"Pysykää kotona perheiden kanssa" on tuttu kehotus pandemia-ajalta – tuore raportti kertoo, että päättäjät usein unohtavat yksinasuvat ihmiset

Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan valtion tulisi varmistaa, että yksinasuviin ei kohdistu syrjintää. Yksinasuminen ei automaattisesti tarkoita huono-osaisuutta, mutta yksinasuvat ovat useissa tilastoissa muita ryhmiä heikommassa asemassa.

Yksinasuvat asuvat tavallisimmin kaupungeissa. Kuvassa Hakaniemen tori ja Kallion kirkko Helsingissä heinäkuussa 2021. Kuva: Matti Myller / Yle

Yksinasuvien määrä kasvaa, eikä politiikka ole pysynyt kehityksessä perässä.

Tällaisista havainnoista kertoo Kalevi Sorsa -säätiön tuore Yksinasuvat esiin! Miten huomioida yksinasuvat politiikassa -raportti.

Siinä missä yhteiskuntapolitiikassa tehdään rutiininomaisesti toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan lapsiperheiden, opiskelijoiden tai eläkeläisten asemaan, ei yksinasuvien asemaa pyritä juuri koskaan järjestelmällisesti parantamaan, raportissa todetaan.

Koronakriisin aikana tilanne on korostunut, sanoo toinen raportin tekijöistä, Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Mikko Lievonen.

– Kriisin aikana on ollut hetkiä, joina viestintä on ollut perhelähtöistä: esimerkiksi kehotettu, että pysykää kotona perheen kanssa, Lievonen kertoi keskiviikkona Ylen Aamussa.

Vaikka yksinasuminen ei automaattisesti tarkoita huono-osaisuutta, yksinasuvat ovat useissa tilastoissa muita ryhmiä heikommassa asemassa: pienituloisuus, köyhyys- ja syrjäytymisriski, perustoimeentulon saaminen ja yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä yksinasuvien keskuudessa kuin muissa ryhmissä.

Yleistää ei kuitenkaan voi, huomauttaa Lievonen.

– Yksinasuvia on Suomessa 1,2 miljoonaa. Ryhmä on hyvin moninainen ja pitää sisällään rikkaita, köyhiä, nuoria, vanhoja ja myös parisuhteessa olevia.

Yksin asuvia koskevan raportin tarkoitus on nostaa syrjään jäänyt ryhmä esiin. Keskustelemassa keskiviikon Ylen Aamussa olivat Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Mikko Lievonen sekä tutkimusprofessori emeritus Osmo Kontula Väestöliitosta.

Tukiverkko on yksinasuvalle tärkeä

Tutkimusprofessori emeritus Osmo Kontula Väestöliitosta kertoo, että yksin asuminen on tavallisesti muutamia vuosia kestävä välivaihe ihmisen elämässä. On kuitenkin myös heitä, jotka ovat asuneet yksin pidempään.

Esimerkiksi espoolainen Tuija Wastinesluoma on asunut yksin kymmenen vuotta. Hän nauttii vapaudesta ja omasta, turvallisesta tilasta, mutta kääntöpuolena sosiaaliset suhteet vaativat työtä.

– Niiden ylläpitoon menee yllättävän paljon aikaa, hän toteaa.

Wastinesluoma kokee selvinneensä korona-ajasta hyvin kuitenkin juuri ystäväpiirinsä avulla. Yksi tukiverkko on löytynyt Facebookista sinkkuveneilijöille tarkoitetusta ryhmästä.

– Tutustuin siellä seitsemään muuhun veneilijään ja teimme pienen keskusteluryhmän, jossa tuemme toisiamme ja lähetämme hyvän huomenen ja yön toivotukset.

Wastinesluoma toivo, että yksinasuvien ääni saataisiin yhteiskunnassa paremmin kuuluviin. Wastinesluoman mukaan häneltä on monta kertaa kysytty, miksi hän asuu yksin.

Hän huomauttaa, että yksinasuvilla voi olla hyvin erilaisia syitä tilanteeseensa.

– Itselläni on lähisuhdeväkivaltatausta, mistä olen toipumassa. Sen avaaminen sattuu, hän toteaa.

Tuija Wastinesluoma on iloinen siitä, että ystävien kanssa on voinut pitää yhteyttä läpi koronakriisin esimerkiksi keskustelemalla heidän kanssaan puhelimessa. Kuva: Olli-Pekka Kursi / Yle

Yksinasuvia ei tulisi unohtaa päätöksenteossa

Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan valtion tulisi varmistaa, että yksinasuviin ei kohdistu syrjiviä käytäntöjä verrattuna ei-yksinasuviin.

– Perhepolitiikkakin on tärkeää, mutta pointtina on, ettei yksinasuvaa väestönosaa pidä unohtaa, Mikko Lievonen sanoo.

Raportissa listataan muutamia suosituksia, joiden avulla yksinasuvien asemaa voisi parantaa. Ensinnäkin yksinasuvien yhdenvertaisuutta edistämään tulisi perustaa parlamentaarinen komitea. Se varmistaisi, että yksinasuminen saa ansaitsemansa huomion eikä hautaudu muiden teemojen alle.

Lisäksi kysyntä yhden hengen asunnoille tulee kasvamaan, jos yksinasuvien määrä nousee. Kuntien kohtuuhintainen asuntotuotanto sekä kuntien päätökset maankäytöstä ovat siten keskeisessä asemassa tulevaisuudessa.

Osmo Kontula huomauttaa, että yksinasuvilla on tavallisesti hyvin korkeat asumiskulut. Myös hankinnat maksetaan yksin sen sijaan, että kulut voisi jakaa jonkun toisen kanssa.

– Suomessa ei ole yksin elävien poliittisia painostusryhmiä. Yksinasuvat kokevat, että heidän on unohdettu poliittisesti, hän toteaa.

Raportin tekijöiden mukaan yksinasuvien aseman parantaminen onkin yhdenvertaisuuskysymys.

– Koko yhteiskunnassa olisi aika tehdä asennemuutos, sillä yksin asuminen ei ole enää erikoisuus, vaan se koskee joka viidettä suomalaista, Lievonen sanoo.

Voit keskustella aiheesta 25.11.2021 kello 16 saakka.

Lue seuraavaksi: