Hyppää sisältöön

Häpeä ja syyllisyys painavat henkirikoksen tekijän läheisiä: "Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta rakastaa, mutten osaa olla rakastamattakaan"

Lauran veli tappoi miehen. Se syöksi Lauran kriisiin ja tunteiden ristiaallokkoon. Asiantuntijan mukaan henkirikoksen tekijän läheiset kantavat suurta häpeää mukanaan eivätkä usein koe ansaitsevansa apua.

– En halua rasittaa läheisiäni koko ajan, joten pidän paljon tuskaa sisälläni. Välillä haluaisin unohtaa koko asian ja matkustaa maailman äärin, mutta ei kai sekään mitään auttaisi, Laura pohtii. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Puhelu tuli keskellä tavallista tiistaipäivää, kun Laura oli lopettelemassa etätyöpäiväänsä. Soittaja oli Lauran veli. Tämä kertoi tappaneensa miehen.

Siihen loppuvat Lauran selkeät muistikuvat siltä päivältä.

– Lamaannuin täysin ja pystyin muistaakseni kysymään vain, että mitä on tapahtunut. Veli vastasi, että tuli riitaa ja minut on nyt vangittu. Puhelu oli tosi lyhyt.

Puhelun jälkeen Laura itki ja tärisi. Hän vaelsi keittiöön, jossa silmät osuivat veitseen. Se kauhistutti, vaikkei hän edes tiennyt surmatapaa.

– Seuraavana yönä en nukkunut, koska pelkäsin niin paljon, että joku tulee kostamaan minulle.

Laura ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään yksityisyyden suojan ja asian arkaluonteisuuden takia.

”Onko minulla oikeutta toivoa, ettei veli tee itsemurhaa?”

Tuosta puhelusta lähtien Lauran ajatuksia on hallinnut suuri ristiriita: veli teki hirvittävän asian, mutta silti Laura rakastaa häntä edelleen

– Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta rakastaa, mutten osaa olla rakastamattakaan. Pelkään, että hän tekee itsemurhan, mutta koen, ettei minulla ole oikeutta toivoa hänen henkiin jäämistään, Laura sanoo.

Elämää hallitsevat myös syyllisyys, häpeä ja suru. Uhri ja tämän läheiset käyvät mielessä usein.

Lauran mielessä kävi aluksi ajatus, että koko lähisuvun elämä on lopullisesti pilalla. Pahinta oli kuitenkin tietoisuus siitä, että veli on riistänyt toisen ihmisen hengen. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Laura ymmärtää, ettei hän ole vastuussa veljensä teoista. Järjellä asiaa ei pysty kuitenkaan hallitsemaan.

– Joskus minusta tuntuu, että minun pitäisi hyvittää veljeni teko. Minun pitäisi pelastaa jonkun henki tai olla ylikiltti kaikille koko ajan.

Yhteiskunta pitää usein läheistäkin syyllisenä

Vastaava ohjaaja Noora Alanen Kriminaalihuollon tukisäätiöstä (siirryt toiseen palveluun) kertoo, että henkirikoksen tekijän lähipiiri joutuu yleensä kriisiin.

– Ei kukaan osaa valmistautua sellaiseen. Monen ensimmäinen ajatus on, että eihän meidän perheeseemme voi tulla tällaista ja miten tästä voi ikinä selvitä, Alanen sanoo.

Kriminaalihuollon tukisäätiö auttaa rikostaustaisia ja heidän läheisiään. Se myös kouluttaa sosiaalihuollon ammattilaisia ympäri Suomen kohtaamaan rikoksen tekijän läheisen.

– Läheisetkin kokevat valtavasti häpeää. Se kumpuaa ympäristön asenteista ja ylipäätään siitä, mitä me yhteiskuntana ajattelemme rikollisista.

Monien mielestä läheinenkin on syyllinen. Usein arvellaan, että rikoksen tehneen kotioloissa on ollut jotain vikaa.

Häpeän lisäksi läheisiä painaa huoli vankilassa olijasta: miten hän pärjää ja miten hän pystyy jatkamaan elämäänsä rikoksen ja tuomion jälkeen?

Moni kokee, ettei ansaitse apua

Laura uskalsi hakea apua, mutta moni muu jättää häpeän takia sen tekemättä. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Laura löysi Kriminaalihuollon tukisäätiön verkosta. Hän sai apua juuri Noora Alaselta, joka yhdisti hänet ja toisen henkilön, joka on samankaltaisessa tilanteessa.

Moni muu rikoksen tekijän läheinen jättää hakematta apua.

– Ajatellaan, että en kai minä ansaitse tulla autetuksi, koska tämä on vielä kamalampaa uhrille ja hänen läheisilleen, Noora Alanen sanoo.

Koska läheiset eivät koe voivansa hakea apua, Kriminaalihuollon tukisäätiö pyrkii lähestymään heitä aktiivisesti. Se esimerkiksi käy vankiloiden pihalla vierailupäivien aikana.

Vankilatuomiosta seuraa myös käytännön pulmia läheisille

Poliisin tietoon tuli viime vuonna 90 tappoa tai murhaa.

Ei ole tutkimustietoa siitä, paljonko Suomessa on henkirikoksen tehneiden läheisiä. Sen sijaan Kriminaalihuollon tukisäätiö on arvioinut, että kaikenlaisista rikoksista tulleet vankeusrangaistukset koskettavat jopa 55 000:ta vangille läheistä ihmistä päivittäin.

Henkisen taakan lisäksi läheisen vankeusrangaistus aiheuttaa paljon käytännön pulmia. Miten hoitaa esimerkiksi vankilaan joutuvan asuntoasiat, jos hän on asunut yksin? Entä jos toinen perheen vanhemmista joutuu vankilaan: mitä se tarkoittaa muun perheen asumiselle?

Kriminaalihuollon tukisäätiö auttaa myös käytännön asioissa muun muassa tarjoamalla käyttöön erilaisia oppaita (siirryt toiseen palveluun).

Rikoksen tekijän läheinenkään ei halua olla tekemisissä rikoksen tekijän läheisen kanssa

Laura sanoo, että Kriminaalihuollon tukisäätiön välittämästä vertaistukihenkilöstä on ollut paljon apua. On helpottavaa jutella sellaisen kanssa, joka jakaa samankaltaiset tunteet.

Sen lisäksi Laura kuitenkin kaipaa myös tukiryhmää tai muuta tilaisuutta keskustella säännöllisesti saman kokeneiden kanssa.

Kriminaalihuollon tukisäätiö järjestää vankilassa olevien puolisoille, vanhemmille ja lapsille esimerkiksi perheleirejä ja vertaistukiryhmiä. Kaikille läheisille avoin vertaisryhmä ei oikein lähtenyt käyntiin.

Noora Alasen mukaan avun hakemisen korkea kynnys näkyy tässäkin. Lisäksi hän arvelee, että yleinen käsitys rikoksen tekijän läheisistä vaikuttaa asiaan myös, vaikka ihminen itsekin kuuluu siihen ryhmään.

– Moni saattaa ajatella niin, että en halua tutustua muihin rikosten tehneiden läheisiin. Heitä kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja: rikoksen tekijät on tietynlaisia ja heidän lähipiirinsäkin on tietynlaista.

Nyt säätiö kaavailee viikonloppuleiriä, jonne tulisi rikoksen tekijän sisaruksia ja puolisoita.

Kestääkö omaisen tuomio loppuiän?

Tappo pyörii Lauran päässä joka ikinen päivä. Hän kertoo, ettei kuitenkaan voi puhua siitä muille kuin aivan läheisille, eikä Laura halua heitäkään kuormittaa jatkuvasti.

– En voisi kuvitellakaan kertovani tapahtuneesta työpaikallani. Jos asia tulisi ilmi, kyllä se leimaisi minutkin. Uskon monen ajattelevan, että omaisetkin ansaitsevat kaiken pahan ja kärsimyksen lopun ikää.

Laura on ajatellut paljon sisarusten lapsuutta. Se oli turvaton. Olisiko tilanne tämä, jos lapsuus olisi ollut erilainen?

Lauran oloa helpottaa ajatus siitä, että veli voi opiskella vankilassa ja saada apua henkisiin ongelmiinsa. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Veli ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Se lisää vaikeutta ymmärtää tekoa.

– Miksi hän teki niin? Voiko kuka tahansa tappaa? Voisinko minäkin tappaa jonkun?

Veli etsii vastausta itsekin. Kirjeessä Lauralle hän on kertonut, että katuu tekoaan eikä tiedä, miksi sen teki.

Veli istuu pitkää rangaistusta. Tilanne on synkkä, mutta Laura näkee siinä pienen valonpilkahduksen.

– Nyt veljelläni on mahdollisuus opiskella ja saada apua henkisiin ongelmiinsa. Sen ajatteleminen helpottaa oloani.

Lue myös: