Italia pyrkii nyt EU:n valtakolmikkoon – neljä asiaa Ranskan ja Italian historiallisesta liittoumasta

Italia ja Ranska solmivat kahdenkeskisen yhteistyösopimuksen. Euroopan talousmahdit tarvitsevat toisiaan, kun EU on myllerryksessä Merkelin ja Britannian lähdön jälkeen.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Italian pääministeri Mario Draghi tapasivat Pariisissa 12. marraskuuta. Kuva: Ludovic Marin / AFP

Ranska ja Italia allekirjoittavat tällä viikolla kauan valmistellun yhteistyösopimuksen. Sopimus on nimetty Italian presidentinpalatsin mukaan Quirinale-sopimukseksi.

Sopimuksen yksityiskohtia ei ole julkistettu, mutta alustavien tietojen mukaan se lisää maiden yhteistyötä muun muassa kaupassa, turismissa, kulttuurissa ja talouskysymyksissä.

Sopimus on selvä signaali kahden suuren EU-maan liittoutumisesta. Unionin valtakaksikolla Ranskalla ja Saksalla on jo vastaavanlainen ystävyyssopimus, joka solmittiin 1960-luvulla. Maat päivittivät Elysée-yhteistyösopimustaan pari vuotta sitten.

Tässä pääpointit Ranskan ja Italian lähentymisestä.

1. Maat lähentyvät hankalien vuosien jälkeen

Italian ja Ranskan hyvä suhde on rakoillut viime vuosina Italian populistien tultua valtaan. Nyt molemmilla mailla on EU-mieliset johtajat, ja yhteistyö tiivistyy.

Italia ja Ranska ovat toistensa tärkeimpiä kauppakumppaneita. Niiden kahdenvälinen yhteistyösopimus on ollut valmisteilla jo vuodesta 2018.

Maiden välit ovat kuitenkin rakoilleet viime vuosina. Syynä ovat olleet esimerkiksi EU:ta koskevat näkemyserot ja maiden rajalla Ventimiglian kaupungin ympäristössä leimahtaneet maahanmuuttopoliittiset kiistat (siirryt toiseen palveluun).

Välit kärjistyivät alkuvuodesta 2019, kun Italian ulkoministeri Luigi Di Maio tapasi Ranskassa presidentti Emmanuel Macronia vastaan mieltään osoittaneiden keltaliivien jäseniä. Sen seurauksena Ranska kutsui Rooman-suurlähettiläänsä väliaikaisesti kotiin (siirryt toiseen palveluun).

Moista konfliktia ei ollut nähty maiden välillä toisen maailmansodan jälkeen.

Kun arvostettu pankkiiri Mario Draghi nousi Italian pääministeriksi, maiden välit ovat muuttuneet silmin nähden lämpimämmiksi. Draghi ja Macron ovat samoilla linjoilla monissa EU:hun, maahanmuuttoon ja ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Näillä politiikan osa-alueilla yhteistyötä on jo tiivistetty tämän vuoden mittaan.

European Council on Foreign Relations -ajatuspajan Rooman-ohjelmajohtajan Teresa Coratellan mukaan sopimuksen allekirjoittaminen juuri nyt antaa vahvan poliittisen signaalin.

– Maat tunnustavat jälleen toistensa tärkeyden ja kumppanuuden EU:n sisällä ja unionin yhtenäisyyden edistämisessä, Coratella sanoo Ylelle.

2. EU:hun saattaa tulla valtakaksikon sijaan valtakolmikko

EU:ssa haetaan valtatasapainoa Britannian EU-eron ja Saksan voimanaisen Angela Merkelin väistymisen jälkeen. Uusi liittouma nostaa ennen kaikkea Italian arvovaltaa.

EU on keskellä myllerrystä. Britannia on lähtenyt, Euroopan ykkösmaassa Saksassa on käynnissä vallanvaihdos ja Puola ja Unkari ottavat arvopohjaista välimatkaa muihin EU-maihin.

Tässä tilanteessa on luonnollista, että unionin kaksi perustajajäsentä, sen toiseksi ja kolmanneksi suurimmat maat, hakevat tukea toisistaan, Teresa Coratella sanoo.

Draghin Italia on Ranskalle tärkeä tuki, kun se neuvottelee jatkossa Saksan kanssa EU-kannoistaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi.

– Tiiviimmän yhteistyön tarkoitus on luoda kahden tärkeän EU-maan liittouma niin, ettei Saksalla olisi enää yksinvaltaa, Siddi sanoo.

Myös Italia odottaa Ranskalta poliittista tukea sille tärkeissä EU-asioissa. Italialla on viime vuosina ollut kahnauksia EU-komission kanssa liian alijäämäisestä valtion budjetista.

Italia on tärkeässä asemassa tulevina vuosina, koska se on EU:n elvytysrahaston suurin hyötyjä ja maan talouden elpyminen vaikuttaa koko unionin talouskehitykseen.

Saksan uuden hallituksen johto 24. marraskuuta. Kuvassa vasemmalta vihreiden Annalena Baerbock ja Robert Habeck, SPD:n liittokansleriehdokas Olaf Scholz ja liberaalien Christian Lindner. Kuva: Odd Andersen / AFP

3. Ranska ja Italia haluavat löyhempää talouspolitiikkaa

Italiaa ja Ranskaa yhdistävät talous-, maahanmuutto- ja puolustuskysymykset.

Ranskalla ja Italialla on yhteisiä ulkopoliittisia intressejä muun muassa Eurooppaan suuntaavien siirtolaisten kauttakulkualueella Afrikan Sahelissa ja Libyassa.

Molemmat haluavat tiiviimpää puolustusyhteistyötä EU:n sisällä pelkän Naton sijaan.

Macron on profiloitunut unionin yhteisen puolustuksen puuhamiehenä (siirryt toiseen palveluun), ja Ranska suunnittelee puolustukseen liittyvää huippukokousta EU-puheenjohtajuuskaudelleen ensi kesäksi. Myös Draghi on puhunut (siirryt toiseen palveluun) EU:n yhteisen puolustuksen puolesta.

Lisäksi mailla on yhteneväiset kannat monissa talouspoliittisissa kysymyksissä, kuten EU:n yhteisessä velanotossa. Sekä Draghi että Macron ovat väläytelleet (siirryt toiseen palveluun) ajatusta siitä, että koronakriisirahastosta tehtäisiin pysyvämpi velkaväline.

Saksa ei ole Ranskan kanssa samoilla linjoilla esimerkiksi yhteisestä velasta puhuttaessa, Marco Siddi huomauttaa.

Ranska ja Italia ovat ajaneet myös muutoksia euroalueen maita sitoviin budjettisääntöihin. Vaikka maiden liittolaisuus voi luoda poliittista painetta, Siddi toppuuttelee ajatusta suurista muutoksista esimerkiksi budjettisäännöissä.

– On kaukainen skenaario, että Italia ja Ranska käyvät muita jäsenmaita vastaan ja haluavat muuttaa sääntöjä täysin, hän sanoo.

4. Hiipuuko yhteistyö, jos johtajat vaihtuvat

Mario Draghin ja Emmanuel Macronin jatko maidensa johdossa on epävarma. Sopimuksen käytännön onnistuminen riippuu siitä, mitä maiden sisäpolitiikassa tapahtuu.

Valtioiden vaikutusvalta ja diplomaattiset suhteet liittyvät aina siihen, ketkä maata kulloinkin johtavat. Se, mitä Ranska ja Italia liittoumallaan käytännössä saavuttavat, riippuu Saksan tulevan aseman lisäksi maiden omasta sisäpolitiikasta.

Sekä Italiassa että Ranskassa on näköpiirissä mahdollisia vallanvaihdoksia.

Macronin kannatus mitataan Ranskan presidentinvaaleissa ensi keväänä. Vaikka hän johtaa (siirryt toiseen palveluun) mielipidemittauksia tällä hetkellä, jatkokausi ei ole varma.

Italiassa uusi presidentti valitaan helmikuussa, ja Draghin nimeä on väläytelty kisassa. Draghi väistyy joka tapauksessa viimeistään alkuvuodesta 2023, kun Italiassa järjestetään parlamenttivaalit. EU-kriittiset oikeistopuolueet ovat Italiassa vahvoilla (siirryt toiseen palveluun).

– Sopimus voidaan nähdä myös johtajien tapana jättää poliittinen perintö, summaa Ulkopoliittisen instituutin Marco Siddi.

Mitä ajattelet Ranskan ja Italian yhteistyöstä? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 26. marraskuuta kello 23 asti.

Lue lisää: