tiedeakatemian varapresidentti, Siperian osaston johtaja Mihail Lavrentjev. Sain tietää, että hän oli yksi ensimmäisistä tiedekaupungin tiedemiehistä ja rakentajista ja että hän asui vaimonsa kanssa taigalla vaatimattomassa talossa. Suomalaisilla on sanonta: Työ tekijäänsä kiittää. Siperian tiedeakatemian kaupunki kiittää kaikkia sellaisia kuin Lavrentjev, jotka ovat toteuttaneet suuria projekteja.”

Kekkosen käydessä Akademgorodokissa siellä olivat jo valmiina Hydrodynamiikan, Ydinfysiikan, Geologian ja Geofysiikan laitokset. Sobolevski arvelee, että jossakin niistä kävivät myös Kekkonen ja Hruštšov.

– Vuosikymmenien aikana on syntynyt paljon tarinoita, jotka liittyvät Akademgorodokin historiaan ja sen perustamiseen. Mutta legenda, joka liittyy Kekkosen käyntiin, on mitä ilmeisimmin totta.

Sobolevski tarkoittaa tarinaa, jonka mukaan Kekkosta saunoitti Novosibirskissa itse legendaarinen neuvostoliittolainen jääkiekkovalmentaja Anatoli Tarasov. Novosti Yle kertoi siitä vuonna 2014, jolloin Veitsen terällä: Suomen tie läpi vaaran vuosien 1944-1962 -kirjassa ilmestyi historiantutkija Markku Jokisipilän artikkeli Siperialainen saunareissu. Mutta jo aikaisemmin, vuonna 2007, tästä tapauksesta kertoi venäläisessä lehdessä Siperian sotilaspiirin komentajan Gleb Baklanovin poika.

Akademgorodok sijaitsee mänty- ja koivumetsän keskellä, joka muistuttaa kaukaisesti suomalaisia metsiä. Rakennustöiden yhteydessä pyrittiin välttämään avohakkuita. Rakennukset haluttiin sulauttaa ympäröivään maisemaan. Metsässä on polkuja, joista useat on nimetty akateemikkojen mukaan. Kuva: Yle / Maxim Fedorov

Baklanov tunsi Tarasovin, joka oli tuolla hetkellä sattuman oikusta Novosibirskissä, ja kääntyi hänen puoleensa pyytäen neuvoa. Jääkiekkovalmentaja, joka oli suuri banjan, venäläisen saunan ystävä, tiesi, että suomalaiset ovat kovia saunojia, niinpä hän ehdotti, että Kekkonen vietäisiin löylyihin. Järjestelyt tehtiin pikavauhtia korkeimmalla mahdollisella tasolla. Tarasov päätti olla paljastamatta suomalaisvieraalle henkilöllisyyttään ja esittäytyi paikalliseksi asukkaaksi. “Tavallisen saunoittajan” sivistyneisyys ja oppineisuus tekivät Kekkoseen suuren vaikutuksen.

Kekkosen vierailu Novosibirskissä huipentui Pähkinänsärkijä-balettiin kaupungin Ooppera- ja balettiteatterissa. Myös sen on täytynyt tehdä vaikutuksen Suomen valtionpäämieheen, sillä onhan se yhä vieläkin Venäjän suurin teatteri, jossa on 2600 istumapaikkaa. Suomesta ei siihen aikaan löytynyt vertailukohtia, sillä Kansallisooppera sijaitsi vaatimattoman kokoisessa entisessä Aleksanterinteatterissa eikä erillistä oopperarakennusta tai edes Finlandia-taloa vielä ollut olemassa.

Kuten 60 vuotta sitten, Novosibirskin ooppera- ja balettiteatterissa esitetään “Pähkinänsärkijää”. Kuva: Yle / Maxim Fedorov

Oliko noottikriisi ovela lavastus?

Kekkosen Novosibirskin matkan yhteydessä ei voi sivuuttaa salaliittoteoriaa, jonka mukaan koko noottikriisi oli taitava lavastus, jonka takana olivat Kekkonen itse ja KGB. Tätä teoriaa kannattaa muun muassa historiantutkija Hannu Rautkallio, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan “Novosibirskin lavastus”. Hänen mielestään kyse oli poliittisesta teatterista: Neuvostoliitto halusi vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin niin että sen suosikki, Kekkonen, pysyisi vallassa, ja sama tavoite oli Kekkosellakin.

Rautkallio kirjoittaa, että Kekkonen esitteli suunnitelman eduskunnan hajottamisesta Neuvostoliiton suurlähettiläälle Aleksei Zaharoville jo huhtikuussa 1961. Ja marraskuussa, kun ruotsalaislehti Dagens Nyheter jo kirjoitti, että Suomi on käytännössä menettänyt itsenäisyytensä ja neuvostotankit ovat kohta Suomen maaperällä, Kekkonen teki rauhallisesti selvää poliittisista vastustajistaan.

Myös neuvostoliittolainen KGB-upseeri ja diplomaatti Viktor Vladimirov on sitä mieltä, että kriisi luotiin keinotekoisesti ja sen tarkoitus oli muuttaa Suomen politiikkaa Neuvostoliitolle edullisempaan suuntaan. Tosin hän on sitä mieltä, että vaikka Kekkonen tiesikin nootin ehdoista, hän ei kuitenkaan ollut kriisin alullepanija. Neuvostoliitto vain halusi hajottaa Olavi Hongan vaaliliiton, jonka innoittajana oli Neuvostoliiton vanha ideologinen vihollinen Väinö Tanner.

Venäläinen historiantutkija Tatjana Androsova on tutkinut Kekkosen ja Hruštšovin Novosibirskissa käymien neuvottelujen asiakirjoja ja tullut siihen tulokseen, että mitään sopimusta heidän välillään ei ollut. Hruštšov selosti Kekkoselle tarkasti Neuvostoliiton huolenaiheita, jotka liittyivät Pohjois-Euroopan turvallisuuspolitiikkaan, ja Kekkonen taas puhui siitä, miten tärkeää on luopua konsultaatioista. Androsova on jopa sitä mieltä, ettei Kekkosen olisi tarvinnut matkustaa Novosibirskiin ratkomaan noottikriisiä, sillä sotilaallisten konsultaatioiden vaatimuksesta olisi luovuttu jo ulkoministeri Ahti Karjalaisen Moskovan-vierailun aikana marraskuun puolivälissä. Valtiopäämiesten tapaamisella oli kuitenkin suuri merkitys molempien maineen kannalta.

Asioiden todellinen laita tuskin selviää lähitulevaisuudessa. Monia Kekkosen Novosibirskin matkaan liittyviä asiakirjoja säilytetään yhä suljetuissa arkistoissa. Historiantutkijoilla on vielä paljon selvitettävää.

Tällä hetkellä suomalaisten matkat Siperiaan liittyvät vähemmän sotaisiin aiheisiin: turismiin, talouteen ja sukulointiin. Ja Novosibirskissa asuu ainakin kaksi suomalaista: jääkiekkoilijat Harri Säteri ja Jyrki Jokipakka, jotka pelaavat KHL-joukkue “Sibir Novosibirskissä”.