Jatkuva huoli ja palkattomat päivät rasittavat töissä käyvää omaishoitajaa – silti työ on henkireikä, sanoo kehitysvammaisen äiti Paula Portin

Omaishoitajaliiton kyselyn mukaan enemmistö työnantajista on sitä mieltä, että omaishoidon poissaolojen korvaamiseen tarvittaisiin samanlainen Kela-korvausjärjestelmä kuin sairauspoissaoloihin.

Aleksi Portin halaa äitiään Paula Portinia.
Paula Portin ei voi jättää poikaansa Aleksi Portinia hetkeksikään yksin kotiin. Korona-aika on tuonut esiin uusia ongelmia työn ja omaisen hoitamisen yhteensovittamisessa.

Joka kolmas työikäinen suomalainen huolehtii ansiotyönsä ohessa iäkkäästä tai sairaasta läheisestään.

Paula Portin on yksi heistä. Hän tietää mitä elämä on, kun ruuhkavuodet vain jatkuvat ja jatkuvat.

– 26. vuosi on menossa eikä loppua ole näkyvissä.

Portin asuu aikuisen poikansa Aleksi Portinin, 25, kanssa omakotitalossa Lapuan Ruhassa. Aleksi on vaikeasti kehitysvammainen. Hän ei pärjää hetkeäkään yksin kotona.

Avioeron ja tyttären opiskelemaan lähdön jälkeen äiti ja poika ovat asuneet kahdestaan. Tukiverkkoa heillä ei juurikaan ole.

– Yli 80-vuotiaat isovanhemmat ovat tuossa lähellä. He jaksavat vielä touhuta Aleksin kanssa, mutta oikein muita ei sitten ole.

Arkipäivisin Aleksi osallistuu päivätoimintaan. Aamulla tarvitaan järjestelyjä, että pienen perheen arjen rutiinit saadaan pyörimään.

– Kaupungin hoitaja tulee meille puoli seitsemäksi niin, että ehdin itse seitsemäksi töihin. Aleksi pitää sitten hakea päivätoiminnasta ennen neljää.

Työ on elinehto

Paula Portinille työssä käyminen on elinehto eikä kysymys ole vain rahasta vaan pikemminkin siitä, että töissä näkee ihmisiä.

– Työ on välttämätön henkireikä. Muuten olisimme täällä kaikki päivät kahdestaan. Työn mukana tulee tärkeitä sosiaalisia kontakteja.

Hoivaa tarvitsevan läheisen ja palkkatyön yhteensovittaminen on kuitenkin hyvin haastava palapeli, usein jopa mahdoton.

Asiaan on kiinnitetty paljon huomiota Omaishoitajaliitossa. Liitto on vaatinut lainsäädännön päivittämistää.

– Muutosta tarvitaan sekä päätöksenteossa että työpaikoilla, sanoo projektipäällikkö Matti Mäkelä.

Mäkelä painottaa, että tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tarvitaan kaikissa työuran vaiheissa, ei pelkästään pikkulapsivaiheessa.

Edistyksellisiä työnantajia

Omaishoitajaliiton teettämän kyselyn (siirryt toiseen palveluun)mukaan noin joka kymmenes yritys on määritellyt periaatteet omaishoidon vaatimiin poissaoloihin. Taloustutkimus haastatteli tutkimusta varten syyskuussa 600 yrityksen avainhenkilöä.

Matti Mäkelä kiittelee edistyksellisiksi yrityksiä, jotka ovat paneutuneet asiaan jo ennen lainsäätäjää.

– Työpaikoilla yhdessä keskustellen on löydetty tapoja sovittaa yhteen perhe-elämän ja työn vaatimuksia.

Esimerkkinä Mäkelä mainitsee vaikkapa pidennetyt viikonloput, jotka mahdollistavat etäomaishoitajille matkustamisen toiselle paikkakunnalle hoitamaan apua tarvitsevuien vahempien asioita.

Mäkelä näkee yritysten valmiuksissa ottaa huomioon työntekijöiden tarpeita myös niiden halun pitää kiinni osaavasta työvoimasta.

Äidin ja pojan seurana on Pumpuli-kissa. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Ammatinvaihto tuli eteen

Paula Portin on tehnyt omassa elämässään isojakin ratkaisuja, jotta ansiotyössä käyminen on ollut mahdollista.

Entinen liikenneopettaja ahertaa nyt hitsipillin varressa Valmetin Lapuan tehtaalla.

– Kouluttauduin hitsaajaksi, koska entinen työ oli hankalasti iltapainotteista.

Portin sanoo, että hänen työnanatajaltaan on löytynyt kiitettävästi ymmärrystä hankalissa tilanteissa. Soittoja kesken työpäivän on tullut pojan päivätoiminnasta äidin sanojen mukaan "älyttömän paljon".

– Onni, että työnanatajalta on löytynyt ymmärrystä ja että minulla on edelleen työpaikka.

Portin pohtii, että aivan eri tilanne voi olla esimerkiksi pienen kaupan kassatyöntekijällä. Sellaisesta työstä ei niin vain toistuvasti lähdetä kesken työpäivän hoitamaan äkillisesti sairastunutta läheistä.

Keinoja on monia

Valmetin Lapuan tehtaalla on noin 100 työntekijää.

Tehtaan johtaja Jyri Palmu tietää varsin hyvin, että työntekijöillä elämäntilanteet vaihtelevat, ja että työn ja kotielämän yhteensovittaminen ei ole aina helppoa.

Työantajan näkövinkkelistä kysymys on tasapainon etsimisestä: työntekijöiden tarpeet otetaan huomioon, mutta samalla huolehditaan siitä, että työt saadaan mahdollisimman tehokkaasti tehtyä.

Palmun mukaan mahdollisuudet joustaa riippuvat työntekijän tehtävistä.

– Tuotannosta kun puhutaan niin ihan mikä vaan ei onnistu, mutta yleensä ratkaisu on löytynyt.

Keinoja on monia, sanoo Palmu.

Yllättävästi eteen tulevissa tilanteissa voidaan hyödyntää esimerkiksi liukuvaa työaikaa, ottaa käyttöön käyttämättömiä vapaita tai vuosilomia, myös palkattomat vapaat tulevat kysymykseen.

– Lyhennetty työaika on myös yksi työkalu, jota voidaan tarpeen mukaan hyödyntää.

Jyri Palmun mukaan joustavien ratkaisujen hakeminen on nykyisin tärkeä ja normaali osa työvuorosuunnittelua ja esimiestyötä.

– Joustavuutta henkilöstö arvostaa ja me näemme, että motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät ovat yrityksen menestymisen edellytys.

Tehtaanjohtaja Jyri Palmu istuu rappusilla.
Valmet Lapuan tehtaanjohtaja Jyri Palmu sanoo, että työssä käyvien omaishoitajien tarpeet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Se on myös yksi keino sitouttaa osaavaa työvoimaa.

Palkattomia päiviä

Eduskunnan käsittelyssä olevassa perhevapaauudistuksessa on työntekijöille tulossa omaisen hoitoa varten oikeus viiden päivän palkattomaan vapaaseen.

Omaishoitajaliitto on ajanut ansiomenetyksen korvaamista.

Liiton teettämässä kyselyssä työnantajistakin yli 60 prosenttia on sitä mieltä, että omaishoidon poissaolojen korvaamiseen tarvitaan samanlainen Kela-korvausjärjestelmä kuin sairauspoissaoloihin.

Käytännössä läheisen hoidosta aiheutuvat poissaolot ja työaikajärjestelyt voivat keventää paljonkin työntekijän tilipussia.

Paula Portinille poissaoloja kertyy väistämättä.

– Aika paljon olen ollut palkattomalla vapaalla. Aleksilla on lomaa yhdeksän viikkoa ja minulla viisi. Lisäksi kaikki sairastelut päälle.

Korona-aikakin on koetellut Portineja ja vahvistanut Paula Portinin käsitystä siitä, että läheistensä hoivasta vastuussa olevat työikäiset ovat väliinputoajia.

– Kun Aleksi joutui karanteeniin, en äitinä ollutkaan oikeutettu tartuntapäivärahaan, koska Aleksi on yli 16-vuotias.

Äidin oli kuitenkin pakko jäädä kotiin. Aleksia ei voinut jättää yksin ja koska hän oli karanteenissa, häntä ei voinut viedä minnekään eikä kukaan voinut tulla häntä hoitamaan.

Tässä tilanteessa Kela neuvoi hankkimaan lääkäriltä myös äidille karanteenimääräyksen, mutta sitä ei saatu.

– Työnantaja onneksi päätti toisin, maksoi palkan karanteeniajalta ja yrittää saada sen rahan Kelalta.

Kuuntele Paula Portinin haastattelu. Toimittaja on Birgitta Vuorela.

"Edes yritän käydä töissä"

Paula Portin on Lapuan kehitysvammaisten tukiyhdistyksen puheenjohtaja. Hänelle on tuttua, että omaiset joutuvat välillä taistelemaan läheistensä oikeuksien ja omienkin oikeuksiensa puolesta.

Kaikista tärkeintä Portinille on se, että Aleksin hoito järjestyisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Aleksille sopivaa asuntolapaikkaa ei ainakaan tällä hetkellä ole tiedossa, joten arjen palapelin rakentaminen jatkuu.

– Joskus, kun on käyty keskusteluja Aleksille kuuluvista palveluista, olenkin sanonut, että onko sitten parempi että lopetan työnteon ja menen sossun luukulle kuin että edes yritän käydä töissä.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 29. marraskuuta kello 23 asti.

Lue myös: